Joulu on taas

Älyköt jouluisessa maisemassa.

Älyköt jouluisessa maisemassa.

Jouluretki poikaystävän kanssa <3

Jouluretki pienipyllyisen poikaystävän kanssa <3

Se on sitten vuosi taas siinä, melkein. Joululahjaksi ostin Pullukalle likit-lelun edistyneemmän version, jotta emäntä saa purkaa räpläysenergiaa haluttuun kohteeseen. Toiselle puolelle laitettiin piparin maku ja toiselle ruoho. Arvaatte varmaan miten siinä kävi. Ei koskettu koko vehkeeseen. Sen sijaan uusi suolakivi on jo puolessa välissä, vaikka sitä ei käytetä edes hampailla. Eikö tämä siis mennyt ihan okei? Jos olisin kieltänyt likitin koskemisen, se olisi varmaan mennyt saman tien, naruineen.

Kamalan kiva lelu, jollekin.

Kamalan kiva lelu, jollekin.

Lapsonen, Hilppa-pien, pääsi jenginsä kanssa elämänsä ensimmäistä kertaa maneesiin kirmahtelemaan. Koska Hilppa on sivistynyt lapsi, se keskittyi menemään kanttarellia (=katrilli) poikaystävänsä Kallen kanssa. Aiemmin samalla viikolla Hilppa oli yllättänyt aamutallin tekijän älykkyydellään. Tallintekijä oli laittanut lasten riimut kasaan olkien päälle siksi aikaa kun puki yhdelle loimea. Hilppa oli ajatellut auttaa ihmistä poimimalla oman riimunsa kasasta ja viemällä sen ihmiselle. ”Tässä on riimuni, voit nyt pukea sen päälleni.” On vain ajan kysymys milloin Hilppa pukee itse riimunsa ja loimensa – mikä on sinänsä kätevää tulevaisuutta silmällä pitäen, koska pukeehan se isona varmasti ylleen myös satulan ja suitset. Mitenkähän hevonen saa suojat jalkoihin? Jää nähtäväksi.

Syntymäpäivääni vietin eilen, kyllä, olen neiti 47. Sen kunniaksi menimme rakkauteni hedelmän kanssa maastoon Pullukalla ja hänen poikaystävällään Vilskeellä. Mukana toki myös koirat Hapsu ja Tupsu. Jouluisissa tunnelmissa hikoilimme noin 10 asteen lämmössä auringon paisteessa. Retken päätteeksi kävimme vielä maneesissa hieman kurmoottamassa hevoja laukalla. Pullukalla oli rattoa rinnassa ja se veteli eri kokoisa kevätjuhlaliikkeitä pylly edellä. Kiitin sitä yritteliäisyydestä. Yks kaks kesken kiihkeän laukan se päätti koota itsensä täysin ja siirtyi koottuun laukkaan. Siinä sitten istuskelin kuin ruhtinatar korskean tammani seljässä, tamman katsellessa itseään peilistä, lähes paikallaan laukaten. Oliko lie mietitty syntymäpäivälahja vai mikä, en kovin usein törmää omaan hevoseeni täysin koottuna. Kiitos siitä! Oli huikea kokemus!

Kavioliiton lukijoille toivotan muikeaa uutta vuotta! Lupaan näpyttää ahkerasti vastedeskin ja ottaa kantaa tätien ja muiden maallikoiden puolesta. We rule!

Hyvää joulua ja mielekästä uutta vuotta!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *