Millainen Suomen hevosmaailman pitäisi olla?

Meikäläiset jeesaa kyllä!

Meikäläiset jeesaa kyllä!

Ilmeisesti on jo laajalle levinnyt tieto, että minulla on hevosia. Harva se viikko joku vanha tuttu ottaa yhteyttä, kun lapsi/ystävä/puoliso/naapuri/isä/äiti haluaa tulla rapsuttamaan heppoja ja ehkä jopa ratsastamaan. Ensimmäinen kysymys on, että eikös sulla ole niitä hevosia? Sitten pohditaan pääsisikö niillä ratsastamaan. Olen siitä kiitollisessa asemassa, että Pullukka on aivan luotu kuljettamaan ummikkoja ympäri kenttää rauhallisin aikein. Niinpä se on saanut tehdä sitä monta monituista kertaa. Viimeksi tällä viikolla eräs tuttu näyttelijä halusi ilahduttaa nuorikkoaan, joka hevoshulluili lapsena. Molemmat pääsivät kokeilemaan hevosenselkää ja olivat kokemuksen jälijltä täysin pyörryksissä onnesta.

Joskus aiemmin taisin kertoa kuinka eräs rocktähti halusi kokeilla ratsastusta saatuaan roolin elokuvassa, joka sisälsi ratsastamisen kohti auringonlaskua. No sitähän meillä tehdään joka päivä, sekä henkisesti, että fyysisesti. Mies oli niin mehuissaan kokemastaan, että kehotti minua perustamaan Pullukalle oman instagram-tilin. Mietin vielä.

Riding rockstar

Riding rockstar

Sen seitsemäntoista ihmistä on soittanut tai ottanut yhteyttä muilla keinoin kysyäkseen missä voi kokeilla alkaisko ratsastamaan. En ole osannut vastata mitään muuta kuin että meillä. En tiedä yhtään mihin voi mennä kokeilemaan onko laji kiva vai ei. Olen kyllä kärryillä, että ratsastuskouluissa saa harrastaa, mutta jos ei tiedä onko valmis panostamaan koko kauden korttia, niin mikä eteen? Kaikki meille vai? Siellä ramppaa jo nyt porukkaa siihen malliin, että harkitsen bisneksen perustamista. Samaan aikaan tunne saavani suurta iloa siitä, että kenties hevoseen joskus koskeneet uskaltavat jopa taputtaa hevosta ja nousta sen selkään. Ja antaa porkkanan. Se on kuulkaa uskomatonta miten maagisten eläinten äärellä me puuhataan joka päivä!

Toinen amatööri, MIES, asianmukaisessa opastuksessa.

Toinen amatööri, MIES, asianmukaisessa opastuksessa.

Hipposta tai Hevosurheilua lukiessani tajuan, että hevosurheilun kova kärki on nyt pinteessä. Horse Show on koko ajan karvan päässä lopettamisesta. Jos meillä ei ole World Cup -kisaa, ei meillä ole menolippua niihin muuallakaan. Se maailma tuntuu vieraalta, mutta kyllä se kuitenkin koskettaa. Juuri sellaisten Sebbe Nummisten takia minäkin haluan olla parempi ja treenata hanakammin. Aina kun olen käynyt Horse Showssa katsomassa oikein taitavaa ja eleetöntä ratsastusta (kiitos muuten verkka-alueen skumppabaarista!) palan halusta ryysätä omalle tallille vetämään perässä.

Onko siis mahdollista, että tässä maassa olisi kaikkea kaikille? Voisiko olla, että joku maatiaisratsastaja osaisikin auttaa niitä huippuja joissain muissa asioissa kuin ratsastuksessa? Bisnesäly asuu valitettavan harvoin samassa päässä kuin huippu-urheilu, joten esim. siinä olisi innokkaalla apulaisella paikka. Vastapainoksi bisnesäly saisi urheilla hillitympien heppojen kanssa Queen Elisabethin tyylillä luonnon helmassa. Onhan se tyylikästä.

Seuraaviin kysymyksiin haluan siis vastauksia:

1. Mihin pääsee kokeilemaan ratsastusta (paitsi meille)?

2. Mistä tiedän milloin ja missä on kisoja ja miten niitä seurataan? (Miestäkin kiinnostaa estekisat, kun hänelle valkenee mitä siinä ajetaan takaa)

3. Millainen sen palaverin pitäisi olla, jossa saataisiin suomalaiseen ratsumaailmaan ekumeenisempi meininki, jossa kaikki auttaisivat toisiaan? (”Ei ole mun ongelma” -asenne ei hyödytä yhtään ketään)

4. Vuorikiipeilijät kiertävät jo kertomassa bisnesväelle miten saavutetaan kukkula. Milloin ratsastajat lähtevät puhumaan siitä, miten saadaan 500kg elävää eläintä toimimaan kuin ihmisen ajatus?

Niin että oikein hyvää perjantaita vaan kaikille esteratsastajille, kouluratsastajille, lännenratsastajille, issikkaväelle, matkaratsastajille, vikeltäjille, tuntsareille ja raviporukalle!

Meikäläistä tarvitaan!

Meikäläistä tarvitaan!

Kommentit
  1. 1

    Henna sanoo

    Varmaan kokeilemaan pääsee useallekin tallille! Itse ottaisin yksityistunnin, voi olla hintava mutta silloin pääsee rauhassa tekemään/tutustumaan/kyselemään.
    Kipailut löytyy täältä:
    https://kipa.ratsastus.fi/

  2. 2

    Jenni K sanoo

    Ensimmäiset lauseet osu ja upposi.. Juttelenpa kenen tahansa kanssa ja käy ilmi, että omistan hevosia on he heti kyselemässä olisko madollista päästä heppailemaan. Saan olla myös tarkkana ketä pyytelen kyläilemään, koska loppujen lopuksi ovatkin sitten raahaamassa mukaansa siskon veljen kaiman lapsetkin mukanansa, kun olin ajatellut vain mukavaa rupattelutuokiota kahvikuppien ääressä.. Se, että viikossa käy vaikka yksikin ulkopuolinen ponilla köpöttelemässä, tarkoittaa todellisuudessa sitä, että odottelen heitä ensin kun ovat myöhässä ja kun saapuvat, ajan käyttö hoitamisten ja köpöttelyjen kanssa eivät ole tehokkaita ja tarkoittavat täten myöskin, että kun lähtevät olisi jo aika rauhoittua iltapuuhiin. Tällainen päivä vastaa ponille vapaa päivää, mutta menetän ”oman vapaailtani”. ”Mielummin olisin tehnyt ponin kanssa itse kunnon kärrylenkin, jotta seuraavan päivän ruokaostosreissun saisin tehdä rauhakseen.” Äkkiseltään laskettuna tässä olisi yli kymmenkunta lasta, jotka tälläkin hetkellä olisi meidän ponin kanssa haluamassa tulla puuhailemaan, joista saan tuntea huonoa omatuntoa. Ratsastuskouluille kaipaisin enemmän Nouse Ratsaille tapahtumapäiviä ja kuntien tukea harrastuksen rahoittamiseen, jotta perheillä olisi varaa laitta lapsiaan alkeiskursseille.

  3. 3

    Tarja JR sanoo

    Meidän kotitallilla on ratsastuskoululla joka viikko drive in tunti johon voi tulla 15min talutusratsastukseen ihan aikaa varaamatta. Sinne satuloidaan tarvittaessa isompikin hepo joten pääsee kokeilemaan niin isä kuin tytärkin.
    Sinne on kätevä ohjata kokeilun kyselijät 🙂
    Vaan me ollaan täällä vähän kauempana, Imatralla.

  4. 4

    Tintti sanoo

    Jep – sama ”ongelma” varsinkin nyt kun hankin pojalleni ponin… Poni = sillähän voi meidän tytti ja sen kaverit tulla ratsastamaan, voivat sitten autella sinua – tulla vaikka viikoksi … Whaat? Sitten on ollut myös pettyneitä kun ponimme on isohko russponi – ai tuoko poni? Itse teen välillisesti töitä hevosmaailmassa ja omaan alalle muutaman tutkinnon – kiva olisi opettaa ratsastusta mutta oman harrastetallin pitäjän oletetaan ratsastuttavan ilmaiseksi….

  5. 5

    Maria sanoo

    1. Ratsastuskouluihin kokeilemaan. Sinne mäkin menin 3 kk sitten ja sillä tiellä ollaan yhä edelleen. Hyvässä koulussa oppii nopsaan perusteet sekä hevosen arvostamisen. Youtubissa on muutamia hyviä hevosmiehiä, jotka saa nuijankin ymmärtämään hevosta (Think like a horse, Warwick Schiller)
    2. Tämä on tosi vaikeeta. Eri seurojen sivuilta, mutta kaikki tieto on eri sivuilla ja tiedon etsiminen on niin työlästä (käydä siis kurkkimassa niitä eri seurojen sivuja).
    3. ja 4. en tiedä 🙂 kaikilla on eri motivaatiot, joten ei ole varmaankaan mahkuja saada kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen.

  6. 6

    Tarja Pudas sanoo

    Fageräng Espoossa, Islanninhevosella pääsee maastoon aloittelijatkin. Suosittelen! Myös Punametsän tallilla voi käydä kokeilemassa irtotunnilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *