Mihin hevosia tarvitaan?

Me ollaan tonnin tytöt!

Silloin kun kävin Wegeliuksella kaffella, keskustelimme mm. siitä, mikä on hevosen funktio tänä päivänä. Muistaakseni Chrisse painotti, että jos kilparatsastusta ei ole, hevosen laji kuolee. En silloin viitsinyt alkaa jäpättää, mutta nyt kun ajattelen asiaa, olen aika väkevästi eri mieltä.

Ratsujalostus on taas maltillisessa nousussa, mikä on kiva uutinen. On hienoa kuulla kuinka toinen toistaan mahtavammista tammoista syntyy yhä laadukkaampia varsoja, joita myydään mitä massiivisimmilla  summilla ulkomaillekin. Olen käsittänyt, että se on tarkoitus. Jalostuksesta puhutaan niin, että ”on laadukkaasti jalostettuja tammoja ja on puskapolleja.” Ei siinä mitään. Sehän on kiva. Olen kuitenkin ratsastellut (siis en ratsastanut, vaan ratsasTELLUT) sen 35 vuotta ja mietin montako sellaista tunnen, joka tarvitsee todella laadukkaan hevosen. Ehkä kymmenen. Jos kurkistan Equipe online -palveluun, huomaan, että vaativissa luokissa on hyvin väljää, etenkin koulupuolella. Porukka, jolle hienoja hevosia tehdään, on hirveän pieni. Onhan maammekin toki pieni.

Mikä sen sijaan ei ole pieni, on tavallisten ratsastajien määrä. Jos vertaan esimerkiksi maratoonareita ja tavallisia lenkkeilijöitä toisiinsa, en näe luokkajakoa. Samoissa vermeissä ne menevät, toiset pidemmän matkan kovempaa, toiset hieman löntystäen. Kaikilla on yhtä hyvät lenkkarit ja halu juosta.

Top sport -ratsastusta on ihana katsoa. On ihanaa nähdä kuinka joku on antanut koko elämänsä, jotta minä saan taivastella hänen menoaan. Samaan aikaan tunnen ikävää alemmuutta siitä, että ilakoin omista tunneistani ja leireistä tai ties mistä höpöhöpöstä. Miksi? Ehkä juuri siksi, että esimerkiksi Wegeliuksen kaltaiset suorasuut pitävät minun tapaani harrastaa – ei ratsastuksena, vaan – ”roikotat jalkoja kahden puolen hevosta.”Ihan kuin minun harrastukseni ei olisi tärkeää. Että tärkeää on vain sellainen hevosten kanssa oleminen, joka tähtää voittamiseen ja rahaan ja kunniaan.

Eikös tuosta voisi alkaa jo luopua, ihan vaikka hevosmediaa myöten? Hevosmediasta saamme lukea jatkuvasti ”uutisia”, jossa jonkun huippuratsastajan kyynärpää on ehkä vähän kipeytynyt, mutta ns. tavallinen maailma unohdetaan. Maassamme on vain muutama todellinen huippu, siihenkö kaikessa on nojattava? Eikö huippujen huippuus perustu osaltaan myös siihen, että jotkut hieman vähemmän kunnianhimoiset ja taitavat ovat kannustaneet heitä sinne, missä he nyt ovat?

Minä uskon, että tänään hevoset ovat merkittävämpi mielenterveyden ylläpitäjä kuin koskaan, ja se on tajuttu ainakin jossain. Näin muodoin se on myös merkittävä kansantaloudellinen asia. Olisi ilahduttavaa, jos siihen suhtauduttaisiin ihan kaikilla tahoilla arvonsa mukaisesti.

Me aikuiset hevosmuijat emme ole tyhmiä, vaikka emme kilpailekaan lajissa. Me saatamme itse asiassa olla aika fiksujakin. Rakastamme lajiamme ääliömäisyyten asti. Harrastamme lajia myös kisoissa toimitsijoina ja tallilla apukäsinä. Moni meistä hoitaa ilokseen kilpahevosia reissuilla. Suhtautukaa meihin niin, että mekin olemme olemassa. Me haluamme ratsastaa tavallisia hevosia tavallisilla talleilla. Meille jalostus on kiva tieto.

Ja meitä on kymmeniä tuhansia.

Kommentit
  1. 1

    Erin sanoo

    Mietin yksi päivä kenen, milloin ja miksi tamman omistajan kannattaa miettiä tamman Varsottamista ? Tähän postaukseen viitaten niin hyvä olisi harrastajatkin muistaa, mutta usein kilpaa me itseämme alennetaan ja otetaan ns ”huumorilla” koko homma ja höpötellään. Haastan sinut kirjoittaa teksti otsikolla ”Tänään/tässä minä olen hyvä hevosnainen” 😉

    • 1.1

      katjastahl sanoo

      Kylläpäs muuten oletkin poikkeuksellisen oikeassa! Suomalaisuus minussa näyttää pyrkivän painamaan kaiken vakan alle. Seuraava postaus koostukoon vahvuuksistani.

  2. 2

    Milja sanoo

    Tämä on niin totta! Wegeliuksen kommentti taas on täysin kummallinen. Samalla logiikalla varmaan autot katoaisivat, jos formulat loppuisivat.

    Lisäisin vielä sen, että mitä virkaa olisi kilparatsastuksella, jos ei olisi massoja, jotka jaksavat katsella sitä, jopa niin innolla, että maksavat itsensä kipeäksi jostain show-lipuista? Käsittääkseni aika harva ei-hevosharrastaja ainakaan Suomessa ostelee mitään HIHS-lippuja, paitsi ehkä jonkun harrastajan pakottamana…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *