Kun hevonen päättää mitä tehdään

Joojoo, tullaan tullaan.

Joojoo, tullaan tullaan.

Hevoskuiskaus on hämäävä käsite. Se viittaa siihen, että mystisesti astraalitasolla viestitetään hevoselle miten kuuluu toimia ja hevonen vastaa tekemällä just niin. Väärin. Hevoskuiskaustahan ei ole olemassakaan. On ihmisiä, jotka osaavat lukea hevosta niin, että tietävät millä niitä motivoidaan. Erinomainen piirre. Saanko sellaisen, kiitos. Syön tässä.

Meidän tallin pihapiirissä asustaa ns. hevoskuiskaaja, Vladi. Hän kouluttaa hevosia luottamaan siihen, että hän kyllä tietää miten homman pitää toimia. Pidin kerran hänen hevosestaan kiinni sen aikaa kun hän puuhasi jotain. Hänen hevosensa totteli myös minua hyvin pienillä eleillä. Voin kertoa, että elämä on hirveän helppoa, kun hevonen tekee niin kun käsketään.

Här arbetar Vladi. Kuva: Yle

Här arbetar Vladi. Kuva: Yle

Tämä hevoskuiskari sanoi (ja kaikki muutkin hevoskuiskarit), että luottamus ja kunnioitus alkaa maan tasalta. Hevosen pitää uskoa, että ihminen tietää mitä tehdään jo silloin, kun kävellään peräkanaa. Kaikki tämä siirtyy sitten ratsastukseen. Toki ratsastuskyvyilläkin on osuus asiaan, mutta perusluottamus kuitenkin löytyy. Uskalletaan mennä paikkoihin ja kohdata maailmaa. Ei kriisiydytä.

Tämän viisauden äärelle pysähdyin eilen, kun eläinlääkäri tuli tutkimaan onko Tyttösellä kaikki okei. Tytär juoksutti heppaa ensin, ja heppa vähän naureskeli koko hommalle ja ryntäsi heinätukon luo. Tytär antoi hevon äiskälle ja äiskän kanssa Tyttönen otti vähän vakavammin, mutta kuitenkin kieli poskessa. Melkein kuulin kun se naureskeli. Eläinlääkäri taivutteli kaikki käpälät ja totesi: tämähän kannattaa taivutella aina ennen ratsastusta. Sehän kulkee koko ajan paremmin ja paremmin.

Nolotti. Tämähan tarkoittaa sitä, että Tyttönen on vienyt meitä kuin mätää kurkkua. Ennen lomaa Tyttösen ratsastettavuus oli lähes 5/5, kahden viikon loman jälkeen 1/5. Hänelle oli jäänyt lomavaihde silmään. Olin toki pohtinut tätäkin vaihtoehtoa, mutta eläinlääkärin käytyä saatoin uskoa, että näin on. Aloin miettiä Tyttösen käytöstä noin kokonaisuudessaan. Ennen lomaa oltiin kaikin puolin ryhdissä ja herran pelossa. Käytännössä siis ei kokeiltu enää rajoja. Ei ryysitty taluttaessa, ei kurkisteltu boksista liian kauas. Seistiin paikalla selkään noustaessa. Loman jälkeen oltiin vähän sinne päin, plus huudettiin kurkku pitkänä kavereille koko ajan.

Tässä naurattaa ihmistä, hevosta ei niinkään.

Tässä naurattaa ihmistä, hevosta ei niinkään.

Aloitin ryhtiliikkeen eilen menemällä itse ensin osteopaatille ja sitten kulmien ja ripsien kestovärjäykseen. Näillä eväillä suuntasin ratsastamaan aivan eri asenteella. Ja kas: käsissäni oli hevonen, joka oli kuin muovailuvahaa.

Kiitos hevoskuiskaus, kosmetologi, osteop, internet ja kesä. Nyllähtee.

Neljä pientä/keskikokoista elefanttia maaarssi näin...

Neljä pientä/keskikokoista elefanttia maaarssi näin…

Kommentit
  1. 1

    Anni sanoo

    Nää sun jutut on niin ”spot on”!
    Osui todella samaan kohtaan meidänkin kavioliitossa.. Samoja hommia miettineenä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *