Katja kouluratsastuslandiassa

whoopi8

Iloiset kouluratsastajat.

Voi kauheeta. Näin vanhaksi piti elää, että tuli ylipuhutuksi kouluratsastamaan. Onko tässä nyt mitään järkeä, että ilmatieteenlaitos erikseen ilmoittaa hellerajan rikkoutumisesta samana päivänä, kun olen sopinut tällit töiden jälkeen Ruskeasuon ratsastustaivaaseen (tai helvettiin, riippuu näkökulmasta).

Hevonen, jota saan lainata, on eläkkeellä oleva kouluhefoinen Kilpatallista. Kilpa-etuliite on hänelle taaksejäänyttä aikaa, mutta tallissa kökkii moni merkittävä kilpahevo. Itse en tietenkään tiedä mitään kouluhevosista, mutta kyllä ne pirullisen kovakuntoisen näköisiä eläimiä ovat. Tämä eläke-veijokin on varsinainen voimailijavanhus. Aivan ihana, tyyni herrasmies!

whoopy

Uuden eläketoverin kanssa luontoretkellä.

Huomioita: kaikki vastaantulijat moikkaavat. Johtuuko se siitä, että olen lähes Beyoncen veroinen julkkis vai siitä, että ovat kivoja, en tiedä ja loppujen lopuksi sama se. Kuitenkin haluatte tietää näinkö komean Marko Björsin. No en nähnyt. Kävin kyllä hänen tallissaan tarkistamassa tilanteen. Kävin myös poliisitallissa morjenstamassa kilpakaveriani hevosjalkapallosta. Siellä se pilkki, Palaad.

Läksimme ensihätään metsäpoluille kävelylle. Kaverilla oli toinen kouluhevonen. Jalustimemme olivat julmetun pitkät ja minulla silti hiukka liian lyhyet, sanoi kaveri.  Sanoin, että jos näitä vielä pidennän, putoan. Älä kysy miksi. Niin, ne ratsastuspolut siellä metsässä oli muuten oikein kivoja! Oli pientä mäennyppylääkin. Pienenä ongelmana saattaa joku kokea ties mistä eteen pomppaavat pyöräilijät, joilla toki on oikeus kaikkeen, koska he ovat pyöräilijöitä. Ihmeen vähän niitä polkijoita oli tallissa sisällä, vaikka HEILLÄ ON OIKEUS PYÖRÄILLÄ JOKA PAIKASSA, KOSKA HELSINKI ON PYÖRÄILYKAUPUNKI.

whoopy2

Ihan ku oikeesti!

whoopy7

Ja sitten pelkäämäni kenttä. Se oli materiaaliltaan varmaankin jotain silkkihansikkaista ja lampaan silmäripsistä rakennettua hietaa, jolloin baunssi on optimaalinen ja ligamentit jää henkiin. Minun ratsuni alkoi heti vetää minua höplästä. ”En mene,” sanoi hän, kun otin ohjat. Melkoinen ratsastuskoulutilanne siinä heti kärkeen, kun potkin ja huiskin kuin mikä lie. Lähtihän se siitä, hieman naureskellen. Käynti ei olisi hänelle käynyt, hän olisi halunnut mennä ravia. Siitä vähän neuvoteltiin. Ohjasotteesta neuvoteltiin, kuin myös pohkeen vahvuudesta jne. Laukka nousi (noh, nousi ja nousi, ehkä laski ennemminkin) melko etupainoisesti ja lompsi miten sattuu. Miten voikin ihminen tuntea itsensä niin kädettömäksi ja heikoksi! Vanha kouluveijo vei meikää kuin mätää kurkkua. Jostain sain sitten Osaan Ratsastaa -kohtauksen ja ryhdyin tehokkaaksi. Paikoitellen mentiin sitten ihan hyviäkin pätkiä, enimmäkseen ravissa.

whoopy3

Mitä tästä opimme? Musta, hieman löysempi paita päälle.

Jeesus, mikä hiki! Naama oli kuin liikennemerkki. Kuutisen tuntia myöhemmin yhä punainen.

Käytiin vielä tuuppauksen päätteeksi luonnossa ja kas, tehtävä suoritettu. Olipas kivaa! Ja näin Janne Berghinkin! Ja ehkä Ettan Ernroothin! Kyllä kannatti.

Kivat kaverini Rusalla.

Kivat kaverini Rusalla.

Kiitos eläkeveijo, lyhyt ystäväni ja pihalla kanssani naureskellut naisretkue. Suhtaudun näin muodoin lajiinne suopeasti. Jatkakaa.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *