Mitä hevonen haluaa?

Viikonloppuna Peuramaalla vietettiin keskisuurella porukalla Hevosen kokonaisvaltainen tasapaino -päivää. Päivän aikana kuultiin eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjolaa, kiropraktikko Linda Telfordia, kengitysseppä Riina Villasta ja urheilupsykologi Anna Andersénia. Peuramaan maneesin kahvioon oli pakkaantunut kolmisenkymmentä ihmistä, jotka olivat kiinnostuneita selvittämään mistä he tietävät voiko hevonen hyvin. Seassa oli tallinpitäjää, ratsastuksenopettajaa, fysioterapeuttia ja ties mitä muuta ammatti-ihmistä plus tietty kasa meitä karvahattuja, jotka haluamme ymmärtää mitä hevosen puhekuplassa lukee.

Jaana Pphjola ja ruudussa hevosen elämän kulmakivet: kävely, kaverit, karkea rehu

Jaana Pohjola ja ruudussa hevosen elämän kulmakivet: kävely, kaverit, karkea rehu

Päivän aloitti Pohjolan Jaana, joka kertoi meille mitä hevosen päivään kuuluu, jos hevonen saa ratkaista. Siihen kuului melko paljon liikuntaa, merkittävästi seurustelua ja puuhastamista toisten hevosten/hevosen kanssa. Myös ruoka-aikaa olisi saanut olla kosolti enemmän, mutta ei kukaan oikein ehdi jaella hevosille heiniä vartin välein. Hauskaa oli se, että hevosen ei tarvitse olla itse päättämässä mitä se haluaa tehdä, vaan sillä pitää olla sellainen TUNNE, että se on autonominen. Se riittää. Myös se tunne, että on kavereita, on parempi kuin se, ettei ole. Kaverin voi hevoselle kehittää esimerkiksi PEILISTÄ tai MAALAMALLA SEINÄÄN HEVOSEN KUVAN. Kuulostaa uskomattomalta, eikö? Tätä on kuitenkin tieteellisesti tutkittu ja asia on näin.

Villasen Riina kertoi meille mullistavan asian kavioista: kostea keli ei olekaan paras keli kaviolle. Nimenomaan kostealla kavioon ilmaantuu pieniä halkeamia, jotka tulevat esiin kavion kuivuttua. Ylenmääräinen lotraaminen ei siis sovi kavioille, etenkään kun täällä kotimaassamme sitä märkää tulee ovista ja ikkunoista. Biotiini auttaa jos on auttaakseen, mutta siihen ei voi yksin nojata. Jaana Pohjolan kanssa käydyn keskustelun pohjalta voidaan todeta, että mitä kokonaisvaltaisemmin hevonen voi hyvin, sitä varmemmin kaviotkin pysyvät kutakuinkin kasassa. Genetiikalle tai säälle ei kuitenkaan mahda mitään.

Telfordin Linda avasi meille nikamien naksauttelun maailmaa. Lindakin painotti, että liikunta on hevoselle parasta mitä on, mutta pipi hevonen menee loppujen lopuksi niin jumiin, että kiropraktikkokin saa nähdä vaivaa avatakseen sen. Hevosella on tapana kompensoida kipeitä paikkoja. Jos jalkaan sattuu tietyssä asennossa, vältetään sitä ja tehdään liike toisin. Tästä voi seurata pitkäkin ketju ja kivun alkuperää voi olla vaikea selvittää. Kun kaikki kompensaatiot on purettu, jäljelle jää hoito vaativa osa hepasta.

Linda näytti meille miten avataan maastoesteellä kuperkeikan tehnyt hevonen.

Kiropraktikko jahtaa hevosta laatikon kanssa. Hevonen ei ole vielä varma kiropraktikon aikeista.

Kiropraktikko jahtaa hevosta laatikon kanssa. Hevonen ei ole vielä varma kiropraktikon aikeista.

Hevonen tajusi, että voiton puolelle jäädään.

Hevonen tajusi, että voiton puolelle jäädään.

Naks vaan sanoi selkä ja hevosen ilmeestä pystyi lukemaan viestin: "Ah."

Naks vaan sanoi selkä ja hevosen ilmeestä pystyi lukemaan viestin: ”Ah.”

Andersénin Anna painotti miten tärkeää on jättää negatiiviset ajatukset pois tallilta. Ihmisten negatiivisuus valuu suoraan hevosiin. Ainakin jännittyneisyys on taattu. Paskan fiiliksen voi todeta ja hyväksyä, mutta siihen ei pidä jäädä makaamaan. Hymyä kannattaa vääntää vaikka väkisin, koska aivot eivät erota oikeaa hymyä tekohymystä. Hymy taas viestii aivoille, että meininki on hyvä ja näin vapautuu myönteisiä hormoneja. Ne ovat tervetulleita. Anna painotti myös hevosen äärelle pysähtymistä. Hevonen ei arvosta hössötystä, sillä ei yleensä ole kiire mihinkään.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *