Mitä täällä oikein tapahtuu? Pullukka Horse Showssa!

IMG_0947

Pullukka keskittyy oleelliseen.

Siinä on tiettekö semmonen juttu, että ihminen on aika lailla oman roolinsa vanki. Itse olen profiloinut itseni puskaratsastajaksi ja näin muodoin myös hevoseni on ns. puskahtavaa sorttia. Ymmärrän toki, että tarvittaessa kykyni yltävät hieman pidemmällekin, mutta en vahingossakaan kuvittele olevani mikään erityinen. Myöskään hevosellani en arvaa leuhkia ylimääräisiä, paitsi sen luonne on pitkästi yli kympin. Se on fakta.

No, sitten tuli identiteettikriisi.

Päätettiin lapsen kanssa, että josko sitä sitten rypistettäis vielä viimeset ilmat Pullukasta ennen kuin laitetaan hänet lastentekoon taas, mikä onkin hänelle mieluisa tehtävä. Sovittiin keväällä yhdessä, että Amateur Tour hoidetaan niin pitkälle kun se nyt vaan onnistuu. Tähtäimenä oli päästä, huom PÄÄSTÄ Horse Showhun, mutta siinä kaikki. Missään vaiheessa ei kuviteltu, että näillä spekseillä oikeasti tähdättäisiin johonkin MERKITTÄVÄÄN. Kokemusta lähdettiin hakemaan, ja hauskaa meininkiä.

Hevosella ja lapsella on selvästi hauskaa!

Hevosella ja lapsella on selvästi hauskaa!

Ja sitten tulee tämä. Keskiviikkona kaikki itkee jännitystä ja ainoa rauhallinen hahmo perheessä on Pullukka. Radalle mennessään eivät onneksi tienneet, että äiti lakkasi hengittämästä jo hyvissä ajoin. Radan edetessä äidin itku yltyy ja menee naurettavuuksien puolelle. Tämähän on harrastus, ei elämän ja kuoleman kysymys! Ja kun valkenee, että tulos on nolla-nolla, hell breaks loose. Äiti itkee ja huutaa, lapsella ei meinaa naama riittää hymyyn, hevosella on ilme ”vihdoinkin te tajusitte, että paikkani on suurilla areenoilla”.

Sitten kotiin ja krooh.

Aamu kaksi. Matkanteko sujuu jo rutiinilla, jännitys ei ole enää ihan yhtä halvaannuttavaa kuin keskiviikkona. Itse työskentelen tapahtumassa, lapsi valmistautuu kavereineen Pulden kanssa. Radalle tullessa äiti on taas pyörtymäisillään, mutta ei enää itke. Lapsi ja eläin pääsevät vauhtiin – JA VOI KIROSANA MITEN JÄRKYTTÄVÄN HYVIN HE SUORITTAVAT PUHTAAN RADAN! Olen taas menettää tajuni kun valkenee, että Pullukka ja lapsi ovat sijalla 3! JA MENEVÄT FINAALIIN!

Kattokaa ny!

Kattokaa ny!

Okei, tässä tullaan tähän roolitukseen. En IKINÄ voinut kuvitella, että meidän perheessä mennään finaaliin. En siis lainkaan aliarvioi Pullukan ja lapsen kykyjä, vaan lähinnä tuumin, että muut on NIIN kovia. Meillähän on kuitenkin suhtauduttu melko lungisti treenaamiseen, ei mitään hampaat irvessä -hommaa. No, totuushan olikin sitten, että ME OLLAAN MAAILMAN KOVIMPIA.

En ollut LAINKAAN miettinyt esim. kuljetusta perjantaille. Tai hevosenhoitajaa. Tai että ehtisin itse auttaa. Onneksi olen hoitanut lähimmät ihmissuhteet niin hyvin, että hommat hoitui. En voisi olla kiitollisempi valmentajalle, joka ottaa pyytämättä täyden vastuun mun superkaksikosta. Rakkautta Petralle!

Finaaliradan nähdessäni taisin urpo sanoa ääneen, että aha, tohon kympille pysähtyy. No niinhän se teki. Kolmas hyppypäivä oli Pullukalle ihan liikaa ja sen huomasi. Lapsi sai kuitenkin kannettua hepan TODELLA HIENOSTI läpi radan! Lopputulos yhdellä puomilla ja yhdellä kiellolla aikavirheineen 9 virhepistettä. Kerrassaan mykistävä suoritus. HATTU PÄÄSTÄ, HYVÄT NAISET JA…NAISET.

Pullukka jää nyt kisaeläkkeelle ja jatkaa elämäänsä vapaaherrattarena. Miehen metsästys on jo käynnissä, astutus on näköpiirissä keväällä 2018.

Tulokset täällä

LÄÄH <3

Hevosenhoitaja poseeraa Pullukan kanssa Syysmallisto 2017 -kuvissa.

Hevosenhoitaja poseeraa Pullukan kanssa Syysmallisto 2017 -kuvissa. Kuva: Hanna Heinonen.

Kommentit
  1. 3

    Heppamummi sanoo

    Onnea täältä perukastakin. On hienoa, että pystyttiin katsomaan finaali Heaven livestreemistä! Tuo matka sinne ihmisten ilmoille kun on niin mahdoton.

  2. 4

    Lapsen seurakisat aiheuttivat jo mulle hysteriaa sanoo

    Valtavan paljon Onnea Teille kaikille!
    Kyyneleet silmissä, hymyssä suin luin -eläydyin kaikkiin tuntemuksiin niin täysillä.

  3. 5

    Poniäiti sanoo

    Mahtava suoritus! Onnea kaikille asianosaisille! Satuimme olemaan eilen paikalle Hihsissä ja ilahduin suunnattomasti kun löysin Pullukan lähtölistalta. Ja kyllä, tämäkinponiäiti itkee kun lapsi onnistuu ja itkee kun hän epäonnistuu, koska tietää että toistakin itkettää, mutta lapsi ei kehtaa itkeä.

  4. 7

    anniM sanoo

    Paljon Onnea! Hieno suoritus! Mikä siinä kymppiesteessä oli semmoista mikä pisti pysähtymään? Näin kyllä radan Havenista mutta en muista…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *