Back in business!

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka.

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Terveiset Selviytyjistä, tarkemmin sanottuna Filippiineiltä! Kaikenmoisiin hommiin sitä ihminen joutuu, kun elättää kahta hevosta ja kahta koiraa. Kahta lasta lukuun ottamatta. Jo pelkkä ajatus siitä, että voi voittaa kerralla tukun rahnaa ajaa ällistyttäviin paikkoihin. Tällä kertaa se vei viideksi (vai kuudeksi?) viikoksi jumalan selän taakse, jossa normaali elämään kuuluivat ruokana pelkkä riisi ja nukkumasijana itse rakennettu maja. No mutta, se siitä! Ohjelma tulee ulos ensi keväänä, joten siihen asti joudun olemaan hiljaa.

Hevosilla oli mennyt hyvin, niin myös lapsella (kappas). Pullukka ja lapsi olivat avanneet pelin myös nurmikentällä ja hypänneet elämänsä ensimmäisen yhteisen 105 cm -radan. 4 vp! Melko jees! Hiukka taisi olla myös laihtunut se ratsu. (Itsekin olen laihtunut, toim. huom.)

Juuri nyt ollaan ihmisten kesken hääreissussa Walesissa, mutta täältä kun palaillaan, niin polkaistaan käyntiin Pullukan ja poikaystävänsä Nalbertin kanssa road trip, joka suuntautuu Keiteleelle. Siellä vietämme viikon Kavioliiton teemaleirillä.

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Lähitulevaisuudessa on luvassa myös hevosen hierontaopastusta (by Nina Lätti), kunhan ehdin sopia ajan. Lisäksi olen suunnitellut retkeä entisen opemme omalle tallille Siuntioon. Samalla kun tutustun kyseisen Niccolina Oscarssonin omaan talliin, varmistelen, että saan Hilpan ensikeväisen koulutuksen sovittua. Neidollehan istutetaan silloin satula selkään! En kestä.

Tänä kesänä Pullukka ei juuri lomaile. Kisoja riittää, mutta vastapainoksi hengaillaan ilman satulaa maastossa ja työllistetään hierojaa ja ties mitä hipeltäjiä. Ensi keväänä Pullukka saa hankkia uuden miehen ja raskautua. Kyllä sillä verukkeella luulisi jaksavan.

Ensi tiistaina Pullukkaa saapuu tapaamaan uusi vuokraajaehdokas, koska edellinen osti TAAS oman hevosen. Näin meidän vuokraajille käy AINA. Josko tämä ehdokas malttaisi hetken aikaa ilman omaa. Katsotaan!

Palaan pian taas asiaan, älkää jättäkö! Pieni tauko vaan lujittaa suhdettamme, eikö?

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

 

Mitkä jalustimet on nyt muotia?

Musta nää on hienot.

Musta nää on hienot.

Ette arvaakaan, eläkeläiset, millaiseen kulutushyödykkeiden kurimukseen voi ihminen joutua. Niin kuin ennen vanhaan pärjättiin vaikka vanhalla armeijasatulalla (hevosen selkä ei ehkä pärjännyt, mutta) ja ravisuitsilla, joissa oli koiranhihnat ohjina, ei kuulkaa semmoinen peli enää vetele. Eikö se perkule riitä, että nykyään niitä kamoja pestään koko ajan, pitääkö niiden olla vielä viimeistä huutoa? Kyllä vissiin pitää.

Nämä meillä on nyt. Ehkä.

Nämä meillä on nyt. Ehkä.

Viimeisimmät keskustelut ollaan käyty jalustimista eli jalaksista eli mäystimistä. (Tiedän, kahdella viimeisellä sanalla ei ole mitään tekemistä jalustimien kanssa, mutta nuoretpa ei tiedä sitä.) Meillä on tällä hetkellä muoviset juustoraastimet. Ne ovat kaikin puolin hienot vehkeet paitsi se rako, josta jalustinremmi menee, on pirullisen kapea. Repii hiukka nahkaa. Jalustimet ovat riittävän kevyet ja jalkaosa on leveä. Ihan varmasti menevät palasiksi, jos hevonen rojahtaa päälle tms. En usko, että selviävät kovasta pakkasesta. Kaiken tämän suon ilolla jalustimille, jotka maksavat kaksikymppiä.

Miksi nämä on niin kalliit? Mitä missaan nyt? Jin stirrups.

Miksi nämä on niin kalliit? Mitä missaan nyt? Jin stirrups.

Aiemmin meillä oli sellaiset, jotka joustavat kahteen suuntaan ja joissa on sellainen kumiasia sivuissa. Turvalaitteet olivat. Ne alkoivat vinkua kovaäänisesti, joten siirsin ne eläkkeelle. Nyt pitäisi saada Freejumpit, kuulemma. Mitä, vastahan Jin stirrups -villitys meni? Mihin ne jäivät? Saako niitä jo halvalla, ja jos, niin miksi niitä piti ylipäänsä hankkia?

Nämä freejumpit ovatkin sitten kerrassaan jalustimien aatelia. Ne otetaan pois remmeistä aina ratsastuksen päätteeksi,  (Kätevää? Jaa?) koska ne on niin HELPPO irrottaa. Selvä. Myöskin kuulemma niiden päällä on hienompi seistä, saa tukevamman istunnan. Asia selvä. Ratsastellessani Masa-hevosella esim. viime viikolla en huomannut valitettavasti mitään eroa. Kyse onkin kaiketi siitä, että olen niin vanha, etten enää huomaa nyansseja. Kuulenkohan edes sirkkojen siritystä?

No siinä on nyt joku Freejump, mutta niitäkin on ERILAISIA.

No siinä on nyt joku Freejump, mutta niitäkin on ERILAISIA.

Tämä valtava jalustinkohu on nyt saavuttanut pisteen, jossa ei edes kuulla kun kerron yhden tuttavan jääneen freejumpista roikkumaan villin hevosensa juostessa pitkin maneesia. Ehei, äiti, ne ovat turvalliset ja niillä ratsastus sujuu paremmin. Sen verran kiusallinen äiti kuitenkin olen, että lupasin lapselle freejumpit jos hän pääsee Pullukan kanssa Amateur Tourin finaaleihin Horse Showhun. Sitä odotellessa!

Pitäähän jalustimeen saada HIENO KUVIO.

Pitäähän jalustimeen saada HIENO KUVIO.

Pullukan matka Amateur Tourilla

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Helmikuussa se taidettiin tehdä: päätös siitä, että lapsi ja Pullukka kilpailevat tänä vuonna niin kuin vaan rahje riittää. Osasyy ratkaisuun oli se, että iskä lupasi osallistua lapsen kisakustannuksiin. Ryhmätyöllä siis alettiin tehdä Puldesta ja lapsesta kilparatsukkoa.

Onhan tässä muuttujia, paljonkin. Yksi kysymys on helmikuussa 16 vuotta täyttäneen neidon motivaatio. On nimittäin vetoa muuallekin kuin tallille. Toistaiseksi motivaatio on pysynyt kun on reenattu koko ajan ja tuloksiakin on saatu. Suuri merkitys oli Amateur Tourille ilmoittautuminen. Lapsen tallikaveri kertoi helmikuussa, että jos nyt ilmoittautuu, se on vielä halpaa. Pohdittiin sitä porukalla ja päädyttiin lähtemään mukaan. Amateur Tour on siis Horse Shown kisa, jossa hankitaan ensin kvaalit (neljä perusradan nollaa missä tahansa kisoissa) haluamalleen estekorkeudelle (Pullukalla ja lapsella 100cm) ja sitten kun ne on haalittu, päästään Ypäjälle semifinaaleihin. Matkan varrella saattaa eteen vielä tulla kisoja, joista on mahdollisuus päästä ohi semifinaalin suoraan finaaliin HORSE SHOWN AREENALLE. Onhan se siistiä kerran elämässä. Itsehän en voi kuvitellakaan kisaavani moisessa paikassa kakkaamatta housuun, mutta lapsi meinaa voida. Kvaalit on jo kasassa, nyt vaan odotellaa syksyä ja Ypäjää. Lupasin ostaa lapselle (!) Freejumpit, mikäli pääsevät finaaliin.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Pullukan kohdalla tilanne on vähän sama kuin lapsella. Ikää on 16 vuotta ja se on vähän niin kuin now or never. Mikäli Pullukalla haluaa vielä mitellä, niin hirveän montaa vuotta se ei enää loiki puhtaasti yli aitojen. Niinpä momentum on nyt. Lupasin Puldelle, että hän saa siemenet ensi keväänä sisäänsä jos kiskausi menee putkeen. Luulisi motivoivan. Ensi vuonna Pullukka on 17, joten on erittäin hyvä hetki siirtyä äityispoliklinikan kautta telakalle. Sen jälkeen eläkepäivät on jo ansaittu.

Vuoden päästä Hilpan selkään tyrkätään jo satula. Hjälp. Siinä vaiheessa meidän perheen hevostelu saa taas aivan uuden käänteen.

Niin, viime viikonloppunahan Pullukka ja lapsi niittivät mainetta taas voittamalla oman tallin 90cm -luokan ja tulemalla kakkoseksi 100cm -luokassa. Mainittakoon, että metrin luokassa jäivät voittajalle VAIN joitakin kymmenesosasekunteja. Pääasia oli kuitenkin se, että sekä ykkönen, kakkonen että kolmonen olivat meidän tallista. Ai niin, niin kuin neuvokas hevosnainen tekee, lapsi myi palkintonsa heti kättelyssä eniten tarjoavalle. Meillä oli jo satulasaippuaa ja ELEKTRONYYTTEJÄ, joten kaupaks vaan. Vastedes lapsi saa hoitaa kaikki talousasiamme.

"Äitiys is my thing." -Pullukka

”Äitiys is my thing.” -Pullukka