Ja sitten rangaistaan!

Nyt ei puhuta hevosesta, vaan ratsastajasta. Niin oltiin takki auki viikko sitten, kun tunti meni hyvin. Ei olla enää. On oltu flunssassa koko viikko! Siinä onkin sitten aikaa suunnitella ja miettiä avoväistöjä ja siirtymisiä. Tämä on selvästikin rangaistus liiallisesta iloitsemisesta.
Flunssani aikana maahamme on tullut syys. Se tarkoittaa sateita ja se taas tarkoittaa sitä, että hevoselle pitäisi hankkia loimia. Sillä ei ole yhtäkään.  Ostinhan eläimen keväällä! Siinä säästää, jos ostaa hevosen keväällä ja myy syksyllä. Ei tartte loimia.

Meinaan nyt kuitenkin pitää tämän vielä. Onhan se tamma, tiedä vaikka innostuisin teettämään lapsia sille. Tai tietäähän sen: innostun. Mutta ensin pitää voittaa Casino-arvalla! Tai Ässä. Tai Luonto.

Jep. Viikon olen onnistunut järkkäämään jonkun liikuttamaan hevostani, jotta olen voinut nyyhkiä ja hikoilla kotosalla. Tänään onnistuin yllättämään ratsastuskenopettajani laittamalla tekstarin kahta tuntia ennen tuntia: en pääse, kuolen flunssaan. Aamulla kuvittelin ihan tosissani, että hyvinhän tämä menee. Otin päikkärit ja heräsin totaalisessa räkähelvetissä & päänsäryssä. Mikä tauti tää on? Ebola? Olen iloinen ettei ope ampunut mua.

Illalla mahdollisimman myöhään douppasin itseni ja menin tallille. Heppa ulos, ilman satulaa (lämmin, ei tule horkka), haasteellisia käyntiharjoituksia puolisen tuntia ja kopukka sisään. Mää elän! Mutta kuinka kauan? Oispa ihanaa herätä huomenna kunnossa.

Ostoslista huomiselle: ulkoloimi, jotain yrttiyhdistettä nuhaan (hepalle) ja ikeasta karmean hieno rehupönttö. Ihanaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *