Miksi hevoskirjat eivät ole kovin hyviä?

hevonen lukee

Muistelin lapselleni ääneen aikaa, jolloin luin jokaisen kirjan, jossa mainittiin hevonen. Siis jokaisen. Tiesin kaikki hevosten värit ja rodut ja ties mitkä naamamerkit. Sain jostain käsiini ravihevosten sukukirjan, jossa oli pelkkiä luetteloita kuka on polveutunut kenestäkin, ja senkin vetäsin siltä istumalta. Jäi Jonnen-Joiku ja Vieteri aika kivasti mieleen, vaikka en raveista mitään tajunnutkaan. Tuntui tärkeältä tietää sekin vähä.

Viisautena tässä siis piilee se, että luettu on, ja nimenomaan kirjoja. Tänä päivänä kaikki luetaan netistä, eikä edes ammattilaisen kertomana. Teinit ja jopa pikkulapset kirjoittavat hevosblogejaan ja toiset fanittavat. Se on kiva juttu, mutta joistain asioista on ihan hyvä kommunikoida myös harjaantuneemman aikuisen kanssa. Ja ne harjaantuneet aikuisetkaan eivät aina puhu samaa kieltä. Yksi on sitä mieltä, että kannattaa harjoittaa urheuttaan hyppäämällä vaikkei osaa, toinen taas, että ensin tasaisella homma kuntoon, sitten vasta estehille. Ole siinä sitten.

Yhteen voi kuitenkin kutakuinkin aina luottaa: kirjat. Niissä kerrotaan aina yhtä kömpelösti asiat. Siinä on ainoastaan se ongelma, että kirjat on kirjoitettu henkilölle, jota ei ole olemassakaan, eli kaikille. Kirjoja ei ole kohdistettu kellekään, vaan on jotenkin kummallisesti ajateltu, että tässä on kaikille hieman infoa kivoista hepoista, sillä tuloksella, että ne eivät varsinaisesti palvele ketään. Esimerkiksi Kyra Kyrklundin ja Jytte Lemkowin Ratsastuksen taito (huomaa mitä muuta kirjan ostaneet ovat hankkineet: Mimmi-lehmä uimahallissa, Opeta koirallesi uusia temppuja) on ihana kantaopus kaikille kouluratsastuksesta kiinnostuneille, mutta ei auta mitään, jollet oikeasti tajua mitä ratsastus on. Minkin koulukirja taas saa aivan uuden katseen osakseen sen jälkeen kun sarjan ihmispäätähti Caius Aminoff joutui vankilaan sotkeuduttuaan seksuaalisesti nuoriin tyttöihin. Kirja oli sinänsä aikanaan hyvinkin kiinnostava. Nyt sitä on vaikea lukea ajattelematta Caiusta muissa hommissa.

Opas hevos

Se siis menneisyyden merkkiteoksista. Jokunen viikko sitten minua muistettiin parilla uudella hevoskirjalla. Toinen on nimeltään Opas hevosharrastukseen ja sen on kirjoittanut Sirpa Ylönen. Sirpalla on käynyt heti kärkeen pikku moka, jonka takia kirja meinaa jäädä kiinni. Kannessa on isolla kivannäköinen kopukka, jolla on englantilainen turparemmi poskihihnan päällä. Jokainen eilen lajin aloittanut tajuaa, että se laitetaan alle. Muutenkin kirjan sisältö on melko hajanainen nippu huomioita ja AIVAN LIIAN VÄHÄN KUVIA. Kirjassa kertoillaan toisaalta ihan hauskoja niksejä, toisaalta taas aloitetaan siitä, että hevosella on häntä takana ja harja edessä. Ja sitten lopussa on kappale Hankkisinko oman hevosen? Jos tämä kirja on pohjana, niin älä hanki. Mene tallille ja unohda kaikki. Kokemalla itse oppii, ei lukemalla.

Takaisin tallille

Toinen kirja, joka putkahti postilaatikkooni hiljattain, on ruotsalainen Takaisin tallille. Siinä Anna Kågström kertoo millaista oli palata vanhan lajinsa pariin ja mitä nykyään pitää tietää. Kirja on TODELLA tyylikäs ja melko neuvokaskin, mutta tiedättekö, Ruotsissa kaikki on toisin. Hän mm. kehottaa tutustumaan kunnan kotisivuihin ja tarkistamaan sieltä kuinka laajalti ratsastusta omassa kunnassa arvostetaan. HAHHAHAHAHHAHHAHHAHHHAA! Justiinsa näin. Avaa mieluummin vaikka Hevostalli.net ja kysy sieltä. Kyllä joku haukkuu sinulle kaikki paikalliset yrittäjät.

Kyllä kivoimpia ovat ne kirjat, joissa on vain isoja hevoskuvia, oikein hienoja, isoja hevoskuvia. Kaikki muut tuntuvat olevan jostain 1900-luvulta. Miksiköhän? Olen miettinyt hevoskirjan tekemistä itsekin, mutta millä eväillä siitä tulisi yhtään parempi? En tiedä.

Kommentit
  1. 1

    KL sanoo

    No on paljon todella hyviäkin hevoskirjoja. Suomalaisesta Hevoskirjasta pitäisi saada uusi painos! Enää löytyy kirjastoista. Todellinen aarre jossa hevosen koulutuskaava ja kaikki.

  2. 2

    Erin sanoo

    Minä kun palasin nuorena aikuisena lajin pariin niin halusin päivittää tietoni tehokkaasti . Kun en ratsasta kuin 2-3krt/vk niin ajattelin että luen kotona kirjoja. Istunta on minulle uudesti syntyneelle hevosihmisille nro 1 ratsastuksessa. Haluan oppia niin täydellisen istunnan ja vartalo hallinnan. Haluan että minun ja hevosen yhteistyö näyttää ja tuntuu kauniilta paritanssilta (joo olen kouluratsastus ihmisiä – esteille vasta kun sileällä kaikki on täydellistä (siis ei koskaan ).

    Menin kirjastoon lasten kanssa ja otin käteen uuden istunta kirjan :

    Eerika Häkkinen & Johanna Viitanen
    Pennejä taivaasta
    ja muita istuntsharjoituksia

    Ensinnäkin kirjan nimi on outo ? Kirjan kuvista tuli ensimmäisenä mieleen että kun vaivaantuu kirjoittaa kirjan johon tulee kuvia niin olisi kiva jos kuvatkin olisi hyvä. Ihmiset tykkää kuitenkin kauniista kuvista. Just se että untuvikko joka juuri on alkanut tutustuu koko istuntaa niin ei tajunnut kirjasta mitään. Ja mielenkiinto lopahti oikeasti kun kuvissa olevat henkilöt eivät ollut viitsinyt panostaa vaatteisiin -> kauniita kuvia.

    Tulipa vaan mieleen että pitäisikö oman valmentaja kirja ostaa ? Ymmärtäisiköhän siitä jotain, kun hänen tyylilleen on niin uskollinen ja on sopinut minulle?

  3. 3

    Susanna sanoo

    Tuota Ruotsi-asiaa kommentoidakseni, Ruotsissa kunnat tukevat ratsastusta hyvin paljon. Ratsastuskoulut eivät ole yksityisen ihmisen omistuksessa vaan hyvin usein kunnan rakentamia ja omistamia.

  4. 4

    sanoo

    Entäs ne käännöskirjat sitten. Yhden lainasin kirjastosta ja tulin tosi kiukkuiseksi. Käännös oli taidettu tehdä automaatilla. Meni useampi sivu tajutessa että istuimella tarkotettiin takapuolta tai jotain muuta yhtä kieroa. Lopulta tuijotin vain kaikkia kummallisuuksia ja päädyin kirjottamaan kustantajalle vihaista palautetta. Taisin saada jonkun ympäripyöreän vastauksen että tutustumme tapaukseen.

  5. 5

    Mervi Kantokorpi sanoo

    Katja tervehdys, mielestäni just sun pitäisi kirjoittaa hevoskirja aikuisille hevosharrastajille ja siitä tulisi mennen tullen parempi kuin ’Takaisin tallille’ -tyyppisistä opuksista. Kysyt ’millä eväillä siitä tulisi yhtään parempi’, ja vastaan: ihan näillä eväillä jotka näkyvät tässä blogissasi, jota ilokseni eksyn silloin tällöin lukemaan. Kirjoitat erittäin hyvin = asiantuntevasti, terävästi – ja mikä tärkeintä – hauskasti. Niin että panehan toimeksi, ystävällisesti kehottaa Mervi Kantokorpi

  6. 6

    MissKoo sanoo

    Varaan yhden kappaleen Katja Ståhlin kirjoittamaa hevoskirjaa. Ja signeerauksella kiitos!
    Tämä siis kannustuksena siihen, että kirjoita ihmeessä!!! Minä ostan ja ostaa moni muukin <3

  7. 7

    Heidi sanoo

    Joo, me blogin lukijat saisimme sen luonnollisesti nimmareilla ja jos on näyttää kännystä selfie kanssasi tai sinun kanssasi otettu videonpätkä, niin kirjan saa puoleen hintaan:)

  8. 8

    Paula Tervamäki sanoo

    Ostaisin kans heti. Ihan sama. Vaikka tee se itse harjoituksista. Mutta hyvät kuvat. Tee vaikka Tuire Kaimion kanssa yhdessä, tai jonkun muun pron.

    • 8.1

      Paula Tervamäki sanoo

      Piti vielä sanomani että Ruby Fergusonin Laura kirjat oli parhaita. Niistä oppi paljon, joskus vielä pesen hevoseni hännän saippuahiutaleilla. Ja lähden ratsastusvaellukselle, ostinkin jo ravurinraakin (suomenhevosen tosin) josta voin kouluttaa oman unelmaponin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *