Hevosbloggaajan arki

Katsokaas kun rikas kyykkii hevostensa äärellä.

Siinä se istuu ja miettii, että mitäs pirua kirjottais.

Tällä kertaa terveisiä bloggaajien eli VAIKUTTAJIEN piiristä! Olin A-lehtien toimesta bloggari-iltamissa tapaamassa muita moisia. Tosin olin, kuinka ollakaan, ainoa hevosiin suuntautunut. Nauratti kuunnella niitä muita, siellä lifestyle-puolella ollaan nimittäin aika tosissaan. Enkä mä sitä sano, että ohimennen tätä tekisin, mutta kun siellä mietitään teemoja viikkokausiksi jne. Siihen en pysty! On pakko kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Ja myös siitä MISTÄ tuntuu. En edes kykene päivittämään VAIN JOTAIN, että saa rivit täyteen. Itteä suututtais liikaa lukea jotain höpölöpöä. En tälläkään tarkoita, etteikö saisi hassuja juttuja olla – pitää olla IDEA. Ja se, että suunnittelisin idean kahden viikon päähän, tuntuu hullulta. Vähän kun miettisi milloin ja monelta antaa puolisolle suukon. Ehkä ei.

Kovasti siellä kannustettiin, että alahan pikaseen tehdä tubettajan hommia. Yritin kysellä, että kukas sitä kuvaa, kun seikkailen hevosen kanssa. ”Asennat telineen sen päähän niihin juttuihin, mitkä sillä on päässä muutenkin!” Joo, hyvä idea. TELINE SUITSIIN, miksei. Joku ideoi, että laita kypärään GoPro, ja se kuulostaa jo joltain. Että ikään kuin dubbaisin Pullukan juttuja, ja sitähän mä teen jo kuitenkin. Mietintämyssyyn se!

Todellisuudessahan ideointi (ihan tällaisten normijuttujen) tapahtuu koko ajan. Kun olen tallilla, saan ideoita vähän väliä. Haasteena onkin muistaa ne kotona. Välillä laitan kännykkään ylös. Tuijottelen muiden ihmisten ratsastusta ja kuuntelen mitä opetteja niille sanoo ja mietin mättääkö itsellä samat asiat. Tai katselen kun joku hevonen temppuaa ja mietin olenko ollut samassa tilanteessa itse. Tai jollekin hevoselle on hankittu uusi satula/uudet suistet/kuolaimet tms. ja mietin niiden vaikutusta. Tai jollain on käynyt kengittäjä ja mitä sitten tapahtui. Puhumattakaan vaivoista! Niistä saisi kirjan väännettyä viikottain. Esim. viimeisimpiä: yhden hevosen selkälihakset olivat olleet niin jumissa niin pitkään, että niissä oli arpikudosta. Ja liikkui silti ihan normaalisti. Tai: yhden polvi on kuin pallo, mutta ei ole yhtään lämmin tai arka, mutta tahdittaa. Tai yhden jaloista ei kukaan ota selvää, ontuilee yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista – paitsi että syy löytyi kaularangasta. Eli jos näistä jaksaa tilittää, niin asiaa riittää. Onneksi ei tosin omista hepoista juuri nyt.

Kiehtovampi asia on kuitenkin se, että meidän tallille tuli uusi hevonen keväisen varsansa kanssa. Viime viikolla sitten aloitettiin vierotus ja äidilla oli tietysti vähän hätä. Jossain vaiheessa kaavailtiin, että pitäisi kai aloittaa ratsastuskin. Sain kunnian olla ensimmäinen, joka menee sen selkään (ja kenties tulee sieltä nopeasti pois). Oli oma lukunsa saada satula osumaan selkään, koska rouvalla oli hämminki ja hässäkkä päällä. Seuraavaksi piti itse osua sinne, ja jouduin käyttämään apujoukkoja. Heti kun joukot päästivät irti, läksi pienimuotoinen rodeo. Hui! Enpä olekaan pitkään aikaan kokenut moista, mutta ei se kauaa kestänyt. Enkä pudonnut. Ja kun onnistuin aloittamaan ratsastuksen HEVONEN OLI FANTASTISIN IKINÄ. Ei herran tähden, onko tällaisiakin? Miksi omat hevoseni eivät ole KOSKAAN olleet näin ihania ratsastaa? (Tai no, ehkä ihan hetkittäin, mutta) Tarjosin saman tien tallinomistajalle molempia hevosiani ja Toytota Priusta (Premium 2010) vaihdossa ja kysyin paljonko pitää maksaa väliin. Hän nauroi. En ymmärrä miksi. Sain palata tämän unelmien ratsun selkään vielä kahtena seuraavanakin päivänä. Olen varma, että hevonenkin jäi kaipaamaan minua. Kuvia kunhan onnistuu!

Rakas Eki-setä, miten tästä eteenpäin?

t.nimim. Kyynel -68

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Pakko tähän väliin vain todeta, että edustat blogisi kanssa sitä, mitä toivoisin enemmän hevosmaailmaan – hyvää asennetta ja maailaisjärkeä ja ennenkaikkea huumoria! Jatka samaan malliin, eikä huono idea tuo gopro:kaan 😉

  2. 2

    Någon Annan sanoo

    Mun mielestä hitaampi postaustahti on ehdottomasti parempi kuin väkisin väännetyt höttöisät sisällöt. Sille on syynsä, miksi olen lopettanut kaikkien lifestyle-blogien seuraamisen. Niissä kun sen postaustahdin on ilmeisesti pakko olla tiuha, ja se näkyy kyllä valitettavasti sisällössä.

  3. 3

    sanoo

    Tämä blogi on oman päiväni kohokohta ja nimenomaan se että lukee ikään kuin suoraa ajatuksenjuoksua, ei liian suunniteltuja postauksia. Vähän sama ko höpöttäis kaverin kanssa paitsi että itse vastaa vain ajatuksissaan ja hihittelee ruudun toisella puolen 😀

  4. 4

    Anne sanoo

    Hei älä koskaan, ikinä muutu, pysy aina sellaisena kuin oot. Ei mitään valmiiksi pureskeltuja, puhki mietittyjä juttuja. Juuri tällaisena blogisi ovat odotettuja, viihdyttäviä ja aina niissä on asiaa. Olet paras!

  5. 5

    Iita sanoo

    Sun pitää ruveta Pullukalle kertomaan, että ”hei viikon päästä voisit olla vähän kipeä, ku kirjotan postauksen siitä.” Tai sitten jatkat samaa hyvää rataa, kirjotukset sulta on päivän kohokohtia 🙂

    • 5.1

      katjastahl sanoo

      se oli taas tänään NIIN raskas ratsastaa, että se on melkein sama ku ois vähän vammanen.

  6. 6

    Krista sanoo

    En jaksa seurata mitään muita blogeja kuin tätä! Sinulla on vankka kannattajajoukko (hevos) hulluissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *