Kun synnyttäminen ja esteratsastus kohtaavat

Ei hätää, viel on heinää!

Ei hätää, viel on heinää!

Olipahan sunnuntai! Lähdettiin lapsen kanssa tallille puolilta päivin. Olimme menossa Pullukan kanssa ratsastuskeskus Ainoon, jossa lapsi ja hevonen luokkiin 90cm ja 100cm. Lapsi oli odottanut tätä hetkeä PITKÄÄN. Pullukalle oli periaatteessa ihan sama minne mennään vai mennäänkö minnekään, kunhan ruokatarjoilu vaan pelaa. Matkaan lähti meidän tallilta neljä ratsukon lössi.

Polkaistiin menollensa Evitskogista klo 14 ja niin kuin urheilijat yleensä, käytiin tyttöjen kanssa ensimmäiseksi hampurilaisella. Kyydissäni oli kaksi teini-ikäistä, joista toinen itsesynnyttämäni ja toinen tyttö nimeltä Aimo Helge (nimi muutettu). Autoseura oli siis parasta. Vedettiin siinä kaikessa rauhassa lapioittain rasvaa napaan, kun Aimo (nimi muutettu) yhtäkkiä huomasi, että kisoja on aikaistettu puolella tunnilla. Tulikin yhtäkkiä kiire. Onneksi autoni kulkee tarvittaessa myös liian kovaa. Liiallinen vauhti mahdollisti sen, että tytöt ehtivät niukasti radan kävelyyn. Sen verran touhuissaan ne olivat, etteivät juurikaan kiinnittäneet huomiota esim. esteiden väleihin. Mitäpä niitä tuijottelemaan, pikkujuttuja.

Hepparekan kyydissä oli hevosten ja kuskin lisäksi myös jack russel -rouva, jonka laskettu aika alkoi häämöttää ja siksi hän olikin matkassa. Siis ihan varmuuden vuoksi. Hänelle oli rakennettu oikein mukava pesä IKEA-kassiin ja mikäs siinä oli köllötellessä, rekan nupissa. Lapset kisasivat touhukkaina ja vetivät hienot radat, Pullukka ja lapsi sijoittuivat 90 cm:ssä 8/63! Siinä tuulettelun ohessa valmentaja kurkisti taas kerran miten pikkurouva jakselee pesässään, JA SYNNYTYSHÄN SIELLÄ OLI KÄYNNISSÄ. Yksi pötkylä oli jo ulkona! Ei kun kuumaa vettä ja pyyhkeitä, vai miten se meni, ja koko kisaporukka oli tietty ihan sekaisin. Mitä ihmettä, yks tuolla synnyttää ja me hypätään esteitä, herran tähden! Onneksi valmentaja oli hoidellut koiriensa synnytyksiä noin tuhat kertaa aikaisemminkin, joten siinä se meni kätilöhomma rekannupissa kuin missä tahansa muuallakin. Lämpötilan vuoksi päätimme sittemmin siirtää pikku perheen minun autooni. Tässä vaiheessa lapsia oli syntynyt koko setti eli neljä, ja äiti lähti käymään pissalla. Lapset laitettiin siksi aikaa PIPOON. Eihän siinä mennyt kuin muutama minuutti ja perheelle oli jo rakennettu uusi pesä pyyhkeistä ja mun toppahousuista.

Rouvaa hävettää kun ei saanu pidäteltyä <3

Rouvaa hävettää kun ei saanu pidäteltyä <3

Siellä näkyy pienet piiperot <3

Siellä näkyy pienet piiperot <3

Nyt tuntuu jo naurettavalta raportoida kisasuorituksia, mutta metrin luokassa lapsi ja Pullukka olivat niinikään 8. lähtijöitä ollessa 33. Nolla-nollat siis molemmista radoista! Pullukan mielestä kaikki meni muuten ihan okei, mutta saakelin akka (=minä) turautti jotain hirveen makuista töhnää suuhun luokkien välissä. Päädyin siis tosiaankin truuttaamaan kilparatsuumme pötköllisen triamiinia, koska muuten olisi lössähtämisen riski ollut hirveä. Toimi!

Tässä välissähän toki kävin hakemassa nuoren äitini (76v.) naapurikylästä ja parkkeerasin hänet Ainon kahvioon, joka on muuten erinomainen paikka nimenomaan ikääntyneemmille sukulaisille seurata kisoja. Siellä äiti tuuletti niin, että meinasi taas lähteä olkapää sijoiltaan (lähti kerran uidessa 80-luvulla, leikattiin). Peik Andersin istui viereisessä pöydässä ja tuumattiin äidin ja Peikin kanssa yhteen hengenvetoon, että onhan tää sata kertaa jännempää kuin formulat.

Päivän päätteeksi Ainon putiikki oli jo kiinni kun lapsi oli menossa tuhlaamaan voittamiaan lahjakortteja. Kyllä siinä sitten ihmeteltiin, että olipahan päivä, kauppakin kiinni ja kaikkee!

Vätykset lepäävät viikonloppuisin

IMG_4256

Olen niin järkyttynyt, että pistin silmät kiinni.

IMG_4257

Ei sul mittää huikopalaa siinä olis?

Perjantai alkoi kauan odottamallani hetkellä: ystäväni Niina saapui tallillemme mukanaan kaksi hula-vanteen näköistä metallista rengasta. Niiden läpimitta oli mittaamani 133 cm. Verkko oli haettu postista. Varmuuden vuoksi olin tilannut verkkoa PALJON. Se ei myös ole suinkaan hevostarvikkeeksi suunniteltua verkkoa, vaan jotain kalastushommaa. Siis TODELLA kestävää. Oli aika asentaa Pullukalle laihdutusviritykset tarhaan!

Aluksi vein rouvan pois alueelta sotkemasta. Sitten Teräs-Harri nosti paalin puolikkaan draktorilla heinätelineeseen. Sitten ujutimme kehikot paikoilleen, mutta ei ihan pohjaan asti. Pujottelin verkon putkiin kiinni. Sitten toinen samanlainen päälle: kaksinkertainen verkko varmistaa ahmimisen loppumisen siihen paikkaan. Ainakin vähäksi aikaa.

Ja eikun rouva takaisin tarhaan. Ensin hän keskittyi imuroimaan kaikki mahdolliset heinänmuruset ympäriltä, sitten ukaltautui kurkistamaan itse telineeseen. Ensin muutama hämäysheinä verkon päältä kitusiin, sitten – IIK – peljästyi verkkoa. Tai ehkä ennemminkin tyrmistyi. OOTTEKO TOSISSANNE? ETTEN SAA SYÖDÄ SUU LEVEÄNÄ KOKO PÄIVÄÄ? MITÄ PELIÄ TÄMÄ ON? Loukkaantuneena lähti tutkimaan joko maasta pilkottaisi kevään vihreää tai jotain, ihan sama mitä.

Puolen tunnin kuluttua palasin katsomaan, ja siellähän se ihan touhuissaan kehitteli tekniikoita miten verkon läpi saisi mahdollisimman paljon kerralla.

IMG_4259

Senkin viheliäiset nikkaroijat, kyllä mä vielä keinot keksin.

Lauantain olikin vuorossa kisat! Laihtumista ei ollut tapahtunut vielä tavoitesatulavyön vertaa, joten Pullukka tepsutti kohteessa melkein koko päivän PERÄÄNANNOSSA JA VATSA SISÄSSÄ. Me naurettiin hänelle salaa aika paljon, koska yleensä hänellä ei ole kovin suurta intohimoa peräänantoa kohtaan. Kisoihin matkattiin isolla ja menestyksekkäällä porukalla, mutta menestys ei tällä kertaa kohdannut lasta ja Pullukkaa. Pudotus ja yksi ahneudesta johtuva kieltokin, mutta hyvä kokemus, eikö ne niin sano! Päivän pituudeksi tuli 12 tuntia ulkoilmaa. Kotiin palattuamme Pullukka ei suostunut juomaan eikä oikein syömäänkään. Perkele, ei kai se ähkyä puske? Tuikattiin häneen kipulääke ja mentiin kävelemään. Kävellessä rouva virkistyi ja vein sen takaisin laatikkoonsa. Siellä se sitten jo keskittyikin oleelliseen: heinän syömiseen. Uskalsin jättää hänet ja lähteä yön selkään. Korvaamaton tallinomistaja oli käynyt yöllä katsomassa häntä kaksi kertaa. Pullukka oli kysynyt silmät sirrillään onko jo aamu ja joko syödään. Kaikki hyvin <3

Aijoo, PS: Eräs kavioliittolainen ohjasi minut kisapaikalla vessaan ja kertoi myös omistavansa valkean pullukan. Vessakeikan jälkeen kävin katsomassa ja kas: näinpä olikin! Ihan ku meidän Pulde, siellä ne verkassa hiippaili isot pyllyt vipattaen. Ihanat lemmikit!

Siellä menee!

Siellä menee!

Kavioliitto Jöötteborissa ja kauden avaus kotosalla

qcxtzpd8rpj0ulqogmh0

Mounted Games: Melko napakkaa menoa!

IMG_4173

Niclas, urheuden etulinjassa, huonolla tuurilla.

 

Siis itse asiassa vietin käytännössä kolme päivää Göteborgin hevoshurlumheissä. Oli melko kivaa olla suomalaisena paikalla, koska: a) ei ollut juurikaan muita, en ainakaan kuullut härmää puhuttavan ja b) SUOMALAINEN Satu Liukkonen menestyi kaikkina päivinä aivan mahtavasti. Oli ihanaa olla se oudokki, joka kirkuu suomenkielellä JEEEEEE! Kyllä siinä Kevin Stautilla meni rytmi sekaisin, kun se istui takanani katsomossa.

Koko Show alkoi jo tiistaina ja heti kolmella koululuokalla. Niissä ruotsalaiset kisasivat parhaimmistaan. Keskiviikkona nähtiin ensimmäinen kans.väl. estekisa, 140 nuorikoille. Torstaina homma jatkui jo kv-esteillä ja GP-koululla. Ja siinähän vaiheessa SATU ”MEIDÄN SATU” LIUKKONEN jo karautti palkintopalleille sijoittuen 140-luokassa sijalle 7. Ja eipä aikaakaan kun Satu otti taas sijoituksen 7-vuotiaiden ralleissa sijoittuen 12. Hevosen omistaja oli merkitty luovasti Katja Kelistilaksi, vaikka onhan hän aiemmin tunnettu Katja Kuistilana. Noo, mitä näitä katjoja nyt on!

Joku siellä viilettää.

Joku siellä viilettää.

Lauantaina näin myös aivan uuden lajin, jonka nimi oli Mounted Games. Siinä oli neljä joukkuetta: Ruotsi, Irlanti, Sussex ja Sropshire. Mutta sanotaan näin että oli mistä oli, niin piakkoin saavat yhden varteenotettavan joukkueen lisää kilpakumppanikseen: meidät. Innostuttiin porukalla lajista niin, että ei kun ponikauppaan. Lajissa siis paahdetaan järkyttävää kyytiä kentän laidasta toiseen ja siinä välissä tehdään tarkkuutta vaativia tehtäviä. Vähän niin kuin agilitya, mutta aivan älytöntä kyytiä. Välillä noustaan ponin selästä pois ja sitten hypätään takaisin – täydessä vauhdissa! Upea laji, kerta kaikkiaan.

Ja sitten sivistyneempiin lajeihin. Gothenburg Trophyssä Satu ”Meidän Satu” Liukkonen taas näytti mistä suomalaiskana virtsaa. Sijoitus hevosella Gurra Hop oli 5.! Taakse jäivät mm. Robert Smith, Kevin Staut, Simon Delestre, Malin Baryard-Johnsson. Ja taas me huudettiin! Perjantain pääluokassa (150) Niclas Aromaa sai vain yhden aikavirheen, jotta putkeen meni sekin. Sunnuntain World Cupissa Aromaalla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Pudotuksia tuli sen verran, että viisas mies päätti keskeyttää. Aamun ekassa luokassa Niclakselle sattui myös jonkun valtakunnan laskuvirhe. Istuin tässä vaiheessa vielä hotellihuoneeni puuterointitilassa ovi avoinna, jotta näen telkkarin. Ja kas: yhtäkkiä Aromaa lentää hevosen selästä suoraan päin tolppaa. Ilmeisesti jäivät molemmat eloon, koska sittemin NIclas vielä ratsasti World Cupissa.

Asiantuntijat (tädit) juovat kahvia (syövät frozen yoghurtia).

Asiantuntijat (tädit) juovat kahvia (syövät frozen yoghurtia).

World Cup osui samaan ajankohtaan Pullukan ja lapsen estekisojen kanssa. Hirveää. Voin kertoa, että kakka kurkki pyllystä koko ajan, milloin mistäkin syystä. World Cupin voitti ruotsalainen Henrik von Eckermann, ja arvatkaa mikä huuto! Muistinko mainita, että Rolf-Göran Bengtssonin pitkäaikainen kilpakumppani Casall ASK jäi näyttävästi eläkkeelle, ja silloinkin saatiin kuulla merkittävää ruotsalaishuutoa. Keksinkin siinä samalla, että tuohan on Pullukan seuraava aviomies, kunnes havaitsin, että ups, astutusmaksu 3700. No ei sitten.

JA TÄRKEISIIN: Pullukka hyppäsi kauden avauskisoissa kiireisesti 90-luokan ja täydellisesti 100-luokan! Lapsi ja hefoinen tulivat ykkösiksi! Räjähdän ylpeydestä. Ehkä mun kannattaakin olla aina jossain muualla, kun kotona kisataan.

IMG_4119

Kattokaa miten Pullukka tuijotteli haaveellisesti ikkunasta koko ajan kun mä olin pois.

APUA MITEN HIENOJA NE ON! RAKKAUS!

APUA MITEN HIENOJA NE ON! RAKKAUS!