Ratsastuksen harrastaminen tässä ilmanalassa

Pakkasessa viihtyvät niin varsat kuin nuoret ihmisetkin!

Pakkasessa viihtyvät niin varsat kuin nuoret ihmisetkin!

Oikein paljon tervetuloa seuraamaan ”Kuka/mikä jäätyy viimeiseksi” -kilpailua! Pakkasasteiden laskettua ripeällä ranneliikkeellä alle kahdenkymmenen, ei voittajaehdokkaita ole montaakaan. Itse asiassa ainoa, mikä/kuka tuskin jäätyy, on hevonen. Mutta lähdetäänpä alusta liikkeelle! Näin toimii hevosväki, noin keskimäärin:

Olet lähdössä tallille, joka sijaitsee vaivaiset 20 kilometriä kotoasi. Hieman liian pitkä käveltäväksi, passeli autoiltavaksi. Paitsi että se auto. Jos se lähtee käyntiin, on melko varmaa, että peräreikäsi jäätyy penkkiin kiinni. Auto hieman nykii, mutta vain siksi, että muistaisit kuolevaisuutesi. Ettei nouse päähän. Tässä vaiheessa edes ne, jotka polttavat tupakkaa autossaan, tuskin avaavat ikkunoita. Antaa kärytä vaan! (Siis oikeestiko joku polttaa vielä autossa tupakkia eli rösseliä eli sammaleista eli spaaderoa?)

Ennen lähtöä on toki nähtävä vaivaa pukeutumisen eteen. Tarvikkeemme ovat: pitkät kalsarit, verkkarit, toppahousut, sukat (merinovillaa), villasukat (villavillaa) ja toppahousut. Yläpäähän aluspaita (hihaton), päällyspaita (hihakas), villapaita, fleece ja untuvatakki. Päähän karvahattu jos on, jos ei, nelinkertainen pipo. Käsiin niin monet rukkaset kuin mahtuu, päällekkäin. Ei sormikkaita. Mikäli huopatossut löytyy, niin ne jalkaan. Muuten on ihan sama mitkä laitat, jäädyt kuitenkin.

Kun saavut tallin pihaan, on erittäin todennäköistä, että siellä on pelkkiä hevosia eikä yhtään ihmistä. Kaikki ihmiset ovat jäätyneet pystyyn. Hevoset kirmahtelevat levottomina/touhukkaina/villeinä tarhoissaan, sillä pakkanen pistää useimmat liikkeelle. Järkiveto! Liikkeessä pysyy hengissä.

Tallissa boksien ovet/muut ovet saattavat olla jäätyneet kiinni. Koska varpaasi ovat enivei tunnottomat, potkaise riuskasti, kyllä se siitä aukenee. Putket ovat jäässä, joten vettä ei tule kuin jostain yhdestä paikasta, jonne kaikki jonottavat. Ai niin, mutta eihän siellä ole muita kuin sinä.

Haet hevosen sisään ja harjaat sen. Eloonjäämismahdollisuutesi kasvavat. Veresi alkaa kiertää harjatessa (ehkä jopa hevosenkin) ja tuumit lähteväsi maastoon ilman satulaa, niin ei tule kylmä. Kiittelet Kaikkivaltiasta siitä, että hevosellasi on kiva selkä ja lauhkea luonto. Hyppäät ketterästi ratsusi selkään. Olet kulkenut 100 metriä, kun varpaittesi suunnalta kuuluu ropinaa. Ne ovat varpaasi, jotka putoilevat yksi kerrallaan kengän pohjalle, sillä ne ovat jäätyneet kuolioon. On niin kylmä, ettet jaksa välittää. Mitä niillä varpailla.

Luonto on upea, ja hevonen lähes hymyilee käyskennellessään lumisessa metsässä. Peura loikkaa sadan metrin päässä ja saa hevosesi hypähtämään. Meinaat kolahtaa tönkkönä alas, koska kropassasi ei ole minkäänlaista joustoa. Onneksi hevosesi tietää sen ja malttaa odottaa kärsivällisesti, että vinssaat itsesi takaisin kohteeseen.

Palaat takaisin muumilaaksoon, jossa heilautat jalkasi yli hevon perseen ja jysähdät maahan kuin säkillinen paleltuneita perunoita. Elossa! Sitten vaan kopukka takaisin sisään ja sillä lailla. Hyvinhän se meni. Riisut suitset ja menet pesemään kuolaimia. Ai niin, vettä ei tule. Laitat mössömateriaalit ämpäriin. Ai niin, vettä ei tule. Lähdet hakemaan toisesta tallista vettä ja tuot sitä ensin hevosellesi, joka nuuhkaisee ämpäriä kuin todetakseen ”yök, tämä ei ole meidän tallin vettä, en juo.” Huuhdot siinä kostoksi kuolaimet.

Jätät hevosen järsimään tyytyväisen heinää. Itse hyppäät autoon, jonka ovista 4/5 on jäässä, joten kiipeät takapaksin kautta sisään. Ei kait siinä. Auto kuitenkin käynnistyy moitteetta, se on jo aika jees. Auto alkaa esittää lämpenemisen merkkejä heti, kun kurvaat kotipihaan. Lämmität saunan ja menet sinne. Sitten menet nukkumaan. Sulamisprosessi alkaa ja jatkuu, ja kun täydellinen lämpötila on saavutettu, kello soi ja pitää lähteä töihin. Hienoja hommia, nämä hommat!

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    … tai sitten kotiin tultua huomaa uusi lamppu auton nopeusmittarin vieressä, ja huoltokirjassa lukee: ota välittömästi yhteys mallihuoltoon… jotakin muutakin on jäätynyt… Mutta mielessä kuitenkin pieni hymy: ah, ne hepat! että olivatkin mukavia kaikesta huolimatta!!!

  2. 3

    sanoo

    Hahaa, mahtava postaus! Tai ainakin täällä lämpimässä sisällä istuessa nauratti. Ennen ratsastin, nykyään vain valmennan vikellystä, joten en mene tallille yli kymmenen asteen pakkasella (vikellyksessäkin voi toki kuorruttaa itsensä merinovillalla, mutta toppahousut, untuvatakki ja kengät esimerkiksi eivät käy, siitä pakkasraja). Mutta onneksi olen kokenut tuon putket jäätyy ja varpaat rapisee irti -pakkasen nuorempana ratsastusaikoinani, niin nyt voin muistella selviytymistäni talvisota-henkisesti kaikille, jotka eivät jaksa kuunnella (viimeksi eilen: Kyllä pysyy tämä iphonekin akuissaan pakkasella kun sen laittaa ulkoillessa rintsikoihin! Näin tehtiin ennen muinoin tallillakin, kun oli käytössä Nokia3310:sta seuraavat luurit!).

  3. 4

    Saara sanoo

    Hahaa 😀 Hihitytti juu hieman, kun tässä juuri tallilta palanneena sulattelen varpaitani. Auto onneksi toimi kivasti, mitä nyt ovet olivat sen verran jäässä että aukesivat, mutteivät enää menneet kiinni. Bojoing vaan…No, hetken kiroilun ja lukon tuijottamisen jälkeen suostuivat jäämään kiinni, vaikkakin selvästi raolleen. Jäätyivät varmaan…

    Yksi kohta tästä tosin puuttuu. Tarhasta haun jälkeen se, kun puoli tuntia hakkaat, väännät ja painit niitä tilsoja irti kavioista…Siinä muuten lämpiää mukavasti!

  4. 5

    Anne sanoo

    Vedet valui silmistä, kun tätä luki. Kyllä juurihan näin se on 😀
    Ja se kun yrität kiskoa umpimallin putseja hanskat kädessä puolituntia, toteat ettei onnistu ja otat hanskat pois, putsit on jalassa, mutta matkalla revit kolme sormea verille hokkeihin.

    Mutta ehdottomasti, vaikka selästä laskeutuessa toisinaan pelkää, että jalat on polvista alaspäin muuttuneet jääpuikoiksi ja pirstoutuvat laskeutuessa, kamalinta on se hetki kotona, kun luulet jo lähteneesi sulamaan, menet kuumaan suihkuun ja veden saavuttaessa varpaasi tajuat, että ne eivät muuten vielä olleet sulat.

    • 5.1

      Anne sanoo

      Ai niin.. Ei hevostelevat ihmisethän eivät tätä ymmärrä. Eilen suunnittelin töissä meneväni ostamaan uuden pilkkihaalarin, työkaverien ilmeet oli hölmistyneet, kun ne kysyivät, mihin ihmeessä aikuinen ihminen tarvii pilkkihaalaria…

      • 5.1.1

        katjastahl sanoo

        no mun mielestä pilkkihaalari kuuluu koira- ja hevosperheisiin oletusarvoisesti!

  5. 6

    vierailija sanoo

    Laita maastoon hopalle lämmin loimi, jonka päällinen on jotain tosi liukasta materiaalia. Itsehän varustaudut sillä pilkkihaalarilla. Kyllä tarkenee, kun yrittää pysyä kyydissä. Sitten tuleekin jo oikeasti lämmin, kun olet luiskahtanut kyydistä ja kävelet hopan perässä takaisin tallille 🙂

      • 6.1.1

        vierailija sanoo

        Kun alasluiskahdettuaan kävelee n.5 km hevosen perässä tallille, on tunteet niin kuumia että naama ei enää palele. Osaltaan tietysti jupina siitä mitä aikoo hevoselle tehdä, kun saa sen kiinni auttaa myös.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *