Jumppaa itsesi hyväksi ratsastajaksi

Pakkoruotsijumppa-apulaiset auttavat henkilökohtaisesti.

Pakkoruotsijumppa-apulaiset auttavat henkilökohtaisesti.

Kun en ole synnynnäinen lahjakkuus, en poikkeuksellisen rento, en silmiinpistävän lihaksikas enkä oudon herkkä aavistamaan hevon liikkeet, on otettava järeämmät aseet käyttöön. Minä olen valjastanut suomalaisen ryhmäliikunnan tekemään minusta hyvän ratsastajan. Ja se alkaa kuulkaa toimia.

Kun aloitin Tyttösellä ratsastamisen, olin lähes burn-outissa edellisen hevoseni jäljiltä. Istunta oli luiskahtanut ties mihin (estesatula) ja painopiste jossain päin jonkun kroppaa. Kantapäät tavoittelivat korkeusennätystä ja kädet vatkaamisen maailmanennätystä. Päätin, että nyt opetellaan nimittäin ratsastamaan: kohta meillä on varsa käsissämme. Ei sillä, että itse olisin ensimmäisenä jysähtämässä selkään, mutta on se hyvä olla joku näkemys, jos meinaa oman ratsun selkään kiivetä ennen kun se täyttää kymmenen. Pullukka ja Hilppa tulevat jo kuitenkin tämän kuun lopussa kotiseudulle.

Tyttösen kanssa ratsastaminen jouduttiin aloittamaan hevosen ehdoilla. Ensin haettiin rentouttta, kaasua ja jarrua, sitten vasta siirryttiin ratsastajan epäkohtiin. Niihin päästiinkin melko pian. Niin kuin aiemmin kerroinkin, polveni/reiteni olivat ns. liian läsnä hevosen kyljessä. Ei kai sitä muuten olisi huomannutkaan, mutta kun sai ne irti, hevonen lähti samalla sekunnilla kulkemaan irtonaisemmin eteen. Joku juju siinä siis pitää olla.

Kymmenen viikkoa sitten aloitin pakkoruotsijumpan Open kehotuksesta. Tänään saavutin ratsastuksessa sen, mitä olin lähtenyt hakemaan: jalkani olivat rennot ja vatsalihakset/keskivartalolihakset kannattelivat pakettia ja hevonen rullasi kuin Boeing 747 kiitoradan alkupäässä ennen varsinaista kiihdytystä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ope sanoi, ettei ole koskaan nähnyt mun istuvan niin hyvin, eikä ole koskaan nähnyt Tyttösen liikkuvan niin hienosti. Voin kertoa, että se tuntui hyvältä. Kaukaa viisaasti emme kuvanneet herkkää hetkeä, vaan sen jälkeistä pakkoruotsijumppaa.

Hakee, hakee...

Hakee, hakee…

Nämä asiat pakkoruotsijumpassa ovat kaivautuneet lihasmuistiini, onneksi:

1. Lonkka on saatava aukeamaan niin, että sitä kannattelevat lihakset pääsevät töihin. Se on ainoa tie hyvään istuntaan.

2. Päällimmäiset vatsalihakset ovat tehneet vuosikymmenien ajan työn syvempien vatsalihasten puolesta. Nyt päällimmäiset vatsalihakset saivat ledig ja syvemmät laitettiin ylitöihin.

3. Perse on kokoelma erilaisia lihaksia. Osa niistä tottelee kantajaansa, osa ei tiedä olevansa lihaksia. Måste kämpa lite.

4. Ihan pelkkä oikeaan paikkaan hengittäminen saa jo melko paljon aikaan noin niin kuin vartalonhallinnan kannalta.

5. Väkisin ei muuten onnistu mikään ylläolevista.

Hetki ennen täydellistä onnistumista.

Hetki ennen täydellistä onnistumista.

Ja siellä!

Ja siellä!

Menkää herrajumala jumppaan, ihmiset! Mielellään joku Pilates tai muu vastaava! On fantastista löytää itsestään ihan kelpo oppilas, kun hallitsee itse oman kroppansa. Niin ei aina tarvitse syyttää hevostakaan, kun se on niin jäykkä ja tyhmä.

Vaikka on ite.

 

Kommentit
  1. 1

    Katri Syvärinen sanoo

    Hei Katja,
    kiitos mainiosta kirjoituksesta! Laittelin sinulle juuri FB:n kautta viestiä, taisi mennä Muut-kansioon.

    terveisin Katri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *