Satulatta, rahatta, kyselemättä

Mies ja satula.

Mies ja satula.

Ah ja voi! Taas ollaa mieliaiheessani satulakaupassa. Meillä ehti olla puolisen vuotta kivahko penkki, ei ihan täydellinen meille, mutta kukaan ei kipeytynyt eikä sairastunut eikä joutunut hinnan takia vankeuteen. Sitten tosiaan törmäsin tähän ”KYLLÄ, OLEN TÄYDELLINEN JUURI TEILLE” -satulaan, jonka merkki ja malli sattui olemaan Prestige X-perience. Ei tarvinnut edes googlettaa kun arvasin, että nyt puhutaan muuten kalliista penkistä. Muutenhan se ei olisi ollut sopiva ensinkään. Tämä on ihan linjassa muun elämäni kanssa: vuosia sitten etsittiin oikein stylistin kanssa kimpassa uutistenlukija-Katjalle blazeria ja arvatkaa kuinka moni oli sopiva? Yksi! Ja tokihan se maksoi jotain 300 euroa. Elikkä tosissaan.

Ei kait siinä, pistin sitten heti oman penkin myyntiin ja se lähti vaivatta sovitukseen. Suattaapi olla, että huomenna penkkiä on sovitettu ja homma etenee myönteisesti. Tilanne on nimittäin se, että meillä ei olekaan nyt mitään satulaa. Vuokraaja keräsi tänään kaiken rohkeutensa ja meni ilman. Vauhti ei kuulemma päätä huimannut, koska tasapaino. Ymmärrän hyvin. Pullukan selkä on hirveän kiva ihan paljaaltaan, niin kuin on puhuttu. Omat hallintalaitteet vaan saattavat vähän heilua holtittomasti. Eikä tässäkään nyt muuten niin olisi ihmeteltävää, mutta kun satuin ilmoittamaan lapsen ja Pullukan lauantaina kisoihin. Siis ESTEkisoihin. Olisi siis ihan okei löytää siiheksi joku läpyskä selän peitteeksi.

Otin välittömästi yhteyden hovivälittäjääni Hipposportin Atteen. Atte sanoi, että aivan totta, on heille tulossa sovituskappaleeksi Prestige X-perience ja vieläpä pitkäkoipien versio, mutta ihan ei pystytä sanomaan rantautuuko se perjantaina vai maanantaina. Onhan lähtömaa kuitenkin Iltalia. Siellähän maanantai ja perjantai saattavat merkitä samaa asiaa. Niinpä avasin koko rubikin kuution Atelle, että onko ideaa millä mennään lauantaina kilvanratsastukseen. Hän kehotti kokeilemaan heillä testipenkkinä olevaa Bruno Delgrangea jollei muuta ilmaannu. Kiitin mahdollisuudesta ja tajusin saman tien, että mitä todennäköisimmin tämä Bruno Delgrange tulee myös sopimaan Pullukalle kuin hansikas, sillä Brunoja ei juuri alle neljän tonnin irtoa.

Summa summarum, joudun perikatoon näiden saduloiden kanssa. Ne on NIIN IHANIA ja NIIN KALLIITA, että jos ns. vanha persikka menee vielä kaupaksi, niin sitä joudun kohta myymään. Mutta se on pieni hinta hyvästä satulasta se! Monesti ole miettinyt, että jos hevosen hintaan lisättäisiin kaikki tarvikkeet mitä niille on hankittu, niin nousisi kaiken maailman puskashettistenkin hinnat helposti kymppitonneihin. Kyllä ihminen on hölmö otus. Ja kun oikeasta kulmasta katsoo, niin varakaskin.

On semmoinenkin ihmisryhmä, joka viittaa kintaalla tälle satulahulluudelle. Ei siinä mitään, jos homma sujuu! Meillä ei saa edes harjata vääränlaisella harjalla, saatika ratsastaa vääränlaisella satulalla. Siinä ei ihmisen näkemystä juuri kysellä.

Kumpi on hullumpi, ihminen, joka syytää kaikki pennosensa (lainatut) satuloihin, vai ihminen, joka syytää kaikki rahansa LAUKKUIHIN? Olen kuullut, että niistäkin voidaan maksaa tuhansia euroja. LAUKUSTA. Rohkenen arvioida, että sama diagnoosi molemmilla. Kunhan hankinta tekee onnelliseksi, ihan sama mitä se maksaa! Vai miten olis tämä kisakaappi?

 

Kumman kaa?

XPERIENCE-2louis-vuitton-palermo-bag-1

 

Kommentit
  1. 1

    Satu sanoo

    Ai kumman kaa? No ennemmin ponille toi satula ku itelle käsipuoleen toi laukku.

  2. 3

    Siis niin ponityttö 4ever sanoo

    Kaunis on kyllä satula..hevosen lisäksi kuskinkin persaus todennäköisesti laulaa hoosiannaa tuossa..ja tili itkee verikyyneliä 😉

    Hevoset ovat kyllä sinällään mystisiä otuksia, että järki lentää usein kaivoon niiden kanssa. Menevät tunteisiin ja pahasti. Ja sinne pankkitilille ja pahasti. Juuri tänään, harvinaisena täysjärkisenä hetkenä, intouduin miettimään, että miksi ihmeessä itselle uuden vaatteen tai kosmetiikkatuotteen ostaminen aiheuttaa h*elvetillisiä omantunnon tuskia, samaan aikaan kun (lähes) hymyissä suin olen mukisematta maksanut ruunan rupsukkani tallivuokran (jota kyllä halpuutan töitä tekemällä, vain koska hepat on niin <3), kengityksen, rokotuksen, raspauksen, klippauksen, pari uutta kurapukua (ruunat ja niiden ponipainit :(..), omat ja junnuni valmennukset, hevon hieronnan, omat, hevon ja junnun luvat ja lisenssit, rehut jne jne..

    Jos oikein asiaa miettii, niin taidan olla yllättävän varakas ihminen, kun pystyn syytämään harrastukseen näin paljon rahaa joka kuukausi! 😀 Tosin tämä oletettu "varakkuus" ei vielä näy missään muualla kuin ponin hyvinvoinnissa..eikä näillä tuloilla tule näkymäänkään..mutta ehkä vastapainoksi tästä saa sitä henkistä pääomaa ja hyvinvointia tai jotain. Kai tämä hulluus pitää jotenkin selittää..?

  3. 4

    Anne sanoo

    Heti kun mä voitan lotossa niin otan sinuun yhteyttä, sitten rupeaa tulemaan kalliita satuloita lahjaksi – ihan siitä ilosta mitä saa kun lukee blogiasi.

  4. 5

    Just näin sanoo

    Krhm… just taisin ostaa osamaksulla satulan hevoselle, jota en edes omista. Ja kun mulla on yksi varsa, yksi oma aikuinen ratsu ja yksi ratsu ylläpidossa, niin on ihan ok omistaa neljä satulaa? Ja syödä nuudeleita…

  5. 6

    Riitta Ruuskanen sanoo

    Höh! Hrrrhhmmmm…öh? Köh!
    Duodanoindiin (suokaa anteeksi, mulla on flunssa)

    Eikös se hevosen kanssa satulatta meno enään olekkaan valttia!

    Ymmärrän kyllä, että hyvä satula parantaa menoa. Ja sitäkin voi kyllä mainostaa. Nyt vaan tämänkin blogin meno lähtee mielestäni liian hallitsemattomalle laukalle ansaintamielessä tehdyillä päivityksillä.

    Katja, me blogisi seuraajat ihastuimme sinun välittömään persoonaasi. Kirjoitustyyliisi. Rehelliseen tapaasi kertoa Pullukan vastustamattomista vastoinkäymisistä. Pullukan ja Sinun. Ja pikku Hilpan.

    Älä nyt ”uhraa itseäsi markkinolla”. Katos nääs, markkinathan on ensvuonnakin.

    Eikös joo?

    • 6.1

      katjastahl sanoo

      Siis mitä? Nyt meni ihan ohi. Ansaintamielessä? Siis minähän ansaitsen tällä blogilla elantoni, suokaa anteeksi jollei se ole valjennut. Näin on asia!

  6. 7

    omakotitalo hevonpersiissä, melkein kaks. sanoo

    Ei hei satuloista puhuttaessa merkin maininta ääneen oo mainostamista. Ilman merkkien paljastamista koko juttu jäis hämäräksi, mieti nyt: ”kallis satula.” Heräävä mielikuva on hajuton, mauton ja väritön, joojoo, ainahan ne on kalliita. Mutta kun sanotaan vaikka ”Bruno Delgrange” ajattelet, jos hyperventilaatiolta pystyt, että herrajumala miten KALLIS satula mut onhan se hieno…

    Tuo laukku on tolkuttoman RUMA. Kyllä harjakassikin voi olla nätti ja tyylikäs eikä tommonen rönttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *