Menestyksen avaimet

Syrän!

Syrän! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Hyvää alkuiltaa bästa passagerare! Väntetiden är gratis. Nyt on lopen uupuneen äidin helppo hymyillä, sillä olenhan synnyttänyt menestyvän ratsastajan. Ei se välttämättä kuulosta kovin miltään kun kyseessä on 1-tason kisat naapuritallilla ja samaan aikaan kaikki itsensä hieman vakavammin ottavat ratsukot ovat Norjan Drammenissa menestymässä, mutta tuntuu se kuitenkin melko kivalta. Itse viihdyn!

Kummallisen mutkattomasti meni koko reissu (vrt.http://blogit.apu.fi/kavioliitossa30v/paiva-jolloin-kaikki-meni-pain-yhta/), ei riidelty lapsen eikä hevosenkaan kanssa mistään. Ei satanut, tuullut tai paistanut liikaa. Rahat riitti. Buffa oli ihana. Näin kavereita. Otettiin hevonen sopivaan aikaan kopista (yleensä aina noin tunti liian aikaisin). Hevonen ei ripuloinut kylkiään vihreiksi. Ratsastaja oli muistanut silmälasit.

Tallin nurkilla kierreltiin ja hieman jännitti tuntevatko Hilppa ja Pullukka toisiaan – ei nimittäin ole hajuakaan minkä mittainen on hevosen muisti. Pullukka hiippaili lasten tarhan ohi ja pysäytettiin se siihen. ”Katsos, tuolla on lapsesi!” ”Tä? Mikä? Monelta on ruoka?” vastasi melkoisen rento Pullukka autuaasti lapsensa unohtaneena. Lapsi tuijotti hetken, että jotain tuttua tossa muijassa on, mutta sitten kavereiden kanssa painiminen kiinnostikin taas enemmän. Turha kai siinä on itse itkeskellä kun ei heitäkään juuri sydänalasta riivi.

Etualalla Pullukka kilpahevosena, taustalla täysin unholaan jäänyt Hilppa. Siis se ruskea siinä keskellä.

Etualalla Pullukka kilpahevosena, taustalla täysin unholaan jäänyt Hilppa. Siis se ruskea siinä keskellä.

Verkassa näin, että Pullukalla oli riittävästi virtaa. 80 cm rata mentiin järkevästi ja kohtuullisella vauhdilla. Itse lakkasin hengittämästä jo hyvissä ajoin ja jatkoin vasta radan jälkeen. Ihanaa, kun se ei haittaa! 90 cm verkassa Pullukka oli selvästi vähän loukkaantunut kun joutui vielä palaamaan suorituspaikalle. Että eikö tämä kerralla selviä tämä asia. Puhekuplassa luki, että pääseekö nopeammin kotiin syömään jos vetää tän kovaa. Ikään kuin näyttääkseen meille hän viiletti 90 cm radan näytösluontoisesti täysin puhtaasti. Ja tietysti perusradan perusvauhtia ja uusinnan viipottaen. Myös pennin päällä suoritettavat käännökset otettiin käyttöön, koska ne osataan. Leuhkana Pullukka sitten vaan odotteli, että kuulutetaan palkintojen jakoon. JA PERKULE, NIINHÄN SE MENI!

Kärpät. kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Kärpät. kuva: Mari Stendahl-Juvonen

 

PULLUKKA JA LAPSI TULIVAT 90-SENTISSÄ KAKKOSIKSI! JUHUU! Mitä minä siellä radalla sohin, jos tuo lapsi kerran menee noin hienosti? Nyt loppu kisasekoilu meikäläiseltä.

Ja nyt piti sitten loppukaneettina kertoa mitkä ovat menestyksen avaimet. No en tiedä kyllä yhtään.Tuuri?

Kommentit
  1. 2

    maria sanoo

    Niin ja loppuun vielä piti tuleman hymyirvistysnaama, mutta eipä tullutkaan..:D oiskohan nyt..

  2. 3

    sanoo

    No voi sentään! Väntetiden kannatti kärsiä! Hyvä lopputulos on varmaan tuuria… ja paljon ratsastusiloa, hevosenrakkautta ja kärsivällisyyttä, ja rentoutta hevosenkäsittelyssä siinä välissä! Hyvin tehty!!! Resan fortsätter alltså…! 🙂

    • 3.1

      katjastahl sanoo

      Kyä näijjo! Ja voi siunakkoon miten onnellinen hevonen tänään oli vastassa: hän oli ihan mua varten piehtaroinu. Rapsutin pahimmat päältä ja läksimme maastoon ilman satulaa, kohti auringon laskua. Melkein ääneen naurettiin, oli niin ihana palautumispäivä.

  3. 4

    eva sanoo

    Onneks olkoon mut varmaan olis tullu ykköseks jos olis katsonu samaan suuntaan ku heppa!

    • 4.1

      katjastahl sanoo

      öö ei puhettakaan, KUKAAN ei voita poneja noissa luokissa! sitäpaitsi katseen kuuluu olla seuraavaan esteeseen 😀

    • 4.2

      SJT sanoo

      Pöh. Ratsastajan pitää aina katsoa sinne, minne ollaan seuraavaksi menossa ja jos/kun seuraava este sijaitsi vasemmalla, niin ratsastaja katsoi aivan oikeaan suuntaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *