Miksi hevoshulluja on niin vaikea ymmärtää

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Vanhimmat meistä saattavat muistaa J.Karjalaisen kappaleen ”Olet runo niin vaikea ymmärtää”. Harva tietää, että se kertoo hevosmuijista. Joku meidän intohimossamme ei kerta kaikkiaan aukene muille. Mikähän siinä voisi olla? Sanastokin on ihan loogista. Otetaanpa katsaus kielenkäyttöön.

HARJOITUSRAVI – tätä ei suinkaan mennä harjoitusmielessä ennen kun opitaan ratsastamaan, vaan ihan loputtomiin. Ja siis harjoitusravi tarkoittaa tietty sitä, ettei kevennetä ravissa, vaan istutaan (yritetään istua) satulassa.

KEVENTÄMINEN – tämä ei tarkoita sitä, että syödään hiilarittomia iltapaloja, vaan tietenkin sitä, että noustaan ravissa hevosen satulasta ylös joka toisella askeleella. Ihan päivänselvää. Monesti kevyt ravi (kevennetty) on helpompaa kuin harjoitusravi. Ihan loogisesti!

KANNUKSET – ihminen kiinnittää ne ratsastuskenkiinsä/saappaisiinsa itse. Niitä ei tarvitse ansaita, eivätkä ne varsinaisesti kannusta yhtään mihinkään, saavatpahan hevosen reagoimaan nopeammin pohjeapuun.

POHKEET – ihmisellä ne sijaitsevat siinä säären vastapuolella. Ne ovat ne pehmeät tyynyt. Kun annetaan hevoselle pohkeita, mätkitään niillä pehmeillä tyynyillä hevosen kylkiä ihan normaalisti. Ei siis ojenneta niitä pohkeita kenellekään. Tässä vaiheessa. Lääkärille niitä voi esitellä pyydettäessä.

YÖNSILMÄ – nimestään poiketen hevonen ei näe sillä pimeässä. Se on täysin hyödytön kuiva kokkare hevon kintussa. Joskus se kasvaa niin isoksi, että sitä pitää vähän napsia poikki. Yönsilmä on jäänne muinaisesta varpaasta, joka hevosellakin joskus oli. Kai.

SÄDE – ei ole mitään ympyrää, johon säde muodostuisi, vaan on kavio, jonka pehmeä keskiosa on tietenkin säde. Sitä ei saa tökkiä terävällä.

KUOLAIMET – liittyvät aika vähän kuolaamiseen, tai ainakaan niiden tehtävä ei ole saada kuola valumaan. Ne ovat hevosen suuhun asennettava suitsien metallinen/kuminen/nahkainen/muovinen osa, jolla saadaan mm. ohjattua ja jarrutettua hevosta. Joskus kuolakin saattaa valua kyllä.

HELPPO A – ei siinä ole mitään helppoa. Jos meinaa kisata helppoa A:ta, pitää kyllä jo osata vähän kouluratsastaa. Tästä EI voi aloittaa, toisin kuin nimi antaa ymmärtää. Tästä alemmat luokat (loogisesti B ja C) eivät monien mielestä edes ole kouluratsastusta. Voidaan kuitenkin yhdessä olla sitä mieltä, että ratsastusta ne ovat kuitenkin eivätkä esim. raveja.

Tässä vain jokunen sana, joka on mukamas harhaanjohtava. En kyllä ymmärrä ollenkaan. Ihan selkeätä puhetta.

 

 

 

 

Hevosmaailman Selviytyjät

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Niin kuin Hevosurheilussa kirjoitin, todelliset Selviytyjät löytyvät lumisesta/loskaisesta Suomesta. Aloinkin saman tien pohtia, millaisen konseptin tästä saisi luotua. Ei kun ohjelma pystyyn vaan! Se menisi näin:

  1. Kerätään kilpailuhenkisiä hölmöjä kasaan, vaikkapa 16 kappaletta. Miehiä ja naisia ja kaikkia siltä väliltä. Toinen porukka reenaa ravureita, toinen ratsuja. Loimienkuivatushuonetta ei ole.
  2. Valitaan kuvauspaikka. Sehän on luonnollisestikin mahdollisimman vaikeassa paikassa keskellä peltoja ja metsiä niin, ettei aura-auto ainakaan viikoittain pääse kohteeseen. Kuvausajankohta sydäntalvi, mahdollisimman pohjoisessa. Lumivaatimus min. 50cm.
  3. Talli on vanha ja putket jäätyvät heti kärkeen. Kylmää, mutta sentään juoksevaa vettä saa lähimmästä talosta, joka on 300 metrin päässä. Käytössä on 10 l:n ämpärit, ei kärryjä. Taloon kuljetaan lumeen tamppaututta polkua pitkin.
  4. Tallin ovi jäätyy toisinaan kiinni. Isolla porukalla ryskyttäen sen saa kyllä auki.
  5. Hevosten kuivikkeet ovat pressun alla pihalla, ja ovat jäätyneet kokkareeksi.
  6. Heinä on paikoin homeessa, terveitä paalejakin on, ne selviävät tutkimalla. Uutta heinää saa hyvällä tuurilla/suhteilla/jollain muulla, millä.
  7. Kengittäjä eivät löydä kohteeseen ja kun löytävät, eivät suostu kengittämään, koska on liian kylmä. Selkä menee.
  8. Tarhojen aidat kaatuvat tykkylumen ansiosta ja varsat karkaavat kirkonkylälle, joka on 4 km:n päässä.
  9. Auto ei käynnistykään/jää hankeen juntturaan. Tarktoria odotellaan vuorokausi.
  10. Voittaja on se, joka jää eloon.

Ideana on siis tehdä tallia ja treenata ravi- ja ratsuhevosia ulkona. Kuukauden pestin jälkeen olisi kisat molemmilla. Varsat pitäis olla tässä vaiheessa valmiita kärryjen eteen/ratsutettu. Ihmisruokaa on pakkasessa, sitä saa sulattaa parhaakseen katsomalla tavalla, mikroa ei ole. Varusteina ovat pilkkihaalari ja kumisaappaat, jossa huopasaappaat sisällä. Kumisaappaassa on reikä, mutta sitä ei löydy. Se vaan vuotaa. Päässä on kypärä. Käsissä on poronnahkahanskat, jotka jäätyvät ohjien ympärille koukuiksi.

Tervetuloa mukaan! Kokeile rajojasi! Voittaja saa palkinnoksi saunan lämpömittarin ja Ässä-arvan! Lisäksi internet repeää liitoksistaan, koska kaikki hevosihmiset tietävät paremmin, miten homma pitää hoitaa.

Toisinaan lennetään kaaressa

img_2896

Oho, sori. Kuva: Nea Levonius

Luin jostain päin internetsiä kiehtovan keskustelun, jossa yksi alan harrastaja ilmoitti, että hevosen selästä putoaminen on turhaa. Miten oikeassa hän olikaan! Sen sijaan jatko, että jos sieltä putoaa, on yrittänyt jotain, mihin ei ole vielä kykyjä, on kyllä aika paksua. Näin varmasti olisikin, jos vaikka sisäänratsastuksen suorittaisivat ketkä hyvänsä vastaantulijat tai villihevosia lähdettäisiin lassoamaan turistiporukoilla. Mutta kun valitettavasti ei. Kirjoittajan näkökulma taisi rajoittua siihen, missä tilanteessa hän itse katsoo luisuvansa selästä.

Meidän tallilla oli tällä viikolla kakkuilta. Ensin yksi henkilö putosi, koska heppa loikkasi yllättäen sivulle (1. kakku). En tunne hevosta, mutta se kuulemma osaa sen lajin. Henkilö ei ollut varautunut. Seuraavaksi toinen putosi KAKSI KERTAA (2. ja 3. kakku). Syynä oli kielto esteelle. Molemmilla kerroilla kaikki katsojatKIN olivat varmoja, että menee se, mutta eipä mennytkään. Ratsastaja meni. Esteet eivät olleet isoja. Parivaljakko on tuoreehko, hevosen kunto vasta noususuhdanteinen. Olihan toisessa esteessä pieni vesimatto. Vesimatto ei haitannut, kun estettä madallettiin 70 sentistä viiteenkymmeneen. En kyllä keksi oikein mikä oli, mutta näin kävi. Ja lopuksi menivät vallan hienosti.

Omasta viimeisestä kaarilennosta on kauan, mutta sekin tapahtui hypätessä. Taisi olla hevonen, joka tekikin valtavan loikan, vaikka pienikin olisi riittänyt, ja minä menetin hieman tasapainoa ja hän siitä suuttumaan ja pukittamaan. Suistuin. Sellaista se välillä on! Yhdestä asiasta tosin olen varma: jos sitä alkaa pelätä, satuttaa itsensä.

Varautuminen onkin yksi asia, jota ei voi oikein tehdä. On oltava itse varma, että mennään yhteiseen suuntaan, muutenhan hevo tajuaa, että eihän se ole tosissaan, kunhan hassuttelee. Epävarmuus valuu suoraan satulan läpi hevoseen. Niin se vain on. Ja silti yllätyksiä sattuu. Olen kuullut, että ammattiratsastajatkin ovat joskus pudonneet hevosen selästä.

Ehdotankin, että jatketaan lajia ihan kaikessa rauhassa. On mahdollista, että kaikenmoista sattuu vastakin. Parhaiten sattumuksia vastaan voi taistella opettelemalla hallitsemaan hevosta. En usko, että hallintaa oppii parhaiten kyntämällä joka päivä samoja kuvioita ja vieläpä niin, että kukaan tai mikään ei häiritse. Minä kehtaan väittää, että juuri se on ratsastamista, että reagoidaan tilanteeseen ja ohjeistetaan hevosta sen mukaan: käänny, jarruta, kiihdytä. Mihin niitä apuja muuten voi edes tarvita? Kenen elämän avoväistö pelastaa?

En lainkaan sano, etteikö avoväistö ole hyödyllinen liike monellakin tapaa. Erityisesti hevosta jumpatessa. Sanon vaan, että ei se voi olla itsetarkoitus, että se sujuu. Itsetarkoitus on se, että jos avoväistö ei sujukaan ja joku ratsastaa vastaan vaikkapa laukassa, osataan reagoida tilanteeseen. Mielestäni on tavattoman hyödyllistä reenata paikassa, jossa on ties minkämoista hiihtäjää ja ratsukkoa. On hyvä näyttää hevoselle, että voimme aivan hyvin suorittaa, vaikka joku meneekin ohi/takana/laukkaa/ravia/hassusti/väärin. Sitä kutsutaan ratsastukseksi.

Siis jos minulta kysytään.