Kuvia kasvavasta lapsesta

Tällä kertaa herkistymme yhdessä nyyhkimään sitä, kuinka ihania varsat ovat ja kuinka vähän aikaa ne ovat pikkuruikkuisia. Kävin tänään morjenstamassa vain kuullakseni, että lapsi on vahva ja täysin valmis muuttamaan omaan kotiin lokakuussa. Apua. Ilmeisesti valmius on, koska hän on viime viikkojen aikana alkanut seurustella samalla laitumella elämänsä kesää viettävän orivarsan kanssa. He seurustelivat keskenään aivan toisessa päässä laidunta kuin muu seurue. On siis aika irtaantua äidistä. Totta puhuen se väkevyys, millä Hilppa hoiti maidonjuonninkin, muistutti minua ajasta, jolloin omat käppänäni joivat tissimaitoa väkivaltaisesti ensimmäiset hampaat tanassa. Karkeaa hommaa.

Reissulla tapasimme myös tuoreen tipun (tivun?), joka oli syntynyt aika äsken. Hän oli nimeltään Kyllikki. Hänestä odottelen kuvamateriaalia. Heidän kodissaan oli niin pimeää, etten arvannut ryhtyä kuvaamaan.

Kaksi äitiä ja kaksi tytärtä. Nyyh ja niisk.

Kaksi äitiä ja kaksi tytärtä. Nyyh ja niisk.

Joogaa poikaystävän kanssa.

Joogaa poikaystävän kanssa.

Äiti opetti, että harjaaminen on ihanaa.

Äiti opetti, että harjaaminen on ihanaa.

Pullukka on nyt ollut kaiketi ensimmäistä kertaa elämässään useamman kuukauden ilman kenkiä ja kaviomateriaali näyttää jo ihan erilaiselta. Jes! On tässä odoteltukin, että ne alkais elpyä. Hilpan kavio ei ole ihan vielä vaihtunut, mutta on aivan huulilla.

kavio

Lapsen vaihtuva kavio, vähän niin kuin maitohammasa. Vaihtumassa jykevämpään.

Tässä näkyy myös tämä vaihtuva tassu.

Tässä näkyy myös tämä vaihtuva tassu.

Ensi kerralla pureudumme taas johonkin epäselvään ja turhaan. Siihen asti, moi ny!

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *