Ikääntyvän kisahevosen elämä

 

old but not unhealthyOlipa muinoin aika, jolloin vasta yli kaksikymppistä hevosta kutusttiin vanhaksi. Liekö tieto vai hevosten heikentyminen tahi molemmat vaikuttaneet siihen, että nyt jo 16v. hevosista aletaan puhua vanhoina. Pullukkahan tulee vuoden vaihteessa kääntymään 17. Se on aika paljon, mutta toisaalta se on ihan vedossa. Jotkut viisaammat sanovat, että hevosen ei kuulu vertyä hitaasti, sen kuuluu olla heti  säpäkkä. Kyse on kuulemma siitä, että hevonen on altistettu löysille avuille, ja näin hevonen onkin alkuun löysä. Sanoisin, että saattaapi olla, vaan saattaapi olla olemattakin. Olen nyt seikkaillut Pulden elämässä sen – ootas nyt – kuutisen vuotta, ja voin kertoa, että säpäkkyys ilmenee nykyään vain ulkoisen ärsykkeen ilmaannuttua. Ulkoinen ärsyke voi olla hassu henkilö ovensuussa tai suihkepullo ihmisen kädessä. Se voi olla myös kävelykoneen väliseinä. Se ei ole riippuvainen ratsastamisen laadusta, valitettavasti. Jos siis ulkoisia ärsykkeitä ei ilmaannu, puurramme nivelten ja lihasten vertymisen eteen puolisen tuntia. Toisinaan esteradalle vertyminen tapahtuu YHTÄKKIÄ, henkisen valveutumisen myötä. Yks kaks ollaankin kovin ketteriä. Otamme sen ilolla vastaan. Kiitämme myös aina, jos hevonen hieman riehaantuu – onhan se pulssin merkki!

Muistan toverini Marko Björsin joskus lohkaisseen kerrassaan hienosti jostain laiskahkosta hevosesta, että ”se on niin laiska, että se pitää pelästyttää liikkeelle.” Ymmärrän täysin mitä hän tarkoittaa. Pullukka ei tosin ole laiska vaan rakenteensa, työnsä ja ikänsä johdosta hieman tahmea tyttö. Itsekin olen helvetillisen hidas pääsemään käyntiin. Se kuulemma taas voi johtua ”kärsimästäni” kilpirauhasen vajaatoiminnasta (seis kaikki sääli! en koe olevani lainkaan sairas!).

Muistan aikanaan kun seilasin peltoja ensimmäisen hevoseni Korpun kanssa. Se oli 21v kun aloin vuokrata sitä. Sittemin omin sen kokonaan. Kutakuinkin 25 vuoden korvilla törmäsimme toisinaan maneesissa ikätoveriin, huippukouluratsu Pakistaniin. Korppu ja Pakistan eivät, vaikka molemmat kouluhevosia olivatkin, olleet ihan samalla akselilla. Korppu oli startannut elämänsä aikana lukuisia vaativiakin luokkia (ja Paul-Erik Sultsin mukaan osasi helpon A:n ulkoa), mutta Pakistan oli sentään olympialaisissa vuonna 1988, ratsastajanaan Tutu Sohlberg. Toinen kaviokas oli siis antanut ns. kaikkensa ja toinen vain joitakin kymmeniä prosentteja. Pakistan siitä pikku hiljaa siirtyikin loputtomille nurmikentille, kun taas puolalaiskääpämme jatkoi mummojen viemistä metsälenkeillä aina 29 ikävuoteen saakka. Ei siihen kykene, jollei ole voimat mitoitettu pituussuunnassa.

No mutta, tämä asiakokonaisuus pulpahti mieleeni, kun eräs tallikaverini ilmoitti tänään lunastaneensa lempihevosensa itselleen. Hevonen on jo 18, mutta saakelin hieno. Estehevonen alkujaan, mutta nyttemmin kouluhevosena mainetta niittänyt. Tuli ihan a) oma menneisyys mieleen (Korppu ja se ekan hevosen huuma) ja b) valtava ilo, kun tietää, että ainakin yksi hevonen elää taas maksimaalisen onnellisen loppuelämän hysteerisen onnellisen naisen kainalossa. Miten mahtavaa! Ja hevosen ei tarvitse muuttaa mihinkään, saa jatkaa elämäänsä kotosalla, ihan niin kuin ennenkin.

Lisää näitä! Ja näitähän tietty tulee, kun yhä useampi siirtyy vuokrahevosesta omaan. Pullukkakin toivottaa tervetulleeksi uuden vuokraajansa Eevan, jolla myös siintää näköpiirissä joskus oman hankinta. Sitä ennen pitää kuulemma hankkia taitoa. No siihen Pullukka on juuri oiva kaveri.

Hevosihmisen ajatuksenjuoksu

horse poop money

Kuten jo mainitsinkin, olin hiljattain yli kuukauden kaukana hevosista. En edes muista millä vuosikymmenellä (tuhannella?) olen viimeksi ollut yhtä kauan puhumatta hefoisista. Porukassa oli toki yksi miesparka, jonka vaimo on hevosmuija. Ihan tahallani en avannut keskustelua hänen kanssaan, sillä en halunnut aiheuttaa enempää traumoja. Hän ohjasi jossain vaiheessa puheet hevosiin ja sai kuin saikin sittemmin pienet raivarit, koska me ollaan niin pimeitä. No voi höh, niinhän se vissiin on. Siitä sainkin idean kirjoittaa listan hevosihmisen käyttäytymismalleista. Vassokuu: millä logiikalla hevoshenkilö ajattelee?

  1. JÄRKI. Hevosihmisellä on järki siinä missä muillakin, mutta se jää monesti muiden tärkeiden asioiden jalkoihin. Tärkeitä asioita saattavat olla mm. tunne tai hevosenhankintatilanne. Myös autokaupassa järki saattaa unohtua pihalle. Satulakaupoissahan järkeä ei juurikaan tarvita, jos satula vain on sopiva.
  2. TUNNE. Muut ihmiset vasta opettelevat tunteeseen luottamista, hevosihmisillä se kasvaa luonnostaan ja voi hyvin. Kenenkään ei ole niin helppoa sysätä olosuhde- tahi järkiasioita pois tieltään kuin hevosihmisen. Se on suorastaan luontevaa.
  3. SUORA TOIMINTA. Hevosihminen lähtee tilanteeseen avoimin mielin. Kyseessä voi olla karannut kopukka, ratsastettavuudeltaan mahdoton eläin tai vaikkapa älytön ajankäyttö. Hevosihminen ei pelkää mahdottomuuksia. Sinne vaan ja kattellaan myöhemmin mitä jää. Usein ei jää kuin kireä puoliso ja tyhjä lompakko.
  4. YES, I CAN. Suomalainen on usein liian nöyrä. Ei uskalleta olla oikeassa ja neuvoa muita. Hevosihminen uskaltaa. Jos sattuu olemaan väärässä, niin oppihan siitä taas jotain uutta. Ei se ole niin justiinsa! Päämääränä on kuitenkin se, että mahdollisimman moni jää henkiin, niin ihminen kuin eläinkin. Ja tietty auto, jolla pääsee tallille.
  5. OLOSUHTEET. Viidakossa hengaillessa kuuntelin kuinka ihmiset valittivat hikeä, paskaisuutta, märkyyttä  ja/tai kylmyyttä, nälkääkin. En kokenut tilannetta lainkaan vieraaksi. En viitsinyt kovin suureen ääneen huudella, että meikäläiselle tämä on arkea. Ainahan tallilla on joku olosuhde, jos ei muita, niin maneesi on ainakin täynnä. Mutta ei me siitä jakseta piitata, sillä se on semmoista ja tämä on tämmöistä!
  6. RAHA. Rahasta puhutaan ihan liikaa. Millä ne pankitkin jäisivät eloon elleivät juuri sillä, että ihmiset ottavat lainaa? Hevosihminen ei pelkää jäävänsä velkoihin. Sehän on normaalia! Välillä tulee pikkuisen arvioitua vinoon, mutta kyllä se siitä suttaantuu kun ottaa vaikkapa vuodeksi kolmannen työpaikan.
  7. HEVONEN. Se on luomakunnan kruunu ihan samalla logiikalla kun lätkävaimolle jääkiekkoileva puoliso. Sillä erotuksella toki, että hevonen ei petä eikä useimmiten tienaakaan. Hevonen on arvokas eläin ja siksi siitä pitää pitää huolta ihan kunnolla, ajan kanssa.
  8. AJANKÄYTTÖ. Työt kannattaa hoitaa reippaasti, jotta jää enemmän aikaa olla tallilla, sillä siellä on monta hommaa tekemistä vailla. Aina.
  9. ARVOT. Hevosihmisellä on arvot kunnossa. Juuri nyt en muista missä järjestyksessä ne ovat, mutta ehdottomasti kunnossa. Viime kuussa huollettu. Hevosihminen osaa antaa ARVOA AJALLE.
  10. MIELENTERVEYS. Hevonen varmistaa, että ainakin yksi ihminen per hevonen säästyy valtion kustantamilta terapioilta ja lääkityksiltä. Eikö se ole aika hyvin?

Vaikuttaako tutulta? Kaverin puolesta kyselen. Tavataan Helsinki Intl Horse Showssa 18.-22.10.!

Back in business!

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka.

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Terveiset Selviytyjistä, tarkemmin sanottuna Filippiineiltä! Kaikenmoisiin hommiin sitä ihminen joutuu, kun elättää kahta hevosta ja kahta koiraa. Kahta lasta lukuun ottamatta. Jo pelkkä ajatus siitä, että voi voittaa kerralla tukun rahnaa ajaa ällistyttäviin paikkoihin. Tällä kertaa se vei viideksi (vai kuudeksi?) viikoksi jumalan selän taakse, jossa normaali elämään kuuluivat ruokana pelkkä riisi ja nukkumasijana itse rakennettu maja. No mutta, se siitä! Ohjelma tulee ulos ensi keväänä, joten siihen asti joudun olemaan hiljaa.

Hevosilla oli mennyt hyvin, niin myös lapsella (kappas). Pullukka ja lapsi olivat avanneet pelin myös nurmikentällä ja hypänneet elämänsä ensimmäisen yhteisen 105 cm -radan. 4 vp! Melko jees! Hiukka taisi olla myös laihtunut se ratsu. (Itsekin olen laihtunut, toim. huom.)

Juuri nyt ollaan ihmisten kesken hääreissussa Walesissa, mutta täältä kun palaillaan, niin polkaistaan käyntiin Pullukan ja poikaystävänsä Nalbertin kanssa road trip, joka suuntautuu Keiteleelle. Siellä vietämme viikon Kavioliiton teemaleirillä.

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Lähitulevaisuudessa on luvassa myös hevosen hierontaopastusta (by Nina Lätti), kunhan ehdin sopia ajan. Lisäksi olen suunnitellut retkeä entisen opemme omalle tallille Siuntioon. Samalla kun tutustun kyseisen Niccolina Oscarssonin omaan talliin, varmistelen, että saan Hilpan ensikeväisen koulutuksen sovittua. Neidollehan istutetaan silloin satula selkään! En kestä.

Tänä kesänä Pullukka ei juuri lomaile. Kisoja riittää, mutta vastapainoksi hengaillaan ilman satulaa maastossa ja työllistetään hierojaa ja ties mitä hipeltäjiä. Ensi keväänä Pullukka saa hankkia uuden miehen ja raskautua. Kyllä sillä verukkeella luulisi jaksavan.

Ensi tiistaina Pullukkaa saapuu tapaamaan uusi vuokraajaehdokas, koska edellinen osti TAAS oman hevosen. Näin meidän vuokraajille käy AINA. Josko tämä ehdokas malttaisi hetken aikaa ilman omaa. Katsotaan!

Palaan pian taas asiaan, älkää jättäkö! Pieni tauko vaan lujittaa suhdettamme, eikö?

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius