Hanna Tardiveaukin on aloittanut joskus

Hanna ja Prinz Clintus. Prinssiä ei ostettu Keltaisesta Pörssistä.Kaik

Hanna ja Prinz Clintus. Prinssiä ei ostettu Keltaisesta Pörssistä.Kai.

Näin keskinkertaisena harrastajana sitä katselee pää kallellaan huippuja. Onpa ne taitavia, kylläpä niillä riittää pinnaa! Ja se on totta. Ne ovat saattaneet olla aivan samanlaisia harjoitusravissa horjujia (ainakin Elmo Jankari myöntää olleensa), mutta sinnikkyys ja halu oppia ovat vieneet tyypit huipulle. Hups. Eikö samaan pääsekään jos käy kaksi kertaa viikossa ratsastamassa? Aijaa.

Hanna Tardiveau on asunut pitkään ulkomailla, koska siellä hevoshommat ovat ihan eri tasolla kuin täällä. Johtuen toki siitä, että Keski-Eurooppa on suurempi kuin Suomi. Kaikilta osin. ”Vasta Hollannissa työskennellessäni Juulia Jyläksen tallissa opin varsinaisesti ratsastamaan,” muistelee Hanna Tardiveau. Alku oli jotain aivan muuta.

Hanna muistaa olleensa noin kuusivuotias, kun hän oli kokeilemassa ensimmäistä hevostaan. ”Äiti pelkäsi, isä seisoi takana. Isä on aina ollut innokkaana mukana näissä hommissa.” Koeratsastuksen seurauksena kaupat syntyivät hevosesta My Rose. ”Eihän siinä ollut mitään normaalia, että opeteltais ensin ratsastamaan, vaan heti oma hevonen. Ei edes ponia!” Kokemus olisi saattanut olla jonkun mielestä kaamea, mutta Hanna oli innoissaan: ”Se hevonen vei mua pitkin maneesia ja mä olin ihan, että tää on ihana! Se antaa harjata niin kiltisti päätäkin!” No kyllähän hevonen silloin pitää saada. Kotona hevosen kanssa auttoi päivittäin 18-vuotias tyttö. ”Joka päivä mä sillä ratsastin ja aina se vei mua. En saanut sitä pysähtymään, niin hyppäsin aina kiitolaukasta alas, jotta se pysähtyy. Siihen hommaan en tänä päivänä ryhtyisi!” Pari vuotta My Rose viihtyi Hannan hevosena, kunnes se jouduttiin lopettamaan puhkurin seurauksena.

Tässä välissä äiti ehdotti Hannalle, että otetaan sittenkin kissa, eikä mitään hevosta. Jostain kumman syystä ehdotus meni läpi. Idea ei välttämättä ollut ihan huono, koska sillä aikaa Hanna kävi ratsastuskoulussa ja leireillä. 13-vuotiaana Hanna sai seuraavan oman hevosen. Se ostettiin ammattimaisesti Keltaisesta Pörssistä. Isä oli antanut Hannalle budjetin, jonka puitteissa hevonen piti löytyä. Siltä reissulta löytyi Olli. Ollin jalka murtui ja taas hevosta piti vaihtaa. Tässä vaiheessa omaan pihaan nousi talli.

”Kävin aina ennen koulua ruokkimassa hevoset ja tein muutenkin kaiken itse. Ei se muuten olisi onnistunut.”

Ollille piti saada kaveri, ja niinpä Keltainen pörssi otettiin taas käteen. Sieltä löytyi suomenhevosruuna Veto-Pinko. Sen kanssa Hanna pääsi jo esteille. ”Voitettiin Oulun Pokaalissa 80 cm-luokka, se oli niin hienoa!” 14-vuotiaana taloon tuli ensimmäinen oikea kilpahevonen Mirri Kynsilehdolta Englannista.

Lukion kesälomilla Hanna alkoi jo viettää ammattimaisissa porukoissa. Juulia Jyläksen talli vei nuoren Hannan lukion jälkeen kokonaan mennessään. ”Mun reissut vähän venähti aina.” Mukana reissussa oli silloin jo kolme omaa hevosta. Vuonna 2005 Hanna muutti Ranskaan. Isä oli nohevana miehenä organisoinut tyttärelleen uuden treenipaikan. ”Olin ensin, että en varmana lähde, enhän mä osaa kieltäkään! Olihan se kuitenkin mentävä kun sponsori käskee.”

Wetrichta ja Prinz Clintus ovat nyt Hannan tallin suurimmat tähdet. Järvenpääläisessä Ratsastuskeskus Ainossa asuvat hevoset ovat saaneet seurakseen myös tulevaisuuden lupauksia. Wetrichtalla olisi tarkoitus osallistua Helsinki Horse Showhun, Prinz Clintuksen kanssa tullaan jos ehditään, kuntoutus on vielä kesken. Pieni jännevamma todettiin maaliskuussa, mutta nyt näyttää jo ihan hyvältä.

Mutta vieläkö Hanna muistaa ensimmäisen Horse Shownsa? ”Muistan kyllä, mutta vuodesta en ole ihan varma, se oli jossain 1998-2000. Mulla oli hevonen nimeltä Timo, Kynsilehdon Mirrin miehen Warren Clarkin, entinen ykköshevonen. Se oli silloin jo 18-vuotias, ostettiin se mulle, jotta pääsen aloittamaan isoja luokkia.” Timon kanssa oli kausi mennyt hienosti ja odotukset olivat korkealla. ”Jännitti ihan hirveästi kun se oli niin hienoa! Sitten itse kisa meni ihan päin mäntyä, Timo vaan keilas puomin toisensa perään, se oli ihan kauheeta! Hävetti niin paljon.”

HIHS:n jälkeen tutkittiin Timo ihan kunnolla, jotainhan siinä oli pielessä. ”Sittemmin Timo pääsi eläkkeelle ja se eli meidän pihassa 28-vuotiaaksi.”

Tässä Hannan vinkit ensimmäiseen Horse Show-kokemukseen:

  • Sulje kaikki muu mielestäsi ja keskity hevoseen
  • Älä mieti, että tämä kisa on erikoisempi kuin muutkaan
  • Jos mahdollista, käy valmistelevissa kisoissa, esim. Ainossa on hyvät puitteet siihen
  • Käytä korvahuppua jos hevonen on ääniherkkä
  • Käytä rehua, joka rauhoittaa stressaajaa

Helsinki Horse Showssa 18.-22.10. Hanna ja muut huippumme!

PM-kultaa 2013, kuva: Ulla Lindgren-Fagerholm

PM-kultaa 2013, kuva: Ulla Lindgren-Fagerholm

Back in business!

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka.

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Terveiset Selviytyjistä, tarkemmin sanottuna Filippiineiltä! Kaikenmoisiin hommiin sitä ihminen joutuu, kun elättää kahta hevosta ja kahta koiraa. Kahta lasta lukuun ottamatta. Jo pelkkä ajatus siitä, että voi voittaa kerralla tukun rahnaa ajaa ällistyttäviin paikkoihin. Tällä kertaa se vei viideksi (vai kuudeksi?) viikoksi jumalan selän taakse, jossa normaali elämään kuuluivat ruokana pelkkä riisi ja nukkumasijana itse rakennettu maja. No mutta, se siitä! Ohjelma tulee ulos ensi keväänä, joten siihen asti joudun olemaan hiljaa.

Hevosilla oli mennyt hyvin, niin myös lapsella (kappas). Pullukka ja lapsi olivat avanneet pelin myös nurmikentällä ja hypänneet elämänsä ensimmäisen yhteisen 105 cm -radan. 4 vp! Melko jees! Hiukka taisi olla myös laihtunut se ratsu. (Itsekin olen laihtunut, toim. huom.)

Juuri nyt ollaan ihmisten kesken hääreissussa Walesissa, mutta täältä kun palaillaan, niin polkaistaan käyntiin Pullukan ja poikaystävänsä Nalbertin kanssa road trip, joka suuntautuu Keiteleelle. Siellä vietämme viikon Kavioliiton teemaleirillä.

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Lähitulevaisuudessa on luvassa myös hevosen hierontaopastusta (by Nina Lätti), kunhan ehdin sopia ajan. Lisäksi olen suunnitellut retkeä entisen opemme omalle tallille Siuntioon. Samalla kun tutustun kyseisen Niccolina Oscarssonin omaan talliin, varmistelen, että saan Hilpan ensikeväisen koulutuksen sovittua. Neidollehan istutetaan silloin satula selkään! En kestä.

Tänä kesänä Pullukka ei juuri lomaile. Kisoja riittää, mutta vastapainoksi hengaillaan ilman satulaa maastossa ja työllistetään hierojaa ja ties mitä hipeltäjiä. Ensi keväänä Pullukka saa hankkia uuden miehen ja raskautua. Kyllä sillä verukkeella luulisi jaksavan.

Ensi tiistaina Pullukkaa saapuu tapaamaan uusi vuokraajaehdokas, koska edellinen osti TAAS oman hevosen. Näin meidän vuokraajille käy AINA. Josko tämä ehdokas malttaisi hetken aikaa ilman omaa. Katsotaan!

Palaan pian taas asiaan, älkää jättäkö! Pieni tauko vaan lujittaa suhdettamme, eikö?

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

 

Pullukan matka Amateur Tourilla

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Helmikuussa se taidettiin tehdä: päätös siitä, että lapsi ja Pullukka kilpailevat tänä vuonna niin kuin vaan rahje riittää. Osasyy ratkaisuun oli se, että iskä lupasi osallistua lapsen kisakustannuksiin. Ryhmätyöllä siis alettiin tehdä Puldesta ja lapsesta kilparatsukkoa.

Onhan tässä muuttujia, paljonkin. Yksi kysymys on helmikuussa 16 vuotta täyttäneen neidon motivaatio. On nimittäin vetoa muuallekin kuin tallille. Toistaiseksi motivaatio on pysynyt kun on reenattu koko ajan ja tuloksiakin on saatu. Suuri merkitys oli Amateur Tourille ilmoittautuminen. Lapsen tallikaveri kertoi helmikuussa, että jos nyt ilmoittautuu, se on vielä halpaa. Pohdittiin sitä porukalla ja päädyttiin lähtemään mukaan. Amateur Tour on siis Horse Shown kisa, jossa hankitaan ensin kvaalit (neljä perusradan nollaa missä tahansa kisoissa) haluamalleen estekorkeudelle (Pullukalla ja lapsella 100cm) ja sitten kun ne on haalittu, päästään Ypäjälle semifinaaleihin. Matkan varrella saattaa eteen vielä tulla kisoja, joista on mahdollisuus päästä ohi semifinaalin suoraan finaaliin HORSE SHOWN AREENALLE. Onhan se siistiä kerran elämässä. Itsehän en voi kuvitellakaan kisaavani moisessa paikassa kakkaamatta housuun, mutta lapsi meinaa voida. Kvaalit on jo kasassa, nyt vaan odotellaa syksyä ja Ypäjää. Lupasin ostaa lapselle (!) Freejumpit, mikäli pääsevät finaaliin.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Pullukan kohdalla tilanne on vähän sama kuin lapsella. Ikää on 16 vuotta ja se on vähän niin kuin now or never. Mikäli Pullukalla haluaa vielä mitellä, niin hirveän montaa vuotta se ei enää loiki puhtaasti yli aitojen. Niinpä momentum on nyt. Lupasin Puldelle, että hän saa siemenet ensi keväänä sisäänsä jos kiskausi menee putkeen. Luulisi motivoivan. Ensi vuonna Pullukka on 17, joten on erittäin hyvä hetki siirtyä äityispoliklinikan kautta telakalle. Sen jälkeen eläkepäivät on jo ansaittu.

Vuoden päästä Hilpan selkään tyrkätään jo satula. Hjälp. Siinä vaiheessa meidän perheen hevostelu saa taas aivan uuden käänteen.

Niin, viime viikonloppunahan Pullukka ja lapsi niittivät mainetta taas voittamalla oman tallin 90cm -luokan ja tulemalla kakkoseksi 100cm -luokassa. Mainittakoon, että metrin luokassa jäivät voittajalle VAIN joitakin kymmenesosasekunteja. Pääasia oli kuitenkin se, että sekä ykkönen, kakkonen että kolmonen olivat meidän tallista. Ai niin, niin kuin neuvokas hevosnainen tekee, lapsi myi palkintonsa heti kättelyssä eniten tarjoavalle. Meillä oli jo satulasaippuaa ja ELEKTRONYYTTEJÄ, joten kaupaks vaan. Vastedes lapsi saa hoitaa kaikki talousasiamme.

"Äitiys is my thing." -Pullukka

”Äitiys is my thing.” -Pullukka