Kopoti vaan, evribadi.

Tässähän ehtii kirjottaa sillä aikaa kun Satu Silvo kertoo siitä miksi perusti Silvopleen.

Mihis muistelot jäi? Niin, E-VR:ään. Sen jälkeen muutettiin perheen keralla Tuusulaan. Se oli siitä kiva, että naapurissa asu pari kopukkaa, joita sai harjata niin paljon ku kädestä lähti. Ne oli ravureita, mutta sehän ei harjaajaa haittaa.

Ekaks aloin käydä TuuRissa tunneilla. En muista sieltä oikeastaan muuta, kun että opettajalla oli ämyri, enkä mä saanu sen puheesta mitään selvää. Mikä lie ollu ajatuksena, mutta kohta vaihdoinkin jo Nurmijärven Ratsastuskouluun, jossa en myöskään luuhannut ainakaan yli vuotta. Sieltäkään ei jäänyt muuta mieleen kuin se, kun meidän Pera tuli kerran autolla tallin pihaan. Se astu autosta ulos ja naamasta näki, että nyt ei mee hyvin. Ridasin tunnin loppuun ja menin kysäsemään mikä hätänä. Pera kerto, että mun kissa oli jääny auton alle. Nikke. Itkinkin sitten koko kotimatkan.

Hauskasti molemmat tallit putkahti tielleni tuonnempana: lukioiässä kävin Hyrylän keskustassa Ehon tallilla heppoja hoitelemassa. Yhtenä sunnuntaina osallistuin TuuRin johonkin kisoihin eräällä Ehon ”vanhuksella”. Kisa meni ihanasti. Hevonen otti Ritolat about ekassa kaarteessa. Sato aivan täysillä, mulla ei ollu hanskoja ja ohjat oli nahkaa. Hyvä yhdistelmä. Siinä sitten nyhdin kavioeläintä suusta kun hän katsoi parhaaksi laukata sataaneljääkymppiä ympäri ravirataa. Kiva fiilinki.

Raviradat on olleet ongelmia myöhemminkin: edesmennyt hevoni Jaska äityi myös kertakaikkiseksi villieläimeksi Riihimäen raviradalla järjestetyissä kisoissa. Hyvä kun satulan sai selkään ku kaveri loikki pitkin tienoota. Myös ystävälläni Peuliinalla (nimi muutettu) oli hankaluutensa oman, puupäisen poninsa kanssa. Ja hänen äitinsä Rutva ( nimi jne.) olisi toki auttanut, mutta hänellä oli valkoiset housut. Näin ne menee.

Nurmijärven tallille sen sijaan purjehdin myöhemmin voittamaan. Joskus 2000-luvun puolen välin hollilla mentiin Jaskan kanssa NuRin seniorien mestaruuskisoihin ja saatiin hopeaa! Harva pystyy siihen useammalla askeleella vasta- tai ristilaukka. Me pystyttiin. Tämän ansion pääsin kirjaamaan myös ties minkä vuoden Kuka Kukin On -kirjaan. Se muovasi persoonallisuuttani.

Ja sitten tämän päivän uutisia: Päevi (nimi muutettu) oli selvästikin jutellut Sirpan (nimi muutettu) kanssa ja niinpä Päevi tarjosi sitä Unna-hepoa mulle ostettavaksi. On siis alkanut ns. lähtölaskenta.
Mitä, ai rahaa? No sitä aletaan nyt just tehdä. Kiireen kaupalla. Kuvassa Unna! Laaav!

Huomi- tai ylihuomiseen! Tsau.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *