Kenellä on oikeus omaan hevoseen

Oma Hevonen <3.

Oma Hevonen <3.

Nyt kun kuulun hevosenomistajien vatipäiseen klaaniin, voin huoletta esittää kysymyksen kenen kannattaa ostaa hevonen. Kuten kaikki hullut hevostytöt, minäkin haaveilin omasta hevosesta siitä hetkestä lähtien kun niihin törmäsin. Ensimmäisinä vuosina ei käynyt mielessäkään, että siinä olisi jotain kommervenkkejä. Kunhan vain olisi saanut sen omaksi. Ihan sama vaikka olisi ollut vähän risa ja/tai hullu. Se olisi ollut ihan yhtä järkevä hankinta kuin alkoholistipuoliso: rakastan sen ehjäksi. Jep.

Monet ratsastuskoulussa käyvät pohtivat asiaa koko ajan. Asiat, joita eniten miettii, eivät välttämättä muodostu ongelmaksi missään vaiheessa: ehdinkö käydä joka päivä, mitä jos sitä vaivaa joku, tajuanko. Harva hevonen irtoaa ruumiistaan jos on päivän pari pelkällä tarhailulla. Jotkut keräävät virtaa, mutta sekin selviää ostovaiheessa.

Usein suurin probleema muodostuu siitä jos ostaa väärän hevosen. Sitä ensihevosen ostaja tietysti tajuaa pelätä, mutta jo ties kuinka monetta ostava ei! Hankinta voi mennä rajusti metsään ammattilaisellakin. Ammattilaisen ja karvahatun ero tässä vaiheessa on se, että ammattilainen tod.näk. tajuaa melko varhaisessa vaiheessa, että nyt tuli hankittua kokolailla väärä eläin. Karvahattu taas häpeää kotonaan miettien mistä saisi supervoimia ja lisää kykyä viikossa, jotta selviäisi omasta hevosestaan. Hävettää myöntää, että on oman eläimensä kanssa täysin kujalla.

Been there, too.

Montakohan kertaa mietin edellisen hevoseni kohdalla, että olenkohan minä tämän hevosen tasolla. Uutteran valmentautumisen myötä yhteinen sävel löytyi, mutta 8 kuukauden sairasloman jälkeen se taas katosi. Sen löytämiseen meni kuukausia. Olin jo heittämässä toivoa avoimesta autonikkunasta. Hyvin usein suunnnittelin kallioleikkauksiin ajamista kotimatkalla. Kostoksi menin McDonaldsin kautta kotiin. Ratsastaminen ei ollut kivaa, koska en yhtäkkiä osannut. Laitoin jo kerran myynti-ilmoituksen, mutta onneksi siihen ei kukaan vastannut. Ehkä maine oli kiirinyt. Onneksi hain ja sain apua ja löysin hevoseni uudestaan.

Olen sen jälkeen miettinyt mistä tietäsin, onko hevonen minulle liian vaikea. Ehkä tässä vaiheessa kilometrejä haluaisin, että lähellä oleva viisaampi sen minulle sanoisi. Pullukka ei ole helppo, mutta saan sen toisinaan liikkumaan ihan neuvokkaasti, joten syökööt vastedeskin minun laskuuni. Luotan siihen, että Hilpasta tulee nautittavampi ratsu.

Moni haluaakin ostaa nuoren hevosen ”ettei kukaan ole ehtinyt vielä pilata sitä.” Voi veikkonen, sen ehtii tehdä itsekin, moneen kertaan. Nuorikko kannattaa hankkia, jos on mietittynä ihminen, joka ratsastaa sitä aina opetusmielessä ja itse teet sen kanssa mitä osaat. Ei se avaruustiedettä ole, mutta kannattaa siihen satsata –  tulevaisuus yhdessä on huomattavasti kivempi, jos hevosen  on ratsuttanut asiansa osaava ihminen. Niin siitä tulee ratsu, eikä iso, vihainen koira, jolla on lonkkavika.

Loppukaneettina sanoisin, että minun mielestäni kuka tahansa voi hankkia oman hevosen, jos läheltä löytyy ihmisiä, joilta voi kysyä neuvoa. Neuvoa kannattaa kysyä aina. Hirveimmät epäonnistumiset syntyvät silloin, kun ei kehdata/uskalleta pyytää jeesiä. Sieltä on paha nousta ja rahaakin tuhlaantuu. Olkaa kirkasotsaisia ja myönteisiä, kyllä se siitä.

Ja osta se hevonen. Nyt. Suomi nousuun kulutuksella!

Kommentit
  1. 1

    johanna sanoo

    Ja hyvä neuvo myös on, että ensimmäistä omaa hevosta ei kannata ottaa kotipihaan vaan ennemmin valvovien silmien alle..

  2. 2

    Sanna sanoo

    Loistavasti kirjoitettu! Itse aloitin ratsastuksen jo taaperona. Lukioiässä poikakaveri vei pois tallilta. Sitten tuli opiskelu, avioliitto, matkustaminen ja lapset. Tallille palasin parnkymmenen vuoden tauon jälkeen esikoisen mukana. Kun sitten nelikymppisenä ostin ensimmäisen ihan oman hevosen, sain kuulla tallityttöjen kuiskailuja siitä, kuinka tätiratsastaja osti aivan liian hyvän ja kalliin hevosen. Minulle olisi kuulemma riittänyt jokin teurasautolta pelastettu suomiputtekin. Miksi? Miksi en olisi saanut ostaa hevosenhintaista Saksantuontia? Hevosta, joka osasi enemmän kuin minä. Omilla rahoillani hevosen ostin. Ja olin itse asiassa jo tuolloin ehtinyt elämäni aikana ratsastaa useamman vuoden kuin nämä arvostelevat teinitytöt.

  3. 3

    ponikas sanoo

    Olet ihan oikeassa! Mielestäni ensimmäisen oman hevosen voi hommata kun perustiedot hevosesta (etologia,käsittely,ruokinnan tärkeys,huollon tärkeys: kaviot, hampaat yms, haavojen hoito ja epätavallisen käytöksen tunnistaminen) on hallussa. Ratsastaa ei ole pakko osata ja noissakin on paljon joustamisen varaa jos on ammattitaitoisella tallilla missä apukäsiä.
    Mielestäni ei kuitenkaan hätäillä hevosen hankinnassa. Se hevonen ei siitä kuole jos et osaa oikein istua selässä etkä ole heB tasoinen, mutta voi kärsiä jos et ole tietoinen perusasioista jotka hoituisi miten sattuu. Näitä on nähty.

  4. 4

    MiiaKoi sanoo

    Hevosen voi ostaa silloinkin vaikkei tiedä ruokinnasta tai kengitykestä tuon taivaallista. Kunhan on rohkeutta kysyä viisaammilta. Minun ensimmäinen tallimestari oli kultainen opettaja ja rautainen hevosmies. Selvittiin hänen avullaan monista asioista. Hyvä kengittäjä löytyi vasta viiveellä, mutta löytyipä kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *