Hevoselle (elämälle) kiitos!

Miten ihania jotkut voi olla?

Miten ihania jotkut voi olla?

Kyllä nyt on taas hyvä. Vielä parempi jos olis uusia kuvia, mutta paha se on itseään kuvata. Hevonenkin on niin huonosti koulutettu, että ei osaa kuvata mitään.

Siis asiaan. Hevoseni Pullukka on ollut nyt kolme päivää aivan huippu! Estetunnilla lapsen kanssa hyppäsi kuin kauris, seuraavan päivänä toipilas-äiten kanssa AIVAN TYRMÄÄVÄN HYVÄ, EN OLLUT TUNNISTAA ja vielä tänäänkin aivan paras. Kiima lienee ohi. Tällaistako se on kun on ihanaa? Ilmeisesti! Hei te, joilla on aina ns. ratsastusvalmis hevonen, nauttikaa joka hetkestä!

Haluaisinkin kiittää monia hevosia, jotka ovat tuoneet minut tähän. Aloittakaamme varsasta nimeltä Meira. Se laidunsi Aulangolla isäni talon vieressä. En tiennyt onko se tamma vai ravuri (niin kuin eräs nainen minulle ravintolassa selitti), mutta ihana se oli minun mielestäni. Niinpä ihastuin hevosiin. Siitä se lähti.

Seuraavaksi haluaisin kiittää Lena-nimistä suomenhevosta, jolla koin laukan ihanuuden ensimmäistä kertaa. Oli muuten hienoa! Joko teillä on laukattu? Ei ehkä kannata unohtaa miten hienoa se oli. Edelleen olen ihan innoissani kun osaan istua laukassa, koska silloin ihmettelin, että miten täällä voi pysyä pitämättä satulasta kiinni. (Myös edelleen iloitsen siitä, että osaan ajaa autoa, koska lapsena aina mietin, että se on kyllä ihan sairaan vaikeeta)

Seuraavat hevoset kulkevat jonossa jotenkin että Aapo-Bob-Pan-VG Lonely-Luukas-Hannes-Warbert. Tässä vaiheessa oltiin jo 80-luvulla, mutta loppupuolella. Harrastus nyypähti muuttaessani sitiin.

Korppu, Taisto ja raskaana oleva muia.

Korppu, Taisto ja raskaana oleva muia.

Palatessani rikospaikalle seuraani liittyi Korppu, kaikkien koulumiesten ykköskoulumies, joka levitti paitsi minun hevoshulluuteni aivan uusin mittoihin myös ystävieni hevoshulluuden hevosenostoasteelle. Korppu katsoi perääni kunnes oli 29.

Seuraava hevoseni Jaska opetti minulle enemmän kuin tuhat jänistä ja piti minua pystyssä läpi yhden eronkin. Koirani auttoi siinä. Jaskan koodinimi oli Ilpo ja se oli autoasentaja ja tykkäsi käydä ruotsinlaivalla, etenkin jos esiintymässä oli Popeda. Naisista se tykkäsi myös, mutta ei niitä ikinä saanut, koska ruunaus. Harmi.

Jaska.

Jaska.

 

Nyt en voi muuta kuin rakastaa tammaani Pullukkaa, joka on paitsi opettanut minulle ÄLYTTÖMÄSTI, myös synnyttänyt meille taitavasti ja suvereenisti mitä hienoimman lapsihevosen, Hilpan.

"Moni on tykänny." - Hilppa

”Moni on tykänny.” – Hilppa

Miten onnellinen voi ihminen olla?

Ok, haen takkini ja menen nukkumaan. Olkaa kiitollisia, se kannattaa.

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *