Mitä sellaiset ihmiset tekee, joilla ei ole hevosia?

Miks en ole tässä?

Miks en ole tässä?

Arvasin, että tästä tulee ihan kauheeta. Laitoin Pullukan laitsalle maanantaina ja nyt olen jo ihan burn-outissa, kun ei ole mitään tekemistä. Olen ajanut koirat äärirajoille (Cheekin äänellä lausuttu) ja sohvassani on kuoppa, koska olen maannut siihen sellaisen. Koti on myös siivottu (se pelästyi imurin ääntä) ja pyykkiä pesty aivan ns. homona. Olen yrittänyt katsoa telkkaa, mutta mitä ihmettä, sieltähän tulee todella huonoa ohjelmaa! No sitten keksin, että pesen satulan, suitset ja saappaat siinä huonoja ohjelmia katsellessa. Toimii. Satulahuovat ja kaikki on pesty myös. Enää kolme viikkoa. Voiko talon pestä ulkopuolelta? Seuraavaksi pesen auton. Bikineissä.

Pesty.

Pesty.

On ollut ns. aikaa miettiä omaa elämäänsä. Voipi olla, että ilman hevosia olisin aika ihmisraunio. Muistan menneeni teininä tallille pakoon, kun kotona oli täysi sota. Tallilla pikku luimistelutkaan ei haitanneet. Aina oli mukamas jotain tärkeää hommaa, harjat saatoi putsata tai pestä ruokakupit. Pelkkä hevosten läsnäolo tuntui parhaalta.

Harmittaa pirusti, ettei tullut lähdettyä tallille nuorena aikuisena. Olisi saattanut mennä vähemmän aikaa/rahaa baariessa. Toisaalta, nyt sinne ei enää mene penaakaan. Olisin myös melko varmasti voinut paremmin. Olin niin tuuliajolla kuin ihminen voi olla, hevoset olisivat maadoittaneet. Noh, turha menneitä on murehtia. Hyvä tuli näilläkin spekseillä!

Kun hankin Jaska-hevosen, minulla oli kaksi pientä apinaa (lasta) ja koira. Lieneekö eron merkit jo ilmoilla kun piti ostaa hevonen. Piti päästä johonkin pakoon, johonkin olemaan oma itsensä. Huono omatunto kolkutti aina kun oli tallilla/töissä/kotona. Aina se oli joltain pois. Mutta kyllä tekevä keinot keksii. Onneksi en luopunut hevosesta. Olisin kireä akka nyt, vaikkakin rikkaampi. Enkä ole ollenkaan varma onko huono idea näyttää lapselle, että harrastus on tosi rakas. Etenkin kun siihen liittyy eläin, josta täytyy pitää huolta. Jaajo Linnonmaa sen niin nasevasti lohkaisi, että ”Jos ihmisen kaikki rahat eivät mene harrastukseen, hänellä on väärä harrastus.” That’s what I call elämänlaatu.

Perjantaina suunnittelin ihan tosissani, että menen ulos. Siis sinne ulos, missä on muita ihmisiä. Sitten eksyin koirien kanssa lähes kolmeksi tunniksi Keskuspuistoon ja oltiin kotiin löydettyämme niin nääntyneitä, että haaveeksi jäi. Oikein nauratti ajatella itseäni jossain kesäleningissä, ripsivärit naamalla, terassilla kihertämässä jonkun ohikulkevan Reijon sutkauksille. Pitääkö sinne mennä jos ei tahdo? Mitä muita vaihtoehtoja on? Lojua kotona? Olenko ns. TALLISYRJÄYTYNYT?

Tänään vien lapsen tallille RATSASTAMAAN. Seuraan vierestä kateellisena. Minähän se halusin lomaa hevosista ja laitoin ne laitsalle! Tässä sitä nyt ollaan. Aion lapsen ratsastaessa tehdä jotain, mitä en ikinä mukamas ehdi. Jotain yleishyödyllistä. Autan kaikki joka asiassa, vaivaksi asti. Miten minusta tuli tällainen? Ennen olin aivan luontevasti Provinssirockissa kyseenalaisessa kunnossa koko viikonlopun ja nauroin koko matkan kotiin. Nyt en siis millään jaksa, mutta tallille jaksan mennä joka päivä pahastumaan siitä, kuinka huono ratsastaja olen. Tai kuinka tamma se Pullukka onkaan. Ja silti – se on parasta.

Siellä se vaan viilettää ja minä en.

Siellä se vaan viilettää ja minä en.

Voidaanko perustaa tukiryhmä ihmisille, joilla ei ole mitään tekemistä, kun eivät ole tallilla? Nimihän sillä jo onkin: TALLISYRJÄYTYNEET.

Kommentit
  1. 1

    EmiliaMaria sanoo

    Älä ainakaan painepesurilla pese taloa. Ei ole hyväksi se. Kesällähän käydään tietenkin juhannuksena Nordic King raveissa härmässä, st. michelissä Mikkelissä, ja tietenkin Kunkkareissa Turussa, siis tietenkin kaikenkarvaisten mansikkaravien ja keskiviikon vermon ravien lisäksi.(kesäradoista muuten riihimäki on ihan parhautta!) Mitäpä se haittoo jos ei ratsuhommia olekaan, ku samanlaisia ne on nuo ravi-ihmisetkin, vähän ehkä vähemmän kyräileviä vaan. Voi kiherrellä raviäijjien jutuille, eikä tartte olla ripsiväriä tai tukka kiharrettuna, pääsee siis vähemmällä vaivalla!

  2. 2

    Tanja HK sanoo

    Tää ns hevoseton immeinen haaveilee että kumpa olis rahhaa, vois alkaa harrastaa tuota rakasta harratusta uudestaan. 🙂
    Voisin jotenkin kuvitella että se vois olla terapeuttistakin jopa meikäläisen kaltaiselle mt-kuntoutujalle.

  3. 3

    Mervi Kantokorpi sanoo

    Alat nyt tietysti kirjoittaa sitä kirjaa jota me lukijasi jo odotellaan!

      • 3.1.1

        Någon Annana sanoo

        Kyllä! Se olisi sellainen maanläheinen kirja kunnianhimoisille tätiratsastajille – nautin tuosta termistä, jonkun mielestähän se on varmasti oksymoron.

  4. 4

    Riikka sanoo

    Nin hyvä kirjoitus ja kuin elämästäni, ainut ero, että jouduin laittamaan hevoseni ikuisille vihreille keskiviikkona.

    Oma hevonen ollut viimeiset 10 vuotta ja nyt yks kaks ei mitään.. Ei yhtään mitään.

    Sinä sentään saat jotain aikaiseksi, minä saan juuri ja juuri nostettua itseni sängystä, kämppä on kuin kaaos, hoidan pakolliset asiat, pakottaudun päivässä yhdelle pitkälle lenkille 3-vuotiasta rattaissa työntäen etten makaa kotona tai takapihalla koko päivää.

    Ei jaksa, ei viitsi niin yhtikäs mitään.
    Olen aivan tuuliajolla ilman hevosta.

    Pinna kireällä, koska ei ole mitään omaa juttua, ei ole mitään minne paeta.

    Kotona on omat murheet ja vielä iso ikävä sitä mustaa kultakimpaletta, jonka kanssa olen jakanut päiväni viimeiset 7 vuotta..

    Aikaa on ja rahaakin kai nyt enemmän ainakin ruokaan, mutta mitään ei jaksa, pysty eikä kykene..

    • 4.1

      -Maria sanoo

      Minäkin laitoin oman mustan kultakimpaleeni taivaslaitumille kuukausi sitten. Samaistun sun joka sanaan! 7 vuoden taival takana meillä, ei ole ollut helppoa päästää irti. Elämä ilman hevosta ei ole kunnon elämää ainakaan minulle 🙁

  5. 5

    Jossu sanoo

    Niin tuttua, jouduin tosin laittamaan 7 yhteisen vuoden jälkeen hevosen ikivihreille. 3kk hevosettomuutta riitti, sitten oli pakko ostaa uusi.
    Nyt on taas tekemistä ja saa syrjäytyä rauhassa muiden samanlaisten kanssa 🙂

  6. 6

    sanoo

    Meillä on kaksi hevosta ollut neljä vuotta. Tämän ajan olohuoneen kalusteet olisi voinut Muumien tavoin verhoilla lakanoilla. Meidän nahkasohvakin on ihan riekaleina nimen omaan käytön puutteen vuoksi, ei liiallisen käytön vuoksi. No nyt sit olen viisi kuukautta levitellyt sohvan päälle huopaa, jotta en humpsahda täytteiden joukkoon. Vaihtelun vuoksi telksun katselu on ollut kyllä aika mukavaa. Argg, vielä pitäisi yrittää tästä ainakin kolme kuukautta pystyä nauttimaan (ehkä koko vuosi)..
    Mursin säären joulukuussa tippuesani ratsastustunnilla hevosen selästä. Ei sit ollutkaan mikään pieni ja helppo murtuma..
    Olotila on todistanut sen, etten voi suositella kenellekkään hevosen omistamista, mutta itselleni se on kuitenkin se mun juttu.. <3 Ai, et mä kaipaan kaikkea touhuamista mikä liittyy hevosiimme. Myönnän; onhan mun ollut ihan pakko kyynärsauvojen kanssa kultamussukoita käydä edes vähän harjailemassa, suoristamassa jouhia ja kadottamassa ötökän puremia.., mut sssss ei saa hiiskua tästä lääkärille.

  7. 7

    Kiiki sanoo

    liityn oitis tallisyrjäytyneiden tukiryhmään!! Pidetäänkö perustamiskokous vaikka Finnderbyssä?

  8. 8

    Jenni Virtanen sanoo

    Pahinta hevosettomuudessa on kun kaveripiiri jää tallille missä ei itse jaksa olla kun ei ole sitä omaa ja muut kaverit on jääneet koska ennen en ehtinyt hevosellisena pitää näitä ihmissuhteita yllä.
    Lainahevoset ei korvaa sitä tyhjyyttä, vaikka säännöllisesti niidenkin kanssa tulee touhuttua.

  9. 9

    sanoo

    Voin niin samaistua tuohon kaikkeen! Jouduin lokakuussa laittamaan rakkaan hevoseni tuonpuoleiseen ja sen jälkeinen aika oli kaikin puolin yhtä tuskaa. Yritin oikeasti miettiä, mitä ”normaalit” ihmiset tekevät vapaa-ajallaan, mutta en vaan keksinyt. Kestin 41 päivää (joina kyllä löysin itseni tallilta luvattoman monta kertaa) ja sitten ostin taas hevosen.

  10. 10

    Milla Virtanen sanoo

    Ihanaa, mä en olekaan ainoa ja tälle tilalle on siis nimikin….! Tallisyrjäytyneet-tukiryhmää odotellessa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *