Hevosjalkapallon kautta iilimatojen sekaan

En tiedä millainen päivä teillä oli lauantaina, mutta minulla oli ihan normaali. Ensin läksin aamusella jonottelemaan autolla Pasilaan, jotta pääsisin ajoissa Messukeskukseen, jossa Horse Fair. Jonot oli nimittäin PITKÄT. Noin puoli Suomea oli mitä ilmeisimmin kiinnostuneita Go Expon meiningistä. Tai tarkemmin ajatellen varmaankin kuuluisasta hevosjalkapallo-kisasta, joka pelattiin klo 12.30-13.00. Eikä sekään varmaan niin kiinnostava olisi ollut, ellei siellä olisi kisannut Kuuluisa Katja Ståhl ja vielä kuuluisampi Olga Temonen. Tapasimme Olgan kanssa kahvin merkeissä takahuoneessa. Totesimme, etä hevosjalkapallo on mahdollisimman vieras laji meille, mutta onneksi on hevosia sentään nähty ennenkin. Palloja vähemmän.

Noin kello 12 meille ojennettiin hevoset. Sain hevosen nimeltänsä Palaad. Hän oli väriltään voikko ja painoa oli kertynyt kuulemma noin 700 kiloa. Se on noin 200 kiloa enemmän kuin Pullukalla. Myös säkäkorkeutta oli noin 20 senttiä enemmän kuin Pullukalla. Kengittäjämme, joka tuli siihen viereen irvailemaan, sanoi, että et muuten pääse vanha luuska tuonne selkään omin voimin. Sanoin, että ole sinä käpy hiljaa, kunnes tajusin, että en muuten pääsekään. Punttaamalla tuloksiin. Uskon, että tässä vaiheessa vastustajamme, eli ratsupoliisinaiset, nauroivat hiljaa mielessään. Mikä täti, tästä tulee helppoa!

Näin kömpelö on ihminen poliisihevosen äärellä. Onneksi on herrasmiehiä nurkilla.

Näin kömpelö on ihminen poliisihevosen äärellä. Onneksi on herrasmiehiä nurkilla.

Harjoittelimme jonkin aikaa pallon kanssa ja sitten areenalle. Yllätyin täysin hevoseni reaktionopeudesta ja omasta kisakiimastani. Olin aivan liekeissä! Olga teki kaksi maalia ja minä yhden. Poliisivahvistuksemme Jeppe teki myös yhden. Nöyryytettiin siis poliiseja niin kuin sitä vain voi lain puitteissa tehdä. Ihanaa. Voisin harrastaa tätä jaloa lajia aamusta iltaan! Puolen tunnin ottelulla saatiin hirveä hiki päälle sekä itselle että Palanderille. Kiitos Helsingin Ratsupoliisit heppojen lainasta! Teillä on rautainen materiaali. Ettekä ole itsekään huonoja, siis kovin huonoja. (Paitsi tasoitus-Jeppe, jonka saimme joukkueeseemme, koska poliisit ovat harjoitelleet lajia vuosituhansia. Jeppe is best!)

Meininki meneillään!

Meininki meneillään!

Kohti 3-5 -tilannetta!

Kohti 3-5 -tilannetta!

Winneeeeeeeers!

Winneeeeeeeers!

Sittemmin kuulin, että sunnuntaina samassa ottelussa kävi huonosti ja Palaad meni nurin ja nuori nainen jäi alle. Toivon tytölle parantavia tuulia. Palaad voi kuulemma hyvin. Hevosten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, niin se vain on.

Messukeskuksesta viiletin omalle tallille maastoilemaan. Maastoilu on parasta, jos seuralaisen jutut ovat yhtä tyhmiä kuin omat. Ja tällä kertaa tuli nappisuoritus. Seuranani oli dressage-jumalatar Niccolina. (Du är bäst!) Nauroimme ruotsiksi koko lenkin ajan. Se on muuten aika kivaa, eikä hevosetkaan kärsi. Pahemmin.

Ratsastuksen jälkeen tallimme omistaja oli järjestänyt meille (koko tallin porukalle) aivan mykistävän ihanat illanistujaiset. Jatkoimme nauramista kulkematta lähtöruudun kautta. Söimme ja joimme ja sitten seurasi merkillinen esitelmä. Mia Kainulainen oli löytänyt vaivoihinsa oivallisen parannuskeinon ja siksi opiskeli itsekin alaa. Nyt hän halusi auttaa muitakin. Saako olla IILIMATOHOITO? Ensikuulemalta olin tietenkin, että ei helvetissä, ihan hirveä ajatus.

Iili Madot ja Katja Ståhl.

Iili Madot ja Katja Ståhl.

 

Sitten alkoi yhtäkkiä kiinnostella. Mitä jos se toimiikin? Ja siis mihin? Ei minulla mitään ihmeellistä vikaa ole, mutta toki erityinen keveys ja joustavuus kiinnostavat. Joten ei kun matoa selkään. Ensin ne niljakkaata paskapäät eivät halunneet imeytyä minuun lainkaan. Kääntyivät pois, nilviäiset. Meinasin suuttua, mutta kohta koitettiin uudestaan, eri asennossa. No sitten kelpasi. Kaverit tarrasivat kiinni sadoilla hampaillaan (kyllä, näillä on yli 300 hampsua) ja siihen jäivät. Epeleitä pidettiin 15-20 minuuttia ja otettiin sitten pois. Ensi alkuun vampyyrinpuremat (ihan saman näköiset) eivät vuotaneet ihmeemmin, mutta kotona alkoi hanat vuotaa. Aivan täysillä. Sitä suorastaan lorotti. Paketoin itseni mystisiin kääreisiin ja menin nukkumaan. Nukuin yhdessä asennossa koko yön (en yleensä). Heräsin aamulla ja olo oli maailman kevein ja joustavin. Voiko olla? Kokeilkaa itse. Semmoinen lauantai!

Kommentit
  1. 1

    Kati sanoo

    Ainoa mikä pientä ihmislasta tässä hoitomuodossa häiritsee on että jokainen hoitokerta on sille kyseiselle iilimadolle viimeinen ateria. Kauhean brutaalia!!!

  2. 2

    Eeva sanoo

    Katsoimme futisottelua aidan takaa ja uljas ratsusi meinasi tehdä takapuolensa kanssa lähikontaktia tyttäreni kanssa 🙂 Selvittiin säikähdyksellä ja tykättiin niin tästä ottelusta kuin muustakin messujen ohjelmasta. Ihailin poliisihevosten käytöstä niin yleisön edessä kuin toistensa kanssa lähietäisyydellä, hienoja tyyppejä!

    Peukutukset blogillesi, en muista olenko aiemmin täällä kehunut. Kirjoituksesi saavat hymyn huulille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *