Kun laitetaan rahaa menemään, tehdään se kunnolla

Mitä tarviin? Ruokaa!

Mitä tarviin? Ruokaa! (Oho, turparemmi kiinitetty kuvausta varten hiukka vekkulisti.)

Tänään oli taas kerrassaan kokonaisedullinen päivä. Lapsi ja Pulde loikkivat toista päivää Nevalan reeneissä, ja sehän ei suinkaan ole ilmaista vaikka eväät tulevatkin kaupan päälle. Siis ihmisen eväät. Vedinkin saman tien useamman kupin kahvia, että säästö tuntuisi merkittävältä. Pullaakin otin. Aamulle ennen Pullukan ja lapsen reenejä Hilpalla oli koulua. Uskokaa pois, sekin maksaa, ei vähiten siksi, että opettaja on yksi Suomen kovimmista ohjasajo-opeista, mutta myös siksi, että hän ajaa paikalle ties mistä. Niinpä noin puoleen päivään mennessä olin kaivanut kuvetta jo lähes 150 euron edestä.

Ja tapahtuipa niinä hetkinä, että tallin omistaja tuli ilmoittamaan, että ”hei tohon tallin pihaan tuli tyttöjä myymään hevoskamaa mitä niiltä on jäänyt kun hevonen lopetettiin.” Pomps kuului kun ponkaisin siltä istumalta syytämään lisää rahaa pitkin kyliä. Farmariauto oli tulvillaan vaikka mitä hevostavaraa. Katselin kekoja miettien mitä VOISIMME TARVITA. Mukaan tarttui hieno kävelyloimi, hieman paksumpi kuin nykyinen. Tämä oli kolme kertaa käytetty, eli käytännössä uusi. Kaupan päälle uikutin kasasta löytyneen meksikolaisen turpiksen, johon kuului ihana otsapanta. Kas näin sain muutaman kympin menemään.

En mitenkään ehtinyt lähteä tallilta ennen kuin eräs tallikaveri tuli myymään tyttäreltään jääneitä kiskamppeita. Niitähän lapsella ei ole lain. Ja voi miten ne sattuivatkin sopimaan aivan täysin, ja pitäähän lapsella olla kisahousut ja kisapaita. Että. Näin sain taas jonkun kympin vaihtamaan lompakkoa.

Siinä sitten rupateltiin muutaman muun kiilusilmäisen shoppaajan kanssa, että mitäänhän ei varsinaisesti puutu, mutta kummasti sitä tulee silti hankittua yhtä ja toista. Toivottavasti ensi viikolla kukaan ei halua myydä mitään. Minulle.

Mutta mitä me oikeasti tarvitaan? No minäpä kerron: me tarvitaan kevään mukanaan tuomaa kiitolaukkasessiota. Kiitoksena onnistuneesta viikonloppureenistä lupasin Puldelle, että käydään näinä päivinä posottamassa ihan täysillä. Tämä idea saatiin eräältä ponilta, joka sai synttärilahjaksi kiitolaukat. Hyvä idea! Hiekka pölyämään!

Joku kertoi, että hevonen tarvitsee vain korsirehua, vettä, liikettä ja kavereita. Aijaa, muka.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *