Hevoseni ja -paatit

Meillä kävi tallilla ryhmä -paatteja. En muista tarkkaan mitä, mutta jotain kranio-asiaa se oli. Hyvin hyödyllistä hipelöintiä! Ensin kranio-oppilas x tutustui hevoseeni ja minuun ratsukkona. Se hävetti jo etukäteen, koska tiesin, että jäykältä näyttää, jumissa ollaan. Hierojalle olin ollut jo soittamassa, mutta sainkin yllätyksenä mahdollisuuden osallistua tähän kranio-hommaan. Kääk.

No. Ratsastaja oli melkein suorassa, mutta toinen jalka roikkui edempänä kuin toinen. Hyi. Lonkka oli ratsastajalla niin kipeä, että jalkaa oli vaikea vääntää kohdilleen. Väännettiin silti. Yksi -paatti kysyi miksei lonkkaa ole avattu. Vastasin käyväni viidettä vuotta osteopaatilla, jotta se pysyisi edes tämmöisenä. Ei tainnut uskoa. Valitettavasti se on totta ja näkyy lompakossani ihan selvästi.

Hevoseni oli jumissa a) sieltä b) täältä c) tuolta) ja d) jostain muualta, mistä. Satulaa käskettiin katsoa sillä silmällä. Kaksi satulamaakaria sen on jo katsonut, mutta. Onhan se heppa lihonnut ja raskaanankin, joten olkoot. Jätän satulan sitten pois.

Loppui piina, alkoi hoito. Hevoseni nautti silminnähden, kun lihakset rentoutuivat ja kireydet poistuivat. Tämän tästä minulle käytiin ilmoittamassa, että hevoseni on kovasti jumissa. Sanoin, että niin on, mitäs nyt tehdään. Hoidetaan, sanoivat. Toivoin lähinnä käytännön vinkkiä miten estää jumit, mutta niitä ei tullut. Joskus saan sivustaseuraajilta ”ratsasta eteen-alas” -vinkkejä, jotka ovat tosi hyödyllisiä, jos vain saisi hevosen joskus menemään eteen-alas. Oikein rankan reenin päätteeksi se menee sinne, mutta vain noin kerran vuodessa ja jouluna ihan muuten vaan.

Hevonen jäi hyvin onnellisena toljottamaan karsinaansa. Minä jäin lähinnä miettimään kenelle myyn varusteeni, sillä olen hevoseni selässä pelkäksi riesaksi.

Ja tiedoksi teille, jotka aikovat antaa vinkkiä: hevoseni on päivät ulkona kaverin kanssa. Iltaisin sillä ratsastetaan melko maltillisesti, ainakin kerran vkossa juoksutetaan. Maastossa käydään 1-2 krt/vko. Hypätään silloin tällöin. Ohjelma siis EI ole puuduttava. Puomejakin mahtuu ohjelmaan, ja niissä hevoni loistaa. Oikein leuhkii. Myöskin kiropraktikko-eläinlääkäri Cybil Moffat on tarkistanut kopukkani ja todennut sen ihan normaaliksi. Neuvoi muutaman venytysjutun, ja siinä se. Kehui eläintä. Ottakaa siis nämä huomioon ennen kuin alatte ladata!

Kiitos ja kuulemiin, I’ll just get my coat.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kraniosakraaliterapeutteja, olisiko? 😉 Itsekin opiskelen tuota paraikaa, ja omistan ihan loistavan hevosen näin treenaamista ajatellen. Se onnistuu kerta toisensa jälkeen vääntämään itsensä juntturaan, milloin ja miten mistäkin. Välillä yritän tälle ikinuorelle seniori-ikäiselleni kertoa, että hänkin on loppupeleissä ihan tavallinen kuolevainen vain. Muuten fiksu (ja etenkin filmaattinen) tyyppi, mutta tuota se ei ole vielä näyttänyt käsittävän…

    Osa kireyksistä aukeaa ratsastettaessa (justiinsa eteen alas, vähän rauhallista taivuttelua ja puomi- / kavalettijumppaa – tai täysii maastossa, ja pari hallittua pukkiloikkaa siihen päälle), osa perusteellisella kumisukarullauksella. Ja sitten on niitä jumeja, jotka vaativat vähän enemmän duunia. Joitakin ongelmakohtia ollaan mun hepan kanssa hoidettu yli puoli vuotta, ja nyt on alkanut tulos näkymään.

    Meidän liikutuksessa on viimeisten kuukausien aikana lisääntynyt yksi juttu, jonka arvelen näyttelevän suurta roolia jumien vähentymisen taustalla: isosti laukkaaminen ! Siis oikeasti isosti. Laukkaa, jossa hevonen saa edetä vapaassa muodossa sillä aikaa kun ratsastaja kökkii kevyessä istunnassa. Parhauttahan toi on pellolla (varsinkin jos pysyy selässä), mutta maneesissakin aika kivaa.

    Eikä tartte mennä niin miljoonaa että jalat katkeilee, kunhan saavuttaa sen tietynlaisen "hei me lennetään" -tunteen !

  2. 2

    sanoo

    Goguella juoksuttamalla itse totutin hevoseni (nuori kylläkin) työskentelemään eteen-alas-muodossa. Suosittelen kokeilemaan, varmasti lainaksi jostain löytyy 🙂

    t. Adara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *