Joulutarina (sisältää kauhua)

Älyköt jouluisessa maisemassa.

Kuva vuosi sitten! Laihaa porukkaa.

Minulla on synttärit 23.12. Tai siis oli. Pyrin aina sinä aikana tekemään kaikkea mikä on ihanaa, ja lisäksi komentelen lapsia palvelemaan minua. Hyvin pyyhki kunnes koira nro 2 herätti aamulla aika hätäisen oloisena. Koska oli syntymäpäiväni, herätin luonnollisesti lapseni, että menes ulos noiden kanssa. Kappas, koirallahan oli ripuli. Jännä, vaikka oli syönyt IHMISTEN MAKAROONILAATIKON PÖYDÄLTÄ EDELLISENÄ ILTANA. Oikein harmin paikka.

Noo, sitten nukuttuani muutaman tunnin vielä, paistoin lapsille pekonit ja munat, koska se on kivaa. Lapsi keitti kahvit. Ihanaa. Siitä sitten tallille, toki. Ilma oli kirkastunut juuri hieman, joten ajattelin, että vetäisempä ihanan, pittoreskin maastolenkin hepan ja koirain kera. Harjasin Pullukan ja koirat kykki pihalla paskassa. Liejua nimittäin riittää. Pistin oikein satulan Pullukan selkään ja hyppäsin sinne itsekin. Hienoa! Ihana keli, ihana maasto. Luonnon syntymäpäivälahja minulle. Käveltiin siinä muina eläiminä kärrypolkua, kun tielle saapui maastoauto. Kaveri ruuvasi auton ikkunan auki ja huusi: ”Eikö sua pelota?” Olin, että ei, mitenkäs, pitäiskö? ”No täällä on kaksi sutta nähty eilen tuossa ihan vieressä. Toinen susi ajoi koiraa takaa. Mennään nyt settereiden kanssa etsimään sitä.” Ok.

Jännästi sitä alkaa yhtäkkiä nähdä erilaisia hahmoja pitkin metsää. Eihän me missään nimessä käännytty ympäri, olemmehan Pohjolasta! Winter is coming! Meitä mikään estä. Se tietty vähän jännitti, että tiesin olevani kirkkaasti tarkkasilmäisin koko porukasta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ainoa, joka huomaa ketun/hirven/peuran. Voisi hyvinkin tulla tilanne, jolloin minä huomaan karhun/suden, ja koirat jää nuuhkimaan/kakalle/keppiä hakemaan ja hevonen on pohkeen takana, kun pitäisi lähteä karkuun niin maan perkeleesti. Siinä käy pian niin, että ollaan villieläimen ruokaa koko sakki. Metsään jää vain keko satuloita, suitsia, rintaremmimartingaaleja, heijastinhihnoja ja kypärä. Kaikki muu on pedon kidassa. Kyllä siinä ihmetys herää kanssahevostelijoilla. Saattaa sen jälkeen vaikuttaa kouluratsastus maneesissa entistäkin kiinnostavammalta.

Yksi entinen tallikaveri muuten juoksi joskus vuosi sitten hevosella karhua pakoon. Siinä on mielestäni jo yrityksen makua. Hevonen oli onneksi quarter. Ne on nopeita jos mitkä. Hieno uusi slogan quarterille: Haluatko jäädä henkiin? Hanki quarter!

Kerroinko jo, että hankin Pullukalle kuonokopan? No juu, mutta se oli perhana liian pieni! Pitää vaihtaa. Pullukka saa siirtyä rajoitettuun ahtaamisen, niin kuin omistajansa. Kuntopiiri alkaa heti ensi viikolla sekä meikällä, että Puldella. Sinne asti, moiccuu!

Kommentit
  1. 1

    Juulia sanoo

    Minä juoksin viime vuonna eestinponin kanssa karhua pakoon, oli aika jännät paikat :’D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *