Huoleton on hevoseton jne…. no se en ole minä

Ai saakeli, sattuu tisseihin ja muutenkin heikottaa.

Ai saakeli, sattuu tisseihin ja muutenkin heikottaa.

Ei mennyt sitten kuitenkaan niin kuin siellä ässällä alkavassa. Ihmeteltiinkin tuossa tyttären kanssa, että näinkö helppoa tämä on? Että viet tamman oriasemalle, se tulee kiimaan saman tien, siemennetään, tulee kantavaksi saman tien, on maailman onnellisin ja tervein odottaja, synnyttää kaksi viikkoa etuajassa täysin terveen ja potran nuoren naisen ja kikkailee sen kanssa puoli vuotta villihevosena aroilla. Siinä ohessa korjaa omat kavionsa kuntoon. Ja varsa toimitetaan moitteettomana uusien kämppistensä luo ja se sopeutuu sinne hyvin.

Torstai

No juu ei. Kun olen ensimmäistä kertaa n. kahdeksaan vuoteen lähdössä bailaamaan toiseen kaupunkiin, tammalle puskee kuumetta ja rintatulehdus on tosiasia. Lähden illan pimeyteen hakemaan Maailman Reiluimmalta Hackmannilta lääkettä ja neuvoja. Saan niitä ja kiiruhdan takaisin. Lääkitkää, sanon niille, jotka osaavat pistää piikin hevosen lihakseen. Minulle ilmoitetaan iloisesti hymyillen, että jos se lääke menee vahingossa suoneen, heppa kuolee siihen. En välitä, sillä kaikki me kuollaan, laita nyt vaan se piikki. Myös penisilliinishokki on mahdollinen. Kiva tietää.

Seuraavana päivänä katoan tanssikengät kainalossa tieheni ja jätän kopukan ystävien käsiin. Saan viikonlopun mittaan myönteisiä kuvia hepastani ja kaikki on hyvin. Olen onnellinen: olen sekä bailannut että levännyt.

Tästä se kaikki alkoi.

Tästä se kaikki alkoi.

Maanantai

Maanantaina illalla palaan tallille. Hevosen tissit ovat normalisoituneet ja kuume myös, mutta kylkiin on ilmestynyt satulavyön kohdalle molemmille puolille reiät ja kaikki neljä jalkaa ovat kuin tukit. Hiphei. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Ja kukaan ei tiedä mikä sitä riivaa. Soittelen pitkin kyliä ja kyselen vinkkiä, onhan kello jo puoli kymmenen. Todetaan viisaimpien kanssa, että juoksutellaan kevyehkösti, jospa jalat siitä. No kyllähän ne. Hevo syö ja kakkaa, siis tuskin kuolee nyt saman tien.

Tiistai

Jalat kuin pökkelöt, heppa ollut koko päivän ulkona. Kyljen reiät edelleen rumat. Yök. Kaula turvonnt piikkikohdasta, ei meinaa saada päätä alas kun on niin jumissa. Laitan heinäverkon. Hän kiittää, kai. Soitan eläinlääkärille, taas. Kehottaa odottamaan vielä pari päivää, kun eläin kuitenkin liikkuu ihan hyvin ja syö ja paskoo eikä vaikuta tuskaiselta.

Keskiviikko

Ilon päivä! Tytär hakee hevon tarhasta, erotan jo kaukaa jalkojen nivelet! Sekä tissit on sopivan ohuet, että jalat. Se on kiva juttu se. Lapsi hyppää selkään ja me koirain kanssa käytetään omia jalkojamme. Menemme porukalla luontoon. Ihanaa.

Torstai

Sataa täydellä otteella, mutta hevonen vaikuttaa terveeltä. Juoksutan sitä ulkona, koska maneesissa on ryysis. Hevonen yrittää liikkua mahdollisimman hitaasti, jotta pääsisi noepammin takaisin sisään. Myös häntä liimataan huolellisesti pyllynreiän päälle, ettei sinne sada. Tosinainen. Piiskaan eläimen muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa ja laukassa ja vihdoin armahdan. Kävely onnistuu ihan reippaasti, etenkin kotiin päin, koska kana uunissa.

Huomenna käyn aamulla laukkuuttamassa heppaa, koska päivällä menen radioon töihin ja siitä suoraan Horse Showhun, jossa nähdään sekä Ladies Nightissa, että FWB-osastolla. Moiccu.

Olen Horse Showssa myös lauantaina ja sunnuntaina, saa moikata!

Hei, olen Hilppa ja asun nykyään kimppakämpässä Urpån ja Kallen kanssa. Tässä lapsuuskuvani. Terveiset!

Hei, olen Hilppa ja asun nykyään kimppakämpässä Urpån ja Kallen kanssa. Tässä lapsuuskuvani. Terveiset!

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *