Kesäpäivä Kangasalla! Jeeeee!

 

Este numero 3. Tarkennus kohdistuu tällä kertaa peilikuvaan.

Este numero 3. Tarkennus kohdistuu tällä kertaa peilikuvaan.

No ei kyllä ole sinne päinkään. On päivä, joo, mutta ei Kangasalla vaan Tampajalla ja ei ole kyllä kesäkään vaan kevät, mutta kun oli tuommoinen fiilis! Ihan mahtava, siis. Kisapäivä Tampajalla. Sain loikattua henkisesti sellaisen virtsanpylvään elämässäni, että jumankekka. Olen jo vuosia hyppinyt metrin luokkia ikään kuin maksimikorkeutena. Nyt hyppäsin elämäni ensimmäisen kerran 110 radan niin, että osa esteistä oli tosiaan sen 110. Hyvä ihme! Mää elän! Hevonenhan hyppää moiset vaikka vasemmalla takajalalla, mutta että minä!

Herraisä!

Herraisä! Sarjan ykkösosa.

kisa4

kisa2

Kun oikein nauttii, niin silmät vaan menee kiinni.

Olin jo lähdössä aivan piipussa, koska esteitä oli jotain sata. Pienemmissä luokissa oli kymmenen estettä, ja tässä oli perusradalla 8 ja siihen kuusi uusintaa. Hirvee määrä! Kuka niitä muistaa? Asennoiduin siis niin, että onko pakko mennä uusinta jos pääsee sinne asti. Näin sitten kävi: Viipotin (Pullukka viipotti) kuin tuulispää esteeltä toiselle (pieni maneesi, hankalat tiet) hengittämättä ja ajattelematta. Hengitin ensimmäisen kerran esteen nro 8 jälkeen. No siinäpä lähtikin sitten voimat. Ei olis kannattanut hengittää, koska laukkasin ysille jalat irti ja siihen se sitten pysähtyi. Höh. Olin ihan huojentunut, että jes, nyt ei tartte mennä uusintaan, mutta sitten ne siat muistutti, että ysi on uusintaa! Ai saamari, niin muuten onkin. Edelleen täysin hapettomana porhallettin kohti ysiä uudestaan, ja töks. Ei jaksettu. Kerta vielä, jumalalta lahjaksi saadulla erityisvoimalla heilahdettiin yli, mutta pudotettiin. Sehän oli toki jo ohi meidän osalta, mutta pitihän se hypätä. Olin kyllä hitokseen tyytyväinen, koska a) minä olin ohjastanut hevoseni läpi 100-110 -radan ja b) perusrata oli paitsi puhdas, myös kuulemma aivan kelvollisen näköinen.

Pullukan oli lämmitellyt lapseni, joka hyppäsi 80-90-luokan. Yksi kielto tuli, muuten jees. Unohdin mainita lapselle, että Pullukka ehdottaa AINA laine-esteen kohdalla, että voinko mennä ohi kun en noista tykkää. Sille pitää vaan jalalla sanoa napakasti, että et voi. Sitten se menee yli. Mikähän siinä laineessa on, että se on niin tyhmä? Ei meillä esim. vesiestettä juuri katsella, mutta lainetta kyllä. Se on OUTO.

Jos Pullukka olisi ollut ihan yhtä tikissä kuin keskiviikon reeneissä (tai minä), niin olisin vaatinut, että saanko osallistua ylimääräisenä 150-luokkaan, jota ei ollut. Niin hyvä se oli silloin. Nyt se oli ihan okei, mutta pikkusen oli heinänkuvat silmissä. Että monelta saa lähtee ja onks koht ruoka.

Pyllystäni tuli sanomista.

Pyllystäni tuli sanomista.

Johan hän sitten pääsi loikoilemaan. Jopa niinkin konkreettisesti, että sain niukin naukin satulan pois, ennen kuin rouva rentoutui piehtaroimalla turpeessa.

No niin, ja sitten purku:

  1. Tämä kaikki onnistuisi paremmin, Katja, jos kävisit lenkillä ja punttisalilla ja meditoisit. Näin hallitsisit hermosi paremmin ja et edes luulisi, että kuntosi loppuu kesken. Vaikkei se lopu.
  2. Opettele hengittämään radan aikana. Se helpottaa, jos joutuu uusintaan.
  3. Älä riitele oman lapsesi kanssa hevoseen liittyvistä asioista. Leiki mieluummin kuuroa ja sokeaa.
  4. Ilmoittaudu HETI seuraaviin kisoihin, koska se on sairaan hauskaa.
  5. Älä luule itsestäsi liikoja tai liian vähiä. Menet vaan.
  6. Haluan kiittää isäni (RIP) vanhoja saappaita, jotka ovat pari vuotta minua vanhemmat. En uskalla enää ikinä hypätä millään muilla kun niillä menin noin hyvin. (Saappaiden ikä siis jotain 50v.)

Ei tässä sitten muuta kuin että JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *