Priorisointi on kaiken a ja o

Toisensa valinneet.

Toisensa valinneet.

Kaveri on automessuilla. Innoissaan lähettelee sieltä kuvia ihanista autoista. Haluaa tietty jonkun uuden ja äkkiä. Miellän autot hirveän kalliiksi. Niistähän voi joutua maksamaan useita kymmeniä tuhansia! Voisin silmää räpäyttämättä ostaa kymppitonnien hevosen jos sisäinen ääni niin sanoisi. Eihän minulla moisia rahoja ole, mutta ottaisin lainaa aivan sumeilematta. Onneksi sisäinen ääneni on toistaiseksi aika hiljaa (vaiennettu).

Kävin Arabian ja Iittalan uudessa muotoilukeskuksessa helsingin Arabiassa. Paikka oli remontista juuri valmistunut, ja voitte kuvitella miten herkullinen, valoisa ja ihana se oli. Ehkä maailman kivoimmat astiat huutelivat siellä ”osta minut”, mutta minä ohitin huutelut aivan tyylikkäästi. On täysin selvää, että seuraava sataseni menee hevosen sisätoppaloimiin/meen, koska aion klipata Pullukan. Vilkutin lautasille iloisesti.

Katsoin Netflixistä hyvän dokkarin. Se kertoi maailman rankimmaksi mielletystä maratonista nimeltä Barkley Marathon. Siinä porukka kyntää viisi kertaa maratonin mittaisen lenkin umpimetsässä keskellä Tennesseen mäkistä maastoa. Lähtölinjalla on noin 30 heppua, maaliin tulijoita maksimissaan kolme (loput jättää kesken, ei kuole). Eihän siihen jokainen pysty. Olen silti aivan varma, että jokainen, joka on ollut Keski-Euroopassa sellaisella tallilla töissä, missä ratsastetaan yli 10 hevosta päivässä ja hoidetaa sitten kaikki muukin talityö siihen päälle, pärjäis metsälenkillä ihan hyvin. Hassusti vaan suurin osa osallistujista oli miehiä. Naiset jotenkin kai mieltää, että jos lähdetään johonkin sekopäiseen juttuun mukaan, siitä pitää olla jotain hyötyä. Kuten esim. hevosten hoito ja/tai ratsastaminen. No well, kukin tyylillään!

On kyllä paljon helpompi elää kun priorisoi elämänsä selkeästi. Silloin ei ole huono omatunto. Minä priorisoin kaikki eläimeni aika paljonkin korkeammalle kuin itseni hemmottelun. En ostele vaatteita tai meikkejä, käyn liian harvoin kampaajalla. Ei se minua vaivaa, koska se on valinta. Voisin valita myös toisin.

Ja nyt valitsen, että lähden tallille. On jo pimeä ja väsyttää ihan sairaasti, mutta olen varma, etä se unohtuu kohta.

Huomenna matkaan Blogiexpo 2016 -tapahtumaan Lahteen, tulkaa tekin! Hyvällä tuurilla voitan palkinnon, huonolla jään kakkoseksi sairaan hyvälle blogille nimeltä Ruuhkavuosiratsastaja. Rapsaa seuraa illalla!

Miten saat aikasi riittämään, Katja? Entä rahasi?

Hyst, Katja, älä puhu rahasta. Se on epäkohteliasta.

Hyst, Katja, älä puhu rahasta. Se on epäkohteliasta.

Suoraan sanoen ihan helposti. Teen töitä hyvinkin epämääräisiin aikoihin, joten tallille liikenee kolmisen tuntia lähes joka päivä. Pullukan ja Hilpan kotiintulon lähestyessä aloin miettiä, että mitä jos pitäisimmekin Tyttösen myös. Olisko se mahdollista? Ensin suoritin laskutoimitukset. Aikuiset hepat 680 + 680 ja lapsi 300 + alv. Yhteensä aika monta dollaria. Jos lasketaan, että molemmilla hepoilla olisi vuokraajat, joista saisi 200 e kuukaudessa, olisi kokonaisuus kestettävämpi. Ja silti ihan hirveä. Nyt olen maksellut niitä tyttöjä siellä Hauholla 400 + alv ja Tyttöstä 680 kuukaudessa. Ei ole edullista sekään. Voin sen sijaan kertoa, mihin en laita rahaa: vaatteet, kosmetiikka, baarit, taksit. Niihin meni ennen muinoin monta dollaria. Eräs ystäväni sanoi, että aina kun hän menee kalliissa kenkäkaupassa kassalle, hän hokee hiljaa itselleen ”Katjalla on hevonen, Katjalla on hevonen…” ja näin onkin pelkkää säästöä ostaa ne kengät. Se on kuulemma myös toimiva selitys puolisoille, jotka joskus naukuvat laukkujen ja kenkien hinnoista. ”Mikä hinta tuo nyt on! Tietäisit millaisia summia Katja laittaa kuukausittain hevoseensa/siinsa! Ajattele, miten onnekas olet, kun olet valinnut minut, etkä Katjaa!”

Minuun tulee menemään vielä tukuttain valuuttaa.

Minuun tulee menemään vielä tukuttain valuuttaa.

Sitä sen sijaan en tajua, miten sellainen ihminen selviytyy, joka käy normaalissa päivätyössä ja sitten vielä tallilla. Ja sekin on vielä jees,mutta jos on lapsia ja/tai koiria? Millä ihmeen ajalla kaikki hoituu? Toisen aikuisen hevosen pitämisestä haaveileva ihminen törmää myös tähän ongelmaan. Millä ajalla hoidetaan kaksi hevosta ja yksi varsa? Eihän sen varsan kanssa tarvitse koko ajan olla jotain säätämässä, mutta olishan se kiva jollei tarttis aina juosta paikasta toiseen. Siitä se ratkaisu sitten valkeni. Ei, meille ei tule toista aikuista hevoa.

Aikaahan menee juuri siihen mihin itse haluaa. Minä esim. olen niin laiska laittautumaan, että aamulla pääsen liikenteeseen hyvinkin liukkaasti. Jotkut laittavat siihen tunnin. Joku tykkää pitää kodin tiptop, meillä taas ei ole niin justiinsa. Siihen ei aikaa törsätä. Avain kai on se, että HALUAN mennä tallille ja useimmiten myös HALUAN mennä koirien kanssa metsään. Myöskin HALUAN olla lasteni kanssa, mutta ne eivät enää välttämättä minun kanssani (14 ja 16). Niihin löytyy aina aikaa. Ja rahaa. Siivota en liiemmin halua ja ruoanlaitonkin pitää sujua sukkelaan. Likaisena ja vähän nälässä siis rampataan tallin ja kodin väliä. Jeah.

Joskus haaveilen olevani tyylikäs. Silloin mietin, että käyn ostamassa jotkut kivat vetimet ja menen niissä – niin, mihin? Enhän mä käy missään muualla kuin tallilla ja Mankin huoltoasemalla. Tuskin siihen kannatta panostaa! Ennemmin sitten hyvät ratsastushousut, jotka kestää. Valintahan tämä on, elämäntapa. Kroppa kiittää huomattavasti enemmän kuin silloin, kun harrasti baareissa käyntiä. Lompakko sanoo: same, same, but different.

Tienaaja ja hänen avustuskohteensa.

Tienaaja ja hänen avustuskohteensa.