Kilpahevonen ja sen pito

Kilpahevonen.

Kilpahevonen.

Olenko ihan vieraalla maalla, kun mua naurattaa koko KILPAHEVONEN -sana? Milloin hevosesta tulee kilpahevonen? Silloin kun sillä kilpaillaan? Nythän on käyty jo sitä keskustelua siitä mikä on estehyppyä (ei ainakaan 100 cm) ja mikä on kouluratsastusta (ei ainakaan helppo C), niin lienee seuraavaksi vuorossa KILPAHEVOSUUS. Kävin viikonloppuna Ypäjällä väijymässä suomenhevosia. Siellä ne Kuninkuudesta mittelivät, nuo rehdit vastuunkantajat. Esteratojen katsomiseen keskityin lähinnä, mutta saatoin siinä ohessa vahingossa nähdä jonkun kouluratsunkin kävelevän radalle tai sieltä pois. Ei sillä, etteikö olisi kiinnostanut, mutta kun vessajono vei niin kauan. Oli miten oli, jestas miten oli jännää!

Huomioita: vain osa hevosista näytti sporttisilta, mutta kaikki olivat sitä. Päältäpäin ei pystynyt ollenkaan sanomaan kuka ylittää puhtaasti esteen ja kuka ei. Estekorkeus oli kuitenkin pahimmoillaan 120 cm. Ennemminkin ratsastaja saattoi vaikuttaa veikkaukseen. Pari ammattiratsastajaa erottuivat edukseen, ja olisihan se surku, jos eivät erottuisi. Silloinhan olisi alanvaihto paikallaan. Jollain hevosella saattoi olla vähän kesäpakkia, mutta se ei vaikuttanut menoon millään tavalla. Saattoi sitä olla ratsastajallakin, eikä sekään haitannut. Ihanaa! Kaikki olivat ihan perkeleellisen sporttisia koosta ja muodosta huolimatta.

Niin kuin olen aiemminkin vauhkonnut, niin suokkiporukoilla on jostain syystä hieman lungimpi ote. Kaverin kisatykki on saikulla, mutta muisteltiin kuinka tarkkana saatettiin olla, kun viikonloppuna oli kisat tulossa. Mitä syödään, miten liikutaan jne. Kyllä sitten nauru maittoi, kun kenttäkisojen alkaessa alueelle kurvasi kilpakumppani, jonka suokki oli juossut aamulla tunnilla. Helppo tunti, mikä ongelma? Melko äkkiä alkoi naurattaa oma häslääminen. Ehkä se ei tulekaan hullua hurskaammaksi, vaikka en klippaakaan sitä edellisenä iltana ja syötä elektrolyyttejä juuri oikeassa suhteessa juuri ennen kisaa. Ehkä loimituskaan ei ratkaise kisaa.

Hirveän monen kilpahevonen on kuin arka kukkanen. Sitä ei saa taluttaa kuka tahansa eikä VARSINKAAN ratsastaa! Se voi mennä PILOILLE. Ihan vasta hiljattain on alkanut naurattaa moinen. Kuinka moni hevonen on mennyt piloille yhdestä ratsastuksesta? Tai kuinka monen kisakunto on romahtanut, kun joku vähän huonompi on istahtanut selkään? Ilmeisen moni, koska siihen vedotaan niin usein. Myös maastolenkit ovat pilanneet monia hevosia.

Älkää ymmärtäkö väärin: iloitsen suuresti, jos joku on oivaltanut mitä oman hevosen kanssa KANNATTAA tehdä, jotta se pysyy hyvällä tuulella. Jollekin sopii tarhailu, toiselle kävelykone, kolmannelle luontoretket. On tärkeää tietää pikkujutut. Kilpahevoselle tärkeintä on pysyä hyvällä tuulella se aika, joka vietetään kisojen välissä. Moniko tietää, mitä se on oikeasti?

LOPPULAUSELMA: Tiedän, että Pullukka on onnellisimmillaan kun se syö. Semmoinen peli ei nyt vaan valitettavasti vetele, se on taas päässyt lihoamaan, kun sen heinäverkko irtosi, ja se ehti lappaa muutaman päivän heinää ihan tosissaan (tarhassa). Oikeasti, se lihoaa PÄIVISSÄ. Liikuttaessa se on iloinen maastossa ja toisaalta kovassa työssä. Mitä rankempi treeni, sitä motivoituneempi hän on. Sellainen välimallin hölkkä on Pullukan mielestä ajanhaaskausta. Pullukka kohotettiin kilaphevosten kastiin kun se sai pari viikkoa sitten Osphos-piikit, jotka voitelevat sen niveliä, jotta sen on kivempi liikkua. Eli ei, meillä ei ole enää heppaa, meillä on KILPAHEVONEN.

Kommentit
  1. 1

    Kati sanoo

    ”Kuinka moni hevonen on mennyt piloille yhdestä ratsastuksesta?” Ei se ole siitä kiinni, ettäkö se hevonen menisi pilalle yhdestä ratsastuksesta, mutta yhdestä ratsastuksesta hevosen voi saada helpostikin ihan juntturaan lihaksistostaan jos ei tiedä mitä tekee. Tai ratsastettua hevosen vaikka täysin etupainoiseksi lavoilleen niin että se jyrää kuin pikajuna. Vaikka nämä edellä mainitut esimerkit eivät sinänsä hevosta pilaa, ne voivat vaatia jopa ammattilaista esim. hieromaan paikat auki tai ratsastamaan hevonen takaisin ”säädöille”. Ja jos kisat ovat juuri ovella, ehkä korjausliikkeisiin ei ole aikaa. Eli en ehkä naureskelisi kovin kovaan ääneen jos ”kisahevosen” tai hevosen, joka käy kisoissa selkään ei päästetä ihan ketä vaan.

    • 1.1

      huutonauru sanoo

      Höpö höpö aika erikoinen kapistus saa olla että menee pilalle tai jumiin yhdestä ”väärinratsastuksesta” . Toisaalta se valttikortti kannattaa muistaa pitää takataskussa jos vaikka epäonnistuu, onpahan jokin selitys.

      • 1.1.1

        Miannn sanoo

        Ihan samaa mieltä täälläkin. Onko se hevonen alunperinkään ”säädöissä” oikein, jos kerrasta menee jumiin ja etupainoiseksi? Ja onko sellainen hevonen alunperinkään kestävä kilpakäyttöön, joka väärästä henkäyksestäkin menee vinoon ja kuppi nurin?

        • 1.1.1.1

          Kati sanoo

          Oikeastaan paljastatte kommenteillanne vain sen, ettette ymmärrä kuinka herkkiä kilpahevoset (tai hevoset ylipäätään) voivat olla.

    • 1.2

      Karoliina sanoo

      Komppaan aloituskommenttia. Itse ratsastan tällä hetkellä hevosta, joka liikkuu helposti notkoselällä. Myös takaosa jumiutuu välillä jonkin verran. Hevonen kävi ennen tunneilla, ja niiden jälkeen vaati aina kaksi treenikertaa, ennen kuin hevonen oli taas hyvä ja rento. Ei ole kyseessä vakavasti kilpaileva hevonen, mutta voi tulevaisuudessa olla. Ja kyllä se silloin turhauttaa, jos ei pääse kehittämään sitä eteenpäin yhden ”huonon” ratsastuksen takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *