Hevonen hammaslääkärissä, itte en tarvi

Jos vertaa itsensä viemistä hammaslääkäriin, hepan vieminen on ihan kakkupala.
Ensin vuokraat/lainaat vetoauton jostain. Sitten vuokraat/lainaat kopin. Sitten lainaat/varastat rahaa jostain. Sitä ennen on tietenkin pitänyt saada aika Suomen ainoalle tai ainakin parhaalle hevoshammaslääkärille, Jukka Holopaiselle.

Jos vertaan tätä omaan hammaslääkäriin menooni, homma menisi kutakuinkin näin: varaan ajan, saan sen viikon päähän. Pissaan järkytyksestä housuun ensimmäisen kerran. Lakkaan nukkumasta öisin tai herään hiestä märkänä. Näen kauhu-unia maantieporista ja verestä. Alkoholisoidun, koska yritän turruttaa pelkoani alkoholilla. Menen määräpäivänä paikalle ja vaadin puudutusta jo ovella. Hammashoitaja joutuu avaamaan suuni rakennustyövälineellä. Yritän purra hammaslääkäriä ja sanon vaimeasti anteeksi. Yritän potkaista hammashoitajaa. Sanon oho. Pääsen ulos puolta tuntia myöhemmin poski tunnottomana, kuola valuen, kolmesataa euroa köyhempänä ja kädessä ajanvarauslappu juurihoitoon. Pissaan järkytyksestä housuun.

Hevosen kanssa kipitetään rivakasti koppiin, ajetaan optimaalisesti Vermoon ja viedään hevonen sisään. Lääkäri tuikkaa rauhottavan jutellessa, hevonen ei huomaa, päihtyy. Lääkäri hoitaa hommansa, hevonen hymyilee laiskasti ja omistaja käy maksamassa. Kopukka kärrätään takaisin koppiin ja matka kotiin voi alkaa. Sekin sujuu. Kuin ilmaistakseen rentouttaan hevonen pissaa myös kaksi kertaa koppiin ja kakkaa kerran. Se on reissun rankin osio.

Seuraavan päivänä hevonen on virkeä ja iloinen. Hänellä on suorat hampaat ja kevyt tunnelma. Ei rautoja!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *