Lapsi on terve kun se leikkii hangessa

 

Iso-Masa vie pikku-Hilppaa kävelylle.

Iso-Masa vie pikku-Hilppaa kävelylle.

 

Hilppa, tuo pieni pulska eskarilainen, pääsi jo toistamiseen elämässään luontoretkelle. Pihapiiri- ja metsänlaitareissuja ei lasketa, mutta kävelylenkki metsään juu. Tällä kertaa lunta on PALJON ja seurana iso mieshevonen. Hilppa on päästellyt enimmän höyryt pihalle juostessaan maneesissa ensin neuvoa-antavat kurvit. Se on hyvä pohja mille tahansa uudelle elämässä.

Lapsi Mieshevon selkään, koira kylkeen ja Katja hepan hihnan päähän ja retkue voi startata. Hilppa on ihan tietäjänä, kyntää eteenpäin kuin höyryveturi. Melko varhaisessa vaiheessa retkeä huomaamme, että Hilppa toimii matkanjohtajana paremmin kuin Mieshevonen, koska Hilppa a) ei pelkää mitään, b) :lla on kaviot, joissa ei ole kenkiä, ja ne tuntuvat pitävän paremmin kuin kaviot, joissa on kengät JA hokit. Asia selvä. Sää on kuin morsian silloin kun morsianta ei kaduta häät. On melko kylmä, mutta reipas kävely hiestyttää ihmisen jo piankin. On melko järkyttävän ihanaa. On oikeasti taivaallista kävellä oman varsan kanssa metsässä. Ei sitä vaan tajua ennen kuin kokee. Hilppa haluaa taas asemoitua perääni, jos polulla on kapeaa. Hänen mielestään se on järkevintä. Leveällä tienpätkällä voidaan olla vapaamminkin. Itse asiassa niin vapaasti, että Hilppa kävelee suoraan umpihankeen, koska miksei. Tajuan, että lapsiparkahan ei pääse koskaan umpihankeen, koska ovat kaveriporukalla tallanneet koko tarhansa ihan linttaan. Mikä elämys! Pieni hevonen tunkee naamansa syvälle hankeen ja syö vähän lunta. IHANAA, hän toteaa ja kävelee sitten asianmukaisesti takaisin polulle. Voi taivas mikä hahmo.

IMG_1628

Äidin pikku virtahepo <3

Äidin pikku virtahepo <3

Hevosia voi kannustaa syväänkiin hankeen kömpimään, mutta koira ei suostu kulkemaan kuin polkuja pitkin. Niinpä hän odottaa kärsivällisesti tiukkaan poljetulla polulla kunnes olemme saapuneet takaisin. Miksi hölkätä henkihieverissä hangessa kun voi ottaa aurinkoa tasaisella maalla niin, ettei hengästy? Ei mitn järkeä.

Jos käy niin ohraisesti, että eksymme polulta, voimme AINA luottaa siihen, että vehnäterrieri löytää reitin MITÄ TASAISIMMALLE TIELLE.

Kävelemme takaisinpäin. Muistutan lasta siitä, että elämme unelmaa. Aurinko paistaa, lumi on puhdasta, hevoset ovat terveitä ja kivoja. Tällaiset hetket pitää tallettaa kovalevylle, jotta ne voi sitten kaivaa sieltä kun putoaa taas kaksi kertaa saman tunnin aikana hevosen selästä, tai kun kaviosta lohkeaa puolet tai kun puoli naamaa on turvoksissa tuntemattomasta tilanteesta johtuen. Taivas on tässä ja nyt.

Ymmärrän kesäfanaatikkoja, mutta on tämä talvi myös niin saamarin ihana. Pullukka on samaa mieltä.

Miksi hevoshulluja on niin vaikea ymmärtää

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Vanhimmat meistä saattavat muistaa J.Karjalaisen kappaleen ”Olet runo niin vaikea ymmärtää”. Harva tietää, että se kertoo hevosmuijista. Joku meidän intohimossamme ei kerta kaikkiaan aukene muille. Mikähän siinä voisi olla? Sanastokin on ihan loogista. Otetaanpa katsaus kielenkäyttöön.

HARJOITUSRAVI – tätä ei suinkaan mennä harjoitusmielessä ennen kun opitaan ratsastamaan, vaan ihan loputtomiin. Ja siis harjoitusravi tarkoittaa tietty sitä, ettei kevennetä ravissa, vaan istutaan (yritetään istua) satulassa.

KEVENTÄMINEN – tämä ei tarkoita sitä, että syödään hiilarittomia iltapaloja, vaan tietenkin sitä, että noustaan ravissa hevosen satulasta ylös joka toisella askeleella. Ihan päivänselvää. Monesti kevyt ravi (kevennetty) on helpompaa kuin harjoitusravi. Ihan loogisesti!

KANNUKSET – ihminen kiinnittää ne ratsastuskenkiinsä/saappaisiinsa itse. Niitä ei tarvitse ansaita, eivätkä ne varsinaisesti kannusta yhtään mihinkään, saavatpahan hevosen reagoimaan nopeammin pohjeapuun.

POHKEET – ihmisellä ne sijaitsevat siinä säären vastapuolella. Ne ovat ne pehmeät tyynyt. Kun annetaan hevoselle pohkeita, mätkitään niillä pehmeillä tyynyillä hevosen kylkiä ihan normaalisti. Ei siis ojenneta niitä pohkeita kenellekään. Tässä vaiheessa. Lääkärille niitä voi esitellä pyydettäessä.

YÖNSILMÄ – nimestään poiketen hevonen ei näe sillä pimeässä. Se on täysin hyödytön kuiva kokkare hevon kintussa. Joskus se kasvaa niin isoksi, että sitä pitää vähän napsia poikki. Yönsilmä on jäänne muinaisesta varpaasta, joka hevosellakin joskus oli. Kai.

SÄDE – ei ole mitään ympyrää, johon säde muodostuisi, vaan on kavio, jonka pehmeä keskiosa on tietenkin säde. Sitä ei saa tökkiä terävällä.

KUOLAIMET – liittyvät aika vähän kuolaamiseen, tai ainakaan niiden tehtävä ei ole saada kuola valumaan. Ne ovat hevosen suuhun asennettava suitsien metallinen/kuminen/nahkainen/muovinen osa, jolla saadaan mm. ohjattua ja jarrutettua hevosta. Joskus kuolakin saattaa valua kyllä.

HELPPO A – ei siinä ole mitään helppoa. Jos meinaa kisata helppoa A:ta, pitää kyllä jo osata vähän kouluratsastaa. Tästä EI voi aloittaa, toisin kuin nimi antaa ymmärtää. Tästä alemmat luokat (loogisesti B ja C) eivät monien mielestä edes ole kouluratsastusta. Voidaan kuitenkin yhdessä olla sitä mieltä, että ratsastusta ne ovat kuitenkin eivätkä esim. raveja.

Tässä vain jokunen sana, joka on mukamas harhaanjohtava. En kyllä ymmärrä ollenkaan. Ihan selkeätä puhetta.

 

 

 

 

Hevosmaailman Selviytyjät

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Tämähän oli ihan pelleilyä tosielämään verrattuna. Kuva: Nelonen Media

Niin kuin Hevosurheilussa kirjoitin, todelliset Selviytyjät löytyvät lumisesta/loskaisesta Suomesta. Aloinkin saman tien pohtia, millaisen konseptin tästä saisi luotua. Ei kun ohjelma pystyyn vaan! Se menisi näin:

  1. Kerätään kilpailuhenkisiä hölmöjä kasaan, vaikkapa 16 kappaletta. Miehiä ja naisia ja kaikkia siltä väliltä. Toinen porukka reenaa ravureita, toinen ratsuja. Loimienkuivatushuonetta ei ole.
  2. Valitaan kuvauspaikka. Sehän on luonnollisestikin mahdollisimman vaikeassa paikassa keskellä peltoja ja metsiä niin, ettei aura-auto ainakaan viikoittain pääse kohteeseen. Kuvausajankohta sydäntalvi, mahdollisimman pohjoisessa. Lumivaatimus min. 50cm.
  3. Talli on vanha ja putket jäätyvät heti kärkeen. Kylmää, mutta sentään juoksevaa vettä saa lähimmästä talosta, joka on 300 metrin päässä. Käytössä on 10 l:n ämpärit, ei kärryjä. Taloon kuljetaan lumeen tamppaututta polkua pitkin.
  4. Tallin ovi jäätyy toisinaan kiinni. Isolla porukalla ryskyttäen sen saa kyllä auki.
  5. Hevosten kuivikkeet ovat pressun alla pihalla, ja ovat jäätyneet kokkareeksi.
  6. Heinä on paikoin homeessa, terveitä paalejakin on, ne selviävät tutkimalla. Uutta heinää saa hyvällä tuurilla/suhteilla/jollain muulla, millä.
  7. Kengittäjä eivät löydä kohteeseen ja kun löytävät, eivät suostu kengittämään, koska on liian kylmä. Selkä menee.
  8. Tarhojen aidat kaatuvat tykkylumen ansiosta ja varsat karkaavat kirkonkylälle, joka on 4 km:n päässä.
  9. Auto ei käynnistykään/jää hankeen juntturaan. Tarktoria odotellaan vuorokausi.
  10. Voittaja on se, joka jää eloon.

Ideana on siis tehdä tallia ja treenata ravi- ja ratsuhevosia ulkona. Kuukauden pestin jälkeen olisi kisat molemmilla. Varsat pitäis olla tässä vaiheessa valmiita kärryjen eteen/ratsutettu. Ihmisruokaa on pakkasessa, sitä saa sulattaa parhaakseen katsomalla tavalla, mikroa ei ole. Varusteina ovat pilkkihaalari ja kumisaappaat, jossa huopasaappaat sisällä. Kumisaappaassa on reikä, mutta sitä ei löydy. Se vaan vuotaa. Päässä on kypärä. Käsissä on poronnahkahanskat, jotka jäätyvät ohjien ympärille koukuiksi.

Tervetuloa mukaan! Kokeile rajojasi! Voittaja saa palkinnoksi saunan lämpömittarin ja Ässä-arvan! Lisäksi internet repeää liitoksistaan, koska kaikki hevosihmiset tietävät paremmin, miten homma pitää hoitaa.