Reikäisä ja kireä hevonen

Onko mitään käsitystä kuinka ärsyttävää on yrittää
kirjoitta blogia, kun sivun avaaminen kestää noin puoli tuntia? Minäpä kerron:
todella ärsyttävää.
Ja nyt se vielä kertoo,
ettei aio tallentaa tätä tekstiä, mutta HAHA! Minä en alennu tekniikan
ylivallan tempuille, vaan tallennan tekstin itse wordille. 
Kun nyt lähti hyvin
kulkemaan, niin antaa sitten mennä kunnolla. Hevoseni alkoi kireäpipoiseksi.
Arvatkaa, mistä se johtui? Hän sai saman verran heinää kun muut kaverinsa,
mutta söi ne NOIN 80% NOPEAMMIN KUIN VIERUSKAVERI. Näin ollen minun pikku
hevospupujussini saa nykyään sata kiloa heinää, ettei hermo pala. Eikö ole
kiva. Kohta hän ei mahdu ovesta. Ja ehei, en laita heinäverkkoa, koska
selkälihasten kannalta on oleellista, että naama koskettaa maata. Voin
sitäpaitsi vain kuvitella sitä kireyden määrää, kun ei saisi kerralla heinää
suuhun puolta paalia. Se on varmaan kauhea tunne. Nyt hevoseni on tyytyväinen
eläin. Häntä ruokitaan.
Häntä on myös kuntoutettu.
Hän osaa kaikki puomihommat etu- ja takaperin ja pysähtyy aina optimaalisen
ajan kuluttua katsomaan kysyvästi: mikä on seuraava sarja. Pitääkö mun
seuraavaksi harjoitella sen kanssa jollain trapetsilla, että mielenkiinto
säilyy? Eikö pakkanen riitä? Meillä on myös rakennettu laskettelumäki maneesin
keskelle, jottei porukka ihan tylsisty. Todellisuudessa katossa oli reikä ja
sieltä tuiversi myrskyssä lunta sisään. Oli siinä elukoilla ihmettelemistä.
Ja sitten veilä kerron,
että hokkeja ei ole vielä ainuttakaan, mutta reikiä on kuitenkin vtj:ssa.
Innolla odotan millaisia reiät ovat sitten, kun hokit saapuu. Ehkä niihin
mahtuu jo pikkutavaraa.
Että semmosta!
Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *