Kuka on tavoitteellinen ratsastaja

Vedetään maksimeita.

Vedetään maksimeita.

Törmäsin taannoin kiehtovaan keskusteluun. Siinä pohdittiin mikä on tavoitteellista ratsastamista. Pohtimassa olivat tavoitteelliset ratsastajat, tosi taitavat. Ilmeisesti he olivat törmänneet ihmisiin, jotka harmittelevat etteivät edisty ratsastajina. Ymmärsin, että nämä harrastajat eivät käy vakituisessa opetuksessa, jota valmennukseksi nykyään kutsutaan. Tavoitteellisen ratsastajan tulisi käydä säännöllisessä valmennuksessa. Moni luulee, ettei tarvitse moista. Ja onhan se kallistakin.

Lähti pohdintarulla pyörimään. Ilmoitin heti etten ole tavoitteellinen (vaikka salaa olenkin), että tykkään höntsäillä. Ja sehän on totta. Omaa tavoitettani en vain voi koskaan kertoa ääneen missään. Tavoittelen sitä, että hevoseni kestää ehjänä ja hyväkuntoisena mahdollisimman pitkään. Tavoittelen myös sitä, että se ilahtuu, kun se näkee minut, eikä lähde pakoon. Tavoittelen sitä, että saan hevoseni liikkumaan kivasti ilman taistelua tai hikeä (minulta). Tavoittelen sitä, että ymmärrän oman hevoseni pääkoppaa ja kuortakin mahdollisimman hyvin niin, että osaan diagnosoida sen vointia esteettä.

Saatan olla melko yksin näiden tavoittedeni kanssa. Minun tavoitteillani ei ole kirjainta (C, B, A) tai korkeutta (120). Useimmilla tavoitteellisilla se on. Ja se on hyvä! Jos tavoitteena on VaB, sen ymmärtävät muutkin. Joku voi sitä jopa ihmetellä. Tässä kai se villakoiran ydin onkin: millä tasolla ihmiset kuvittelevat olevansa?

Olen kuullut, että tason voi määrittää kertomalla kisoissa saavutettu, hyväksytty tulos. No sehän on puhdasta rasismia. Eihän kaikkien voida olettaa käyvän kisoissa. Minä esimerkiksi olen luovuttanut hevoseni lapsen kisakäyttöön, jos sillä nyt joku kisaa. Koulukisoista en edes haaveile (ainakaan Pullukalla, ainakaan satula selässä), mutta kun menee hyvin, teemme avot, sulut, lisäykset ja vaihdot. En ole niistä kovin kiinnostunut (etenkään lisäyksistä). Näin ollen tasoni on helppo C, tai itse asiassa ei edes se, koska 80-luvulla suoritettua kisaa ei varmaan enää lasketa. Silloin nimittäin VOITIN helppo C-radan suomenhevosruuna Luukaksella. Hah! Siitäs saitte, epäilijät. Esteillä olen 100cm-tasoa ja se varmaan pitää aika hyvin kutinsa.

Näin muodoin olen siis melkoinen tallukka, ei mitään kykyjä. Kukaan ei halua edes tietää miten vaikkapa tunnen hevoseni, tai miten se reagoi missäkin tilanteessa. Tai kuinka hyvä olen totuttamaan hevosia maastoihin tai kuinka rauhallinen olen hevosten kanssa. Tai kuinka en pelkää niitä. Kaikkia kiinnostaa vain se, että en pärjää kisoissa. Ei vähiten siksi, etten käy niissä, eikä minulla ole kisahermoja lainkaan.

Eihän tämä ratsastus ole lainkaan irti muusta elämästä. Ihmiset tuntevat itsensä muutenkin melko huonosti. Harva tietää ihan tarkkaan kuinka hyvä on missäkin. Vielä harvempi tietää onko hän mukava ihminen vai karmea riivinrauta. Joku luulee itseään lihavaksi, toinen taas laihaksi, vailla mitään todellisuuspohjaa. Minä uskon, että kaiken oppimisen lähtökohta on tosiasioiden tunnustaminen. Ja se pitää tulla omasta suusta.

Kommentit
  1. 1

    Någon Annan sanoo

    Niin, omasta mielestäni mä oon hyvinkin tavoitteellinen ratsaja! Tavoitteenani on saada perusasiat haltuun. Perusasioksi miellen sen, että ratsulla ja mulla olisi kivaa. Haluan myös oppia lisää hevosista, siitä, miten niiden kanssa parhaiten ollaan ja eletään. Tavoitteenani on myös siirtyä jossain vaiheessa kerran viikossa ratsastavasta tuntiratjastajasta vuokraajaksi ja siitä ehkäpä joskus hevosenomistajaksi asti.

  2. 2

    Erin sanoo

    Luin tänään yhden blogiteksti (bloggari kollegasi juu ) jossa oli joku tavoite lappu johon sai kirjata tavotteita (vanha teksti oli tai siis ei uusin)… Ahistava lappu! Vihaan jotain päämääriä ja tavotteita. Elän päivä ja hetki kerralla, joten jokaisen päivän tavoitteet on sitten varmaan erit. No ehkä tämmöisellä ei ura ihmisellä on tavoite pitää elämässä hyvä
    flow – vitsi että nyt on hyvä flow h

    Niin mietin itsekin yksi päivä että voiko olla ”hyvä” ratsastaja vaikkei kisaa muuta kuin itsensä kanssa.

    • 2.1

      Viivi sanoo

      Mutta jos hevoshommissa ei ajattele yhtä päivää pidemmälle, touhusta tulee nopeasti tempoilevaa, harkitsematonta poukkoilua, mistä ei hyödy kukaan, varsinkaan hevonen. Kai nyt joku päämäärä pitää olla? En siis tosiaan tarkoita kilpailutavoitteita, se hyvä flow on ihan hyvä tavoite… Mutta tavoitteeksi se mun mielestä lasketaan kuitenkin.

      • 2.1.1

        katjastahl sanoo

        no emmä tiedä. tuskin hevonen tavoitetta kaipaa? ehkä enemmän ihmistyyppikysymys.

  3. 5

    sanoo

    Kiitos tärkeistä ajatuksista! 🙂 Tietysti nämä mitattavat tavoitteet (helppo sitä, vaativa sitä, 120 cm jne) mainitaan suurin kirjaimin medioissa, kaikkien verrattavissa omaan suoritukseen. Miten hevosen tunteminen, hoitaminen, kuunteleminen ja leikillisyys, satulaton metsäretki, tai satulaton avo,väistö,vaihto mitataan? Ei mitenkään… Siinä on vain minä ja hevoseni. Kuitenkin tuntuu että tämäkin yhä enemmän tulee esiin, ei vain niin suurin kirjaimin, enemmän tunnekuvin, mikä ei samalla tavalla huuda lukijoille, että katsokaa, eikö ihmeellistä… Hyvän ystävän kanssa oleminen ei huudeta toisille… siitä puhutaan hymy huulella kahvikupin äärellä… Tai niinkuin sinä: hauskin sanoin jossain blogissa 🙂 Hyvää jatkoa, Katja!

  4. 6

    AnSa sanoo

    Eläkehevosen vuokraajana mulla on tavoite että polle elää virkeänä ja mahdollisimman terveenä hyvän loppuelämän, tähän yhtyy myös omistaja… Ja ratsastukselliset tavoitteet katsotaan päivä kerrallaan pollen kunnon ja fiilisten mukaan eikä se tarkoita sitä että liikuttaminen olis ” poukkoilua”, vaan hyvinkin tarkasti mietitään, miten esim. viikko rakentuu… Ja koska pollessa vielä virtaa riittää ja osaavakin on, niin tarvitessa voi ryhtyä ”tavoitteelliseksi” niin halutessaan…:) Annetaan kaikkien kukkien kukkia tälläkin saralla!

  5. 7

    Koninloikkaa sanoo

    Tavoitteita on niin moneen laariin; itse haluan kehittyä ratsastajana paremmaksi (siis nopeammaksi, suoremmaksi, täsmällisemmäksi, hevosystävällisemmäksi jne..), sekä myös saavuttaa uusia etappeja kilpakentillä (tavoitteena siis kans. Va B). Myös omallani ja kaikilla ratsastamillani hevosilla on ratsastajan ja oheisjoukkojen asettamia tavoitteita omilla tasoillaan, kuitenkin niin että hefot tykkäävät olostaan ja treeni on monipuolista.

    Varsinkin omani kohdalla (koska hänen elämäänsä hallitsen kokonaan) pääsääntöinen tavoitteeni on, että hevonen tulee minua laumatarhansa portille vastaan, hoitotoimenpiteet sujuvat yhteisymmärryksessä heponi kanssa ja töihin hän lähtee mielellään korvat tötteröllä (hän ei siis myöskään pelkää kertoa, jos asiat ovat huonosti). Kiveen hakattu päämäärä on, ettei tuupparin hevo tee sileällä kuin 2 treeniä viikossa, muut päivät mennään puomeja, hypätään ja maastoillaan. Irtojuoksutetaan, pyöritellään narua ja heitetään säkkiä niskaan, hylätään satula ja suitset, kärrytellään ja baanataan täyttä hönkää metsissä. Minä haluan, että omani on tyytyväinen hevonen, elää klippamisesta huolimatta tarhakamujen kanssa ja ennen kaikkea monipuolisesti ja TYYTYVÄISESTI töitään tehden. En enää koskaan halua ”tappaa” hevosen intoa, energiaa ja herkkyyttä tuuppaamalla liikaa..tämän virheen olen kyllä tehnyt. Hevoseni on ystäväni, ei suoritusväline. NIH!

    Ja noin niin kuin jälkikirjoituksena; kouluprosentit ovat nousseet tämän hippeilyn mukana 😉

  6. 8

    sanoo

    Kiva oli lukea, että koulupisteilytkin nousevat hyppelyt myötä.
    Olen hevostellut yli 40 vuotta ja aina palaan takaisin siihen, että minulle riittää, kun hepan kanssa on kiva tehdä asioita ja on fiilis, että heppakin tykkää.
    Ainahan asiat eivät suju kuin Strömsössä eikä voi välttyä negatiivisilta kokemuksilta kumpikaan osapuoli. Minulle hevoset ovat ammatti ja se tuo tullessaan sen tosiasian, että yritykseni tai kouluttamani hevosekon osapuolet joutuvat välillä turhautumisen puolelle, sillä vieläkään en aina osaa selittää, näyttää tai neuvoa asioita niin, että turhautumiselta vältyttäisiin. Minulla tavoitteena oppia aina vain enemmän yksilöllistäviä työtapoja opettaa niin, että luottamus asiakkaan omaan intuitioon ja yrittämiseen säilyisi.

Vastaa käyttäjälle Ane Tourunen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *