Tulokset haulle: working equitation

Törmäsin Kari Vepsään

Rampen kans tutustumassa WE-puistoon. Kuva: Terhi Paavola

Rampen kans tutustumassa WE-puistoon. Kuva: Terhi Paavola

Tänään piti olla jännä päivä. Laitoin kellon soimaan että kerkiän. Ratsureima Ranchin avajaiset alkoivat klo 12 ja paikalla piti olla hyvissä ajoin. Oli tarkoitus, että ratsastan läpi Suomen esnimmäisen Working Equitation-puiston. Toisin kävi. Hevonen, jolla minun piti ratsastaa, katsottiin liian virmaksi (oli vasta tullut Suomeen, arabiori), joten siirryinkin oloneuvosten puolelle. Niinpä kulutin aikaani hengailemalla ranchilla ja jeesailemalla Kainulaisen Miaa, joka oli Rampensa kanssa tullut kokemaan puiston tuoreeltaan.  Puiston avasi itseoikeutetusti EM-mitalisti Miguel Da Fonseca, joka alkaakin olla tuttu naama näillä leveyksillä.

Kun avajaisseremoniat oli ohi, törmäsinkin Ranchin melkein-naapuriin, Kari Vepsään. Olemme vanhoja tuttuja musabisneksestä, mutta tänä pänä puhe kääntyy heittämällä ihahaa-puolelle. Kaverini kertoi vieneensä hevosensa joskus Vepsälle, koska hevo oli oppinut huonoille tavoille. ”Voi että niitä on nykyään paljon”, sanoi Kari. Kyselimme miksiköhän. ”No kun ihmiset ei nykyään tiedä hevosista mitään. Ne tietää ratsastuksesta, mutta ei hevosista. Ei ne tiedä miten hevoset käyttäytyy tai mitä ne syö. Eikä ne ymmärrä kuinka paljon hevosen kuuluu liikkua. Jos hevosta liikuttaa pikkuisen pari kertaa viikossa, ei pidä ihmetellä miksi se poukkoilee.” Lisäsin siihen, että oletko Kari huomannut, että ihmiset pelkäävät myös hevosiaan aika paljon. ”Juu näin on”, sanoi Kari.

Tämähän on ikävää. Samaan aikaan kun iloitaan, että yhä useampi ihminen hankkii hevosen ja/tai alkaa ratsastaa, yhä useampi on pihalla kuin mustin koppi siitä mitä sillä hevosella kuuluu tehdä. Ja neuvoja satelee satoihin suuntiin. Toisaalta on ihanaa, että on ammattilaisia, jotka auttavat jos tilanne lähtee kätösestä. Ongelmahevosten kouluttajat auttavat monesti myös ihmisiä. Siellähän se ongelma usein piilee.

Voi meitä ihmisiä. Me ollaan niin kujalla.

Pääsin myös pussailemaan erään kanssa.

Pääsin myös pussailemaan erään kanssa. Kuva: Terhi Paavola

Takaisin selkään osa 1: suuri yllätys

Jumankauta tekee nimittäin hyvää! T. Paskahousu

Jumankauta tekee nimittäin hyvää! T. Paskahousu

Urheilija ei tervettä päivää näe. Se on nyt ymmärretty kun aloitin liian kovan harjoittelun kuntosalilla. Kyllähän se voima kasvoi merkittävästikin, mutta kun perse alkaa leikata kiinni, ei homma enää etene. Yksi jos toinenkin antoi näkökulmansa siitä missä mennään ja miten tilanne korjataan. Kiitos niistä kaikista. Osteopaattini Vesa Valtonen loppukädessä sorkki kankkuni takaisin kuntoon. Osittain kivun ja säryn takia, osittain kadonneen ratsastuksellisen kykyni takia olin pelkästään höntsäillyt viime viikot. Ei tee mieli soittaa vinssiä nostamaan minua hevon selästä pois (kerran on käynyt niinkin, ei unohdu).

Niin siinä sitten käy, että jossain vaiheessa kohtalo puuttuu peliin.

Lapsi on ratsastanut Pullukkaa ansiokkaasti aidoilla ja tasaisella, ja onhan se oikeus ja kohtuus, sillä hänhän sillä kisaa. No kas, kävipä niinä päivinä, että lapsi sairastui johonkin saakelin kurkkuödeemaan joka vain jatkui ja jatkui. Jouduin yhtäkkiä tilanteeseen, jossa olen pakotettu tuuraamaan lastani KOULUTUNNILLA. Ja mitä nyt ole sivusilmällä kuikuillut, niin siellä ei ole montaakaan käyntiaskelta otettu. KUOLEN.

Mietin, että onneksi siellä on varmaan neljä muutakin, joten häviän kivasti tapettiin ja voin välillä vähän puuskutella jossain nurkassa. Virhearvio. Meitä oli kaksi. Kävi mielessä, että jos lyön sitä toista kivuliaasti naamaan, niin hän ei voi tulla tunnille ja tunti joudutaan perumaan, kosa ei sitä yhdelle järjestetä. Sitten katselin tuntikaverini iloista naamaa ja mietin, että melko vaikea jysäyttää noin kivaa ihmistä turpaan. Että ei kun satulaa selkään ja surman suuhun. Jotkut kai nauttivat tällaisista tilanteista.

Aloitimme vasta-avolla käynnissä. Ope auttoi hiukka taivutuksen suuntaa maasta käsin, joten takakintutkin pääsivät kyytiin. (Muutenhan ne ovat aika lailla kuin ns. sukkahousut tuulessa.) Ja kappas, jännästi hefoinen alkoikin liikkua oikein perin. Siitä sitten jatkettiin samaa paskaa ravissa, ja saakeli soikoon, mehän osattiin! Ei se koko ajan mennyt kympin arvoisesti, mutta idea oli hienosti selvillä koko ajan! Pullukka alkoi ihan tosissaan nostaa pömppömahaa vähän ylemmäs ja siinä meinasi vallan vauhti hidastua, kun niin keskityttiin. Mikrosekunnin tauon jälkeen otettiin samaa laukassa. Voin kertoa, että omistamallani hevosella ja treenien tässä vaiheessa se ei ollut helppoa, mutta koimme silti lukuisia onnistumisen tunteita! Jumankekka, täähän toimii! Ja mä elän! Olisitte heti sanonu!

Lapsi hurrasi potilaana kentän laidalla (olin ottanut hänet tuulettumaan neljän päivän kännykkärallista sisätiloista) ja meikän hymy ei mahtunut naamaan. Ihanaa!

Samaan aikaan tällä viikolla alkoi kevät ja/tai kesä. Pulde pääsi nakupellenä piehtaroimaan ja otti niin onnellisena aurinkoa. Sattumaako? Tuskin.

I love dressage <3

Ai niin! Huomenna menen Working Equitation -kisoihin hevosella nimeltä Boris. Emme ole koskaan tavanneet. Lahjattomat reenaa.

Tulkaa tänne!

 

Hyvä meininki

Hessin-Leevi osaamassa kaiken, niin kuin suomenhevonen vain voi. Kuva: Terhi Paavola

Hessin-Leevi osaamassa kaiken, niin kuin suomenhevonen vain voi. Kuva: Terhi Paavola

Terveisiä täältä hyvän meiningin pesäkkeestä! Olin eilen juontamassa Working Equitation tutuksi -tapahtumassa Järvenpään Ainossa, ja olipa kivaa. Ratsukot olivat niin kivoja ja hemmetin taitavia myös. Ei se ihan helppoa ole, vaikka kuvittelis, että tuosta nyt vaan karautat laukkavoltin tai kipität carrocha-keppi kädessä tynnyriltä toiselle. Hevosethan oli aivan suu auki, että mikä hiton puikko sillä nyt on kourassan, seuraako tästä jotain. WE:hän on TOIMINNALLISTA KOULURATSASTUSTA, joten kyseessä on yksinomaan hevosen saaminen paikasta a paikkaan b halutussa vauhdissa, tahdissa ja muodossa, olipa ympärillä sitten sota tai kinkerit. Yllättävän ihmeellistä kuitenkin! Sen sijaan lusitanoilla on joku rauhallisuusgeeni, niitä ei parit muuttujat juuri hetkauta. Viime vuonnahan me käytiin mm. Riipan kanssa Portugalissa ORIEN kanssa nuorien TAMMOJEN laitumella ihan vaan morjenstamassa. Ei välttämättä onnistu kaikilta roduilta!

Kaverit kohtaavat haastattelun merkeissä. Arvi <3. Kuva: Terhi Paavola

Kaverit kohtaavat haastattelun merkeissä. Arvi <3. Kuva: Terhi Paavola

Brasil ja Xenon ja ihmisiä. Kuva: Terhi Paavola

Brasil ja Xenon ja ihmisiä. Kuva: Terhi Paavola

Rampe ja Mia ihan intsinä. Kuva: Terhi Paavola

Rampe ja Mia ihan intsinä. Kuva: Terhi Paavola

Hyvää meininkiä osa 2: Kavioliiton seuramatkat alkaa revetä liitoksistaan. Ensimmäinen reissuilmo laitettiin tulille pe-iltana, lähes yöllä, ja aamulla reissu oli jo täynnä. Mitä ihmettä! Onko täältä puuttunut tällainen elementti? Ilmeisesti! Aion todellakin ottaa tämän asiakseni. Toista matkaa suunnitellaan hiki päässä, se ajoittuu kesäkuukausille ja kotimaahan. Aivan käsittämättömän hienoa touhuta tämmöisen asian ympärillä!

Hyvää meininkiä osa3: Menin eilen illalla kaiken muun häslingin jälkeen vielä Pullukan tykö. Hän siellä kykki pienenä tyttönä valmiina koitoksiin. Pullukka on niin <3. Mutta kas, kauniista tytöstä löytyikin ihmeellisiä paukuroita. Tai itse asiassa olin löytänyt pahkurat jo pari päivää sitten, mutta nyt ne oli auenneet. Kolmisen pahkuraa lavassa, kaksi poskessa ja kaksi isompaa ja yököttävämpää masun alla. Voihan että. Eläinläkäri kurkkasi ja sanoi onpa ihmeellisiä. Että pese niitä ja kato mitä tapahtuu. Pullukkaa ei tunnu asia haittaavan ollenkaan, niinpä satuloin tyllerön PITKÄSTÄ AIKAA ja hyppäsin selkään. Olen viimeksi mennyt satulalla joskus kaksi viikkoa sitten. Ja kah, siitähän muodostui ihan ehta treeni, ensimmäiset 40 minuuttia mentiin taas väitellen apujen merkityksestä ja loput 20 minuuttia oltiin yhtä mieltä ja hyvässä muodossa. Hiki tuli, minulle. Loppuajaksi lykkäsin Pulden kävelykoneeseen (jota muuten aiemmin vastustin, koska ihmisen pitää jaksaa kävellä hevosensa kanssa ja blääblää), joka on muuten aika hieno keksintö. Siellä se tepsuttaa kunnollista, rivakkaa käyntiä ja samalla minä pesen suitset ja hoidan kaikki lääkintä- ja pahkuranpesuhommat valmiiksi. Sitten eikun huljuttamaan. Pullukka on tod. näk. kasvattanut tahallaan pahkurat, koska tykkäsi niin kovin olla huljutuksessa. Ei, ne eivät kutise. Rouva vaan tykkää olla spassa.

Toiset pistää tissikuvia, me yököttäviä pattikuvia. Vassokuu! Pulden masuyökkö.

Toiset pistää tissikuvia, me yököttäviä pattikuvia. Vassokuu! Pulden masuyökkö.

Samaan aikaan toisessa maailmassa kuulun ihanaan ryhmään, jossa suunnitellaan kovasti tämänvuotista Horse Showta. Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta Jäähalli tiettyine rajoitteineen ja FEI muutamine määritelmineen jarruttavat sopivasti. Eipä silti, ideoita otetaan vastaan, tätä kautta ne menevät saletisti perille!

Jahas, se on taas kello sen verran, että kuntosali ja PT Jani Hautamäki odottavat. Täältä tullaan, elämä!