Pullukka Ypäjällä

IMG_0657

Useimmiten meihin törmää metsässä tai omalla kentällä, joskus harvoin kisoissa tai erityisissä valmennuksissa. Nyt on tilanne outo, sillä lapsi ja Pullukka päättivät yhdessä haluta Amateur Tourille. Siitä olikin jo puhetta. Kevään mittaan piti siis haalia neljä nollarataa, jotta tie Ypäjän semifinaaleihin olisi auki. Homma hoitui jo hyvissä ajoin keväällä.

Tänä viikonloppuna sitten lainattiin auto ja vuokrattiin koppi ja lähdettiin tien päälle. Nuija ja tosinuija hevoshommissa. En tajunnut kuinka nuijia me edes oltiin, ennen kuin saavuttiin kohteeseen. Ihmisten oli hyvin vaikea ymmärtää, että me emme lainkaan tienneet missä on nelostalli tai Haimi-halli. Ei myöskään oltu ikinä oltu asuntoloissa. Samaan aikaan oli pimeää. Se on jännä, miten vaikea on ymmärtää, että KAIKKI EIVÄT OLE KÄYNEET YPÄJÄLLÄ KISOISSA. Kuulemma on myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole KOSKAAN OLLEET MISSÄÄN KISOISSA. Hyvä ihme sitte.

Hölmöläiset keskellä tiimellystä. Kuva: Tom Gordin

Hölmöläiset keskellä tiimellystä. Kuva: Tom Gordin

Noo, kohde löytyi, kiitos viisaampien. Itse menin lähikylään kaverille yöksi (kiitos Tiedät Kyllä Kuka) ja rentouduin illan surmatarinoiden parissa. Seuraavana päivänä jännitys uhkasi nousta yli äyräiden, mutta säilyi maltillisena, koska olin saanut flunssan. Kurkkukipu katkaisee kivasti jännitystä! Kokeilkaa. Lapsi ja Pullukka suorittivat joskus kolmen jälkeen ja se oli kyllä karmeaa. Siis ei rata, vaan se saakelin jännittäminen. Parivaljakko pärjäsi erinomaisesti, sijoitus 11./69 (luokka oli 100cm). Taitoarvosteluissa ei kiitelty, koska kaksi lähestymistä olivat vähän nykiviä, joten kauneuskisoissa ei pärjätty niin hyvin. Ruusuke kuitenkin tuli niin, että heilahti!

Illalla käytiin kävelyttämässä Pullukkaa kavereineen. Maisema oli seesteinen ja maaseutuinen ja MYKISTÄVÄN KAUNIS. Laitumilla hengailevat hevoset olivat kuin maalauksesta. Oma veistoksellisuus saattoi jopa jäädä kakkoseksi. Pullukka vaikutti viihtyvän.

Tässä vaiheessa huomio! Tallissa oli KUVAUS KIELLETTY, joten en sitten uskaltanut kuvata oikein missään. Sorit siitä. Mutta mun kuvat on muutenkin niin ankeita, että ette te olis saaneet mitään selvää niistä kumminkaan.

Kuvasin salaa tän kyltin, vanhimmat ymmärtää miksi!

Kuvasin salaa tän kyltin, vanhimmat ymmärtää miksi!

Yöksi minä menin Villa Emiliaan, jonka omistaa – kukas muu kuin – vanha ystäväni yhtyeestä XL5 (vaimoineen toki)! Ymmärrän, kuulostaa uskomattomalta. No näin se kumminkin on. Tutustuimme vuonna 1995, kun itse juonsin Jyrki- TV-ohjelmaa ja XL5-poikabändi ramppasi siellä yhtenään. Olivat vallan kivoja poikia. Sitten nähtiinkin jo seuraavan kerran heti 2015 Ypäjällä, Finnderbyn aikaan. Lupasin, että jos olen yöpymismielessä tulossa kylälle, majoitun heidän Villaansa, ja näin tein. Huone oli IHANA, joskin alakerrassa oli rempseä illanvietto meneillään heti klo 21 jälkeen, ja kuulin aika montakin pianolla säestettyä ikivihreää. Silleä ne hevosmiehet ottivat toisistaan mittaa laulun keinoin! Onneksi olivat niin taitavia laulajia, etteivät häirinneet viihtymistäni lain.

Seuraavana päivänä Pullukka suoritti toisen kerran. Taisi olla pikkuisen väsy jo rouvalla päällä, kun pudotti yhden puomin. Lapsi ohjasti Pulden sarjalla vinoon, joten heppa ohitti b-osan, joten yhteensä 9 virhettä siitä tuli. Sunnuntain menestys jäi siis haaveksi, mutta tulipa lauantaina niin hyvä potti, että sillä elää pitkään.

Ypäjällä havaittua: juttelin todella monen TODELLA KAUKAA REISSANNEEN lapsen/nuoren kanssa,  je nepäs olivat valloittavia ihmisiä! Bondasin myös monen muun äidin kanssa ja tuimme aktiviisesti toisiamme, sillä olihan osamme hirveä. Maksetaan ja pyörtyillään. Jatkuva, hirveä jännitys ja kauhu. Tallissa oli aivan ihana tunnelma, melkein kaikki olivat ystävällisiä ja joku jopa aloitti keskustelun ennen kuin minä. Huonoimmat ihmiskokemukset sijoittuivat ”oikeiden” kisojen puolelle, siis sinne, missä on isoja autoja ja kireitä ihmisiä. Mikä niitä puoli/kokoammattilaisia oikein aina vituttaa? Huonoja hevoskokemuksia ei ollut yhtään kappaletta.

Keskiviikkoon mennessä selviää pääseekö Pullukka Horse Showhun! (Johon muuten 24 päivää.)

Back on track, enkä nyt tarkoita pelkästään itseäni

Kaupallinen yhteistyö: Back on track

Tässä me tytöt ollaan uudet vehkeet päällä. Pullukalla verkkoloimi ja meikällä hieno EQ3 -kypärä ja hanskat.

Tässä me tytöt ollaan uudet vehkeet päällä. Pullukalla verkkoloimi ja meikällä hieno EQ3 -kypärä ja hanskat. Sopi mun päähän! Ihme!

No niin, hetken kuluttua oltiin taas ihan kujalla.

No niin, hetken kuluttua oltiin taas ihan kujalla.

Olenhan minä niistä kuullut, ja kerran sain kaulaliinankin, mutta sen enempää en tiennyt. Mistäkö puhe? Back on trackista. Muistan monta vuotta sitten törmänneeni kyseiseen materiaaliin, kun edellinen hevoseni Jaska sai jännevamman. Oikein eläinlääkäri kehotti laittamaan yöksi back on track -patjan ja pintelin vammaiseen jalkaan. No minähän laitoin. Jänne parani ihan reippaasti, johtui se sitten siitä tai tästä. Back on track jäi mieleen. Sittemmin olen vuosien saatossa ihaillut cooler-loimia ja jopa satulahuopia. Mitenhän ne vaikuttaa, olen miettinyt. No tässä faktaa:

Back on Trackin lihas- ja nivelsuojat ovat valmistettu funktionaalisesta tekstiilistä, jossa keraamiikkapartikkelit on sulautettu mukaan polyester- tai polypropyleenikuituihin. Kun kehonlämpö lämmittää kuiduissa olevia keramiikkapartikkeleita, lämpö heijastuu takasin pitkäaaltoisena lämpösäteilynä, pitkinä infrapuna-aaltoina, mikä kiihdyttää tehokkaasti verenkiertoa tekstiilin alla olevassa kudoksessa.

  • Verenkierron tason nousu laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Pitkäaaltoista lämpösäteilyä hyödynnetäänkin erityisesti vammojen ennaltaehkäisyssä, jolloin Back on Track -suojiakäytetään ennen treenausta tai kilpailua.
  • Vilkkaampi verenkierto lihaksissa vahvistaa elimistön omaa tulehdusten lievennyskykyä ja edistää vammojen paranemista. Siksi tuotteita käytetään usein tulehdusperäisten oireiden lievittämiseen.
  • Siinäs näätte

Elikkä tosissaan kokeilemaan. Back on trackin uusin aluevaltaus on kypärä. On ihana ajatus, että kypärä lähes hieroo aivojani, jotta olen viisaampi kun otan sen pois. No ei ehkä ihan, mutta tämä kypärä on kyllä hieman edistyneempi kuin aiemmat pottani. Näin siitä sanotaan: Ainutlaatuinen ratsastuskypärä MIPS-järjestelmällä, joka imitoi ihmisen päässä olevaa suojausmekanismia. Kun päähän kohdistuu vino isku, aivot voivat liikkua aivo-selkäydinnesteessä, joka vaimentaa aivoihin kohdistuvia voimia. Kypärä perustuu MIPSiin, integroituun pienikitkaiseen kerrokseen, joka voi tietyissä tapauksissa absorboida osan energiasta, joka voisi muuten aiheuttaa aivovaurion. Ratsastuskypärä on suunniteltu ja hyväksytty kaikkeen ratsastukseen.

Kauhuskenaario tuli tietysti siitä, että sopiiko kypärä minulle. Jospa pääni on väärän muotoinen ja jään vaille ansaittua suojaa. Viime kypäränostoreissulla jouduin tyytymään johonkin, koska mikään hieno ei sopinut.

Miten hieno potta! Ja hyvä päässä, ihmeiden ihme. Ja turvallinen, voiko olla kaikki?

Miten hieno potta! Ja hyvä päässä, ihmeiden ihme. Ja turvallinen, voiko olla kaikki?

Tässä olin jo taas ihan kännissä.

Tässä olin jo taas ihan kännissä.

Ja sitten hevonen sotkee hienon kuvaustilanteen.

Ja sitten hevonen sotkee hienon kuvaustilanteen.

Ei kun tallille.

Olin kysellyt millainen viitta olisi ikääntyvälle kilparatsulle oivallinen. Kaikki palauttava, pehmentävä, elvyttävä ja kohottava on hyvä Pullukalle. Niinpä Back on trackin Krista ehdotti BOT:in verkkoloimea. En ollut moista nähnytkään! Se on kuulemma vallan hyvä juurikin jos on jumittuvaa sorttia. Eikä hiosta, kun se verkkoloimi tosiaan. Heti päälle!

Miksi sitten Back on track on kuuma merkki juuri nyt? No, sepä on mukana järjestämässä seuraavaa: Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä pidetetään 30.9. Kenttäratsastusforum, jonka vetää olympialupauksemme Elmo Jankari ja legendaarinen Seppo Laine. Seppo on vaikuttanut lajin parissa jo vuosikymmeniä, voittaen mm. 29 SM-mitalia. Ihan okei.

Samalla Ainoon halutaan kerrankin kunnollinen lauma miehiä! Ratsastuksen parissa on edelleen niin vähän äijävoimaa, valittaa mm. Korumies Arvi, joka on halunnut koota hevosmiehiä yhteen jo jonkin aikaa. Nyt Arvin toive toteutuu: Kenttäfoorumissa hevosen selässä nähdään Elmo Jankari, nuorten EM-voittaja vuodelta 2013, lajin olympiaedustaja Riossa, Axel Lindberg, tuore PM-joukkuekultaa ratsastanut tulevaisuuden lupaus sekä Sami Siltakorpi, vasta 15-vuotias nuori kenttäratsastaja. Juontajana mukana on myös hevosmies ja Olympialegenda Toni Nieminen. Onhan siinä niitä nyt noin alkuun!

Ja kas: Tapahtumaan lipun ostaneen naisen mukana saapuva mies pääsee tapahtumaan sisään ilmaiseksi. Sinne sitten viettämään parisuhdepäivää!

Sanomattakin selvää, että paikan päällä Back on trackin tarvikkeita pääsee hiplaamaan ihan kunnolla. Ja niitä nimittäin riittää sekä ihmisille, hevosille, että koirille.

Se on nyt Pullukalla yöpukuna. Katsotaan miltä se näyttää aamulla!

Se on nyt Pullukalla yöpukuna. Katsotaan miltä se näyttää aamulla!

Jännä on tässä ja nyt

Niin se heittelee, ihmisen tunnetila! Yhdessä hetkessä kaulailen rakkaan ratsuni kanssa kun hän ottaa zetaa. Köllöttelee iltapäivän loppumetreillä omassa kodissaan raukeutta huokuen. Kun menen luokse, ratsu nuuhkii heti: anna namunen, muija. Ai et, no rapsutellaanko vastavuoroisesti? Ja joka kerta kun katson tätä kuvaa, meinaan räjähtää onnesta. Mikä siinä on niin uskomatonta, onnellisesti köllöttävässä hevosessa? Itku pyrkii nytkin.

Rakkauden hevonen.

Rakkauden hevonen.

Seuraavassa hetkessä samainen ratsu viilettää lapsen kanssa yli esteiden, selvästi touhuissaan. Kaksikko on yksikkö, kun lähdetään viikonloppuna Ypäjälle Amateur Tourin semifinaaleihin. Jos Pullukka ja lapsi suorittavat tehtävänsä muitta mutkitta, matka (ja jännitys) jatkuu Horse Showssa. Jos taas tulee mutka, kisakausi päättyy siihen ja aloitamme rentoilun. Molemmat vaihtoehdot ovat okei. Toisen kohdalla kuolen jännitykseen, toisen kohdalla hevonen kuolee lihavuuteen. Että. JA EI, EN SYÖTÄ HEVOSTANI LIIKAA, se lihoaa pelkästä heinän näkemisestä yhdistettynä siihen, ettei treenata koko ajan mitalinkuvat silmissä.

Silmässäni kimmeltää mitali.

Silmässäni kimmeltää mitali.

Jännä on myös se mitä tapahtuu tämän syksyn jälkeen, kävi miten kävi. Pullukka kääntyy vuoden vaihteessa 17, eikä se ole enää ihan teini. Hilppa sisäänajetaan keväällä ja sen jälkeen perheessä on kaksi aikuista hevosta – ja sitä lompakkoni ei kestä. Pitää keksiä plan B. Ykkösideana oli pistää Pullukka kantavaksi. Jos joku haluaa varsan tästä hienosti hyppäävästä muijasta, se onnistuu. Itselläni ei taida olla enää varaa teettää lisää perhettä. Toinen vaihtis on, että Pulde muuttaa maalle ja alkaa lönköttelijäksi. Kolmas vaihtis on, että Pulde jatkaa siellä missä nytkin, mutta joku vuokraa sitä useamman kerran viikossa maastokaveriksi. Sen isompiin töihin en sitä enää halua usuttaa.  Onneksi tiedän, että sellaisia ihmisiä on, jotka haluavat nimenomaan varmajalkaisen maastokaverin, jonka kanssa tepsutella pitkin maita ja nuuhkia metsää.

Hilpan kouluttajaa kävin jo morjestamassa. Iik ja kääk. ”Jos Hilppa on kiltti, laitetaan sinne heti sinut tai lapsi selkään!” sanoi Ope. Ääk ja iik. Tässäpä asia jota en ole koskaan kokenut.

No mutta, kohta se Hilppa tulee laitumelta, joten palataan sitten sen kouluhommiin.

Ja hei: ostakaas viimeisin Hevosurheilu! Siellä kolumnini! Meet the new kolumnisti by Hevosurheilu!

Dynaaminen duo.

Dynaaminen duo.