Kavioliitto Gothenburg Horse Showssa, päivä 1

IMG_4169

Perjantai-illan huumaa. Valot laitetaan romanttisiksi radan kävelyn ajaksi.

IMG_4154

Ruotsissa simulaattorilla saa hypätäkin.

IMG_4157

Expossa oli esillä myös horsemanship.

Tämä este mittasi radalla hevosten hyppyjen korkeutta ja pituutta.

Tämä este mittasi radalla hevosten hyppyjen korkeutta ja pituutta.

For real, folks! Ihan erittäin vaikea ymmärtää, että minä, joka tuijotin 70-luvulla telsusta kuinka Chrisse Wegelius ylitti esteitä Hugo Simonin kanssa samalla radalla, olen nyt täällä. Ensireaktiot: HERRAJUMALA MITEN HIENOA!  Miten kaikki sitten tapahtui, hyvät ystävät? Kas näin: ajauduin viime vuonna tekemään töitä projektina Scanhorselle, joka rakentaa vuosittain Helsinki Horse Shown. Projekti meni melko kivasti ja jatkosta sovittiin. Jotta pääsisin syvemmälle asian ytimeen, Helsinki Horse Show päätti lähettää minut opintomatkalle Göteborgiin. Kyllä, kiitos!

Asuminen: sain huoneen Gothia Towersista, jossa asuvat KAIKKI. Hotelli on hieno ja sieltä pääsee sisäkautta halliin ja se sijaitsee aivan Göteborgin ytimessä. Hotellin ravintolat ovat oikein kivoja ja KOKO AJAN TÄYNNÄ. Kerroksia hotellissa on 23, ja ylimmässä nuoriso bailaa öisin. Itse katselin yöllä huoneeni VÄRITEEVEESTÄ Snabba Cash II sekä Lahden MM-hiihtokilpailujen uusintoja.

Expo ja varsinainen areena ovat erillisiä, jopa eri tahojen pystyttämät. Expo on niin iso, että sinne eksyy kevyesti vuorokausiksi. Ei liene sattumaa, että traileri/hevosautoalue on niin iso, sillä niissä voivat eksyneet yöpyä. Myytävänä on kaikkea satulahuovista tallipesukoneisiin. Westernillä on oma osionsa. Kiinnostavaa on se, että parhaat keppihevoskamat löytyvät Parkanon ratsutarvikkeen osastolta! On pinteliä, suojaa ja heinäverkkoa keppareille.

IMG_4148

Tämän kopin avulla suunnistimme Expossa.

Ruoka ei messualueella ole mitenkään ihmeellistä, aika lailla sämpylöillä näyttävät elävän. Iso plussa tulee toki Frozen Yoghurt -kontista, jossa jätskinsä voi kuorruttaa kaikilla mahdollisilla elintarvikeväreillä. Baareja ei alueella näytä juurikaan olevan. McDonalds on tehnyt hirveän aluevaltauksen ja myyvät McSnack-pisteissään kaikkea mitä suomalaisessa jäähallissakin menee eniten: hodareita ja pizzapaloja.

Tallialue on kuulemma melko kaukana itse areenasta ja tallialueita on kolme. Jotkut hevoset pelkäsivät käytävien kumimattoja niin, että ne piti peruuttaa areenalle. Pohjan on täällä rakentanut sama mies kuin meillä, eli se homma on hallussa.

Sitten katsaus ohjelmaan. Sitä on MERKITTÄVÄSTI VÄHEMMÄN kuin meillä. Iltashowssa on vain kaksi luokkaa ja väliaikanumeroita ei ole. Kansaa kannustetaan shoppaamaan kaikki luokkien välinen aika. Ratahenkilökunta on liikuttavan hidasta. Ne ISTUVAT radalla TUOLEILLA. Jos jotain putoaa/kaatuu/romahtaa, tyypit maleksivat kaikessa rauhassa nostelemaan kukkalaitteita ja puomeja. Ei kiirettä! Myöskin esteiden korjaus radalta on noin 10 kertaa hitaampaa kuin meillä. Ehkä siksi, että kaksi tuntia luokkien välissä on aika pitkä aika korjailla kamoja pois.

Pe-iltana näin Isabell Werthin. Nyt sekin asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Vinkki muille Küriä harjoitteleville: on kiva jos musiikki sopii askeliin. Isabell ja hevosensa TANSSIVAT. Sori, kuvia ei ole siitä, koska akku loppui.

Pysy kanavalla: Gothenburg Horse Show Osa II heti huomenna! Jaksossa seikkailevat mm. Satu Liukkonen ja Niclas Aromaa!

IMG_4172

MEIDÄN NICLAS AROMAA YLITTÄMÄSSÄ ESTETTÄ, ARVATKAA HUUDETTIINKO!

Mitä ihmiset luulevat hevosista

En ole poni.

En ole poni.

Vein työpaikanni (Radio Nostalgia) porukkaa ratsastamaan. Yksi joukosta oli ratsastellut nuorena, muut olivat nähneet hevosen joskus. Yksi oli pakotettu joskus hevosen selkään ja se oli niin hirveä kokemus, että ei koskaan enää. Nuori työharjoittelijamies oli kaikkein riehaantunein asiasta. ”Saanhan sitten laukata?” Tottakai saat, ajattelin ja nielin huutonaurun.

Hevoselle päivä oli hieno, sillä lähes jokainen yritti osu porkkanalla hevosen suuhun. Joku jopa osuikin. Kovasti siinä peljättiin, että hevonen puree. Näytin porukalle missä hepan hampaat sijaitsevat ja kuinka hampaiden välissä on kolo, jossa kuolain lepää. ”Yök”, sanoi yksi. Eräs tiesi kertoa, että kun hevosen korvat menevät taakse, se valmistautuu puremaan. Sitten alkoi ankara korvien tarkkailu. Pullukan kohdalla saakin olla valppaana, sillä sen korvat heiluvat koko ajan ees taas. Korjasin, että kyllä ne korvat menevät ihan linttaan taakse jos sitä ottaa päähän. Eikä sitä kyllä varmasti ota päähän, jos on porkkanaa tarjolla.

Selkään noustessa kyseltiin kovasti kumpi jalka laitetaan jalustimeen. Mietin, että kai sen toisenkin voi laittaa, mutta helpommin pääsee selkään, jos laittaa vasemman. Eikö se olekaan loogista? Yleisesti pelättiin, että jos hevonen lähtee yks kaks laukkaan. Selitin, että semmoisen kaverin selkään ei voi aloittelijaa laittaa. Aloittelija kuviteltiin yleisesti ihmiseksi, joka ei ole koskaan ollut hevosen selässä. Toista kertaa ratsastava ei ollut enää aloittelija.

Ohjista vetäminen tuntui olevan kivaa. Laajalti luultiin, että ohjista pidetään kiinni, jotta pysytään selässä. Kun komensin jättämään ohjat rauhaan, oltiin ihan tuuliajolla. Kun vielä komensin päästämään kädet irti, oltiin jo ihan taivaassa: ”Mä osaan!” Joku kysyi kannattaako koko jalalla puristaa kylkeä vai vain polvella. Ihmetys oli suuri, kun sanoin, että pelkillä vatsalihaksilla. Jösses! Etteikö millään!

Ehdotin sitten ravaamista, erityisesti työharjoittelijalle, joka oli halunnut laukata. Ei kuulemma sittenkään. On niin rajua tämä käyntikin. Yksi ravasi, tapaili jopa kevyttä ravia, omasikin muinaisen ratsastustaustan. Kaiken kaikkiaan taas Pullukka onnistui saamaan ihmiset aivan ilmiliekkeihin! Seuraavana päivänä töissä ei puhuttu mistään muusta kuin PULLUKASTA.

Tangokuningatar, Pullukka, äite ja Markus.

Tangokuningatar, Pullukka, äite ja Markus.

Muitakin hauskoja juttuja tuli mieleen näistä luuloista:

Yhtenä päivänä kahvilassa tuttu mies selasi lehteä, jossa oli Outi Mäenpää issikoineen. ”Mitä nuo on, kun niillä on tuommoinen turkki? Vai onko hevosella turkki? Onko noi niitä shetlanninponeja? Voiko niillä ratsastaa?” Outin puolesta en tietenkään voinut vastata voiko niillä ratsastaa, KUN NIILLÄ ON TUOMMOINEN TURKKI.

Senhän olenkin jo aikaisemmin kertonut, kun ravintolapöydässä eräs nainen kertoi myös ratsastaneensa Mallorcalla, mutta ei muistanut oliko hevonen tamma vai ravuri. Se on ehkä suosikkimääritelmäni.

Hyvin usein kuulee aikuisten selittävän lapsille, että ”katsos Pulla-Irmeli, tuolla on varsoja!” kun laitumella on poneja. Korjatessani minulta on monesti kysytty, että mitä eroa on varsalla ja ponilla.

Ollaan me aika extreme-porukkaa.

 

Korvaammeko ihmissuhteet hevosilla?

Meidän Pikku Hilppa ja crazy horselady.

Meidän Pikku Hilppa ja crazy horselady.

Eräs kengittäjä kerran mutisi, että hevosnaiset on ihan hulluja, koska niillä ei ole mitään muuta kuin hevoset. Ei ole kavereita, ei miehiä (tai naisia) eikä muuta elämää. Kengittäjän mukaan se tekee naisista aivan mahdottomia. En väittänyt vastaan. Aloitin välittömän arvioinnin. Täytyy myöntää, että aika paljon tulee luuhattua hevosten parissa. Paljon on myös tullut kannettua rahaa baareihin, silloin ennen. Ehkä siksi en ole lainkaan katkera siitä, etten ole GP-ratsastaja tai mikään muukaan merkille pantava. Kun en ole uhrannut elämääni lajille. Olen myös siinä edellisessä elämässä baarielämän lisäksi tehnyt pari lasta.

Kun lapset olivat pieniä, en tohtinut käydä tallilla neljää kertaa enempää viikossa. Se oli ihan maksimi. Miksikö? Koska a) joka kerta kun olin ollut tallireissulla noin tunnin, puhelin soi: Tuutko kohta? Taustalla huusi kaksi lasta täyttä kurkkua ja b) koska en oikeasti halunnut, että lasten äiti on aina pois. Tallille oli tuolloin 40 kilometriä matkaa. Kompromissi, siis. Jonkun mielestä hevonen kärsi. Asia selvä. Onneksi en tuolloin edes tiennyt kuinka monella eri tavalla hevosta voi kohdella väärin.

Lasten kasvaessa olen paitsi eronnut, myös onnistunut luisumaan tallille enemmän. Silti olen päättänyt, että jos pitää valita, niin valitsen kakarat. Jotenkin tuntuisi moraalittomalta valita ennemmin oma harrastus kuin omat nappulat. Urheilijat joutuvat kai miettimään moisia asioita ihan päivittäin. Itse tuumin, että ehdin tallilla sitten kun nassikat eivät enää jaksa hengailla kanssani.

Koska olen mahdollisimman maltillinen ratsuhevosen omistaja, pääsen seuraamaan sivusta molempia ääripäitä. Eräällä ystävälläni on ihana, pullea suomenhevonen omassa pihassa. Sillä ratsastellaan kun keretään ja ajetaan kun keretään. On sillä pari loimea, mutta on sillä myös tuuhea tukka. Satula on mikä on, jostakin tempaistu. Ruokinta on ihan sivistyneen vähäpätöistä, korsirehu pelaa suurta roolia. Kengitetään kun siltä näyttää. Ongelmat muodostuvat pääasiassa kaatuneista aidoista, jos ongelmia ylipäänsä ilmenee. Silloinkin hevonen on lähinnä siirtynyt viereiselle lohkolle tai ilmestynyt ikkunan alle morjenstelemaan.

Joku pitää moista menoa vastuuttomana.

Toisessa äärilaidassa hevosen jalat pestään joka päivä rivishampoolla (tai jollain vastaavalla), jottei riviä tule. Sen tarha on päällystetty kumimatolla ja heinät ovat heinäverkossa. Nämä siksi, ettei hevosen vatsaan mene hiekkaa (ei ole aiemmin koskaan ollut). Samainen hevonen saa joka päivä massiivisen ämpärillisen märkää erikoissössöä. Kaikki varusteet pestään joka päivä (reipas!) ja vanhat loimet lentävät auttamattomasti roskiin. Hevosen mieltä ei pahoiteta laukkaamalla silloin kun se ei halua. Hevosen kanssa ei mennä maastoon, ettei mitään satu.

Joku pitää moista menoa vastuuttomana.

Ollaanhan me hulluja. Onhan se totta, että jos korvaa parisuhteen koiralla, kissalla tai hevosella (tai joku jopa lapsella), niin eihän siinä ole mitään tolkkua. Toisethan harrastavan omia lapsiaan! Ihan yhtä sekopäistä se on. Jonain päivänä lapsiparalle valkenee väistämättä, että hän ei olekaan maailman napa. Silloin iskee masennus, psykoosi ja allergia. Tiedä vaikka vielä keliakia, dystopia ja noro.

Liiallisen hössötyksen kohteena olleista hevosista saattaa tulla hermoraunioita. Tössä (= Eeva-Liisa Penttilä), jonka tallissa Pullukka vietti raskaus- ja lapsivuodeajan kertoi, että aika monta kertaa on hössöttävä naisihminen kurvannut pihaan tamman kanssa ja aloittanut heti valtavan selostuksen siitä, kuinka vaikea, ellei suorastaan mahdoton tamma on käsitellä. Eukon kurvattua pihasta tamma on suorastaan lösähtänyt ja lampsinut onnellisena syömään heinää. Ei ikinä mitään ongelmia! Haha. (Noinkohan olin itse juuri moinen tampio.)

Ystävänpäivän opetus olkoon: ottakaa iisisti!