Mitkä jalustimet on nyt muotia?

Musta nää on hienot.

Musta nää on hienot.

Ette arvaakaan, eläkeläiset, millaiseen kulutushyödykkeiden kurimukseen voi ihminen joutua. Niin kuin ennen vanhaan pärjättiin vaikka vanhalla armeijasatulalla (hevosen selkä ei ehkä pärjännyt, mutta) ja ravisuitsilla, joissa oli koiranhihnat ohjina, ei kuulkaa semmoinen peli enää vetele. Eikö se perkule riitä, että nykyään niitä kamoja pestään koko ajan, pitääkö niiden olla vielä viimeistä huutoa? Kyllä vissiin pitää.

Nämä meillä on nyt. Ehkä.

Nämä meillä on nyt. Ehkä.

Viimeisimmät keskustelut ollaan käyty jalustimista eli jalaksista eli mäystimistä. (Tiedän, kahdella viimeisellä sanalla ei ole mitään tekemistä jalustimien kanssa, mutta nuoretpa ei tiedä sitä.) Meillä on tällä hetkellä muoviset juustoraastimet. Ne ovat kaikin puolin hienot vehkeet paitsi se rako, josta jalustinremmi menee, on pirullisen kapea. Repii hiukka nahkaa. Jalustimet ovat riittävän kevyet ja jalkaosa on leveä. Ihan varmasti menevät palasiksi, jos hevonen rojahtaa päälle tms. En usko, että selviävät kovasta pakkasesta. Kaiken tämän suon ilolla jalustimille, jotka maksavat kaksikymppiä.

Miksi nämä on niin kalliit? Mitä missaan nyt? Jin stirrups.

Miksi nämä on niin kalliit? Mitä missaan nyt? Jin stirrups.

Aiemmin meillä oli sellaiset, jotka joustavat kahteen suuntaan ja joissa on sellainen kumiasia sivuissa. Turvalaitteet olivat. Ne alkoivat vinkua kovaäänisesti, joten siirsin ne eläkkeelle. Nyt pitäisi saada Freejumpit, kuulemma. Mitä, vastahan Jin stirrups -villitys meni? Mihin ne jäivät? Saako niitä jo halvalla, ja jos, niin miksi niitä piti ylipäänsä hankkia?

Nämä freejumpit ovatkin sitten kerrassaan jalustimien aatelia. Ne otetaan pois remmeistä aina ratsastuksen päätteeksi,  (Kätevää? Jaa?) koska ne on niin HELPPO irrottaa. Selvä. Myöskin kuulemma niiden päällä on hienompi seistä, saa tukevamman istunnan. Asia selvä. Ratsastellessani Masa-hevosella esim. viime viikolla en huomannut valitettavasti mitään eroa. Kyse onkin kaiketi siitä, että olen niin vanha, etten enää huomaa nyansseja. Kuulenkohan edes sirkkojen siritystä?

No siinä on nyt joku Freejump, mutta niitäkin on ERILAISIA.

No siinä on nyt joku Freejump, mutta niitäkin on ERILAISIA.

Tämä valtava jalustinkohu on nyt saavuttanut pisteen, jossa ei edes kuulla kun kerron yhden tuttavan jääneen freejumpista roikkumaan villin hevosensa juostessa pitkin maneesia. Ehei, äiti, ne ovat turvalliset ja niillä ratsastus sujuu paremmin. Sen verran kiusallinen äiti kuitenkin olen, että lupasin lapselle freejumpit jos hän pääsee Pullukan kanssa Amateur Tourin finaaleihin Horse Showhun. Sitä odotellessa!

Pitäähän jalustimeen saada HIENO KUVIO.

Pitäähän jalustimeen saada HIENO KUVIO.

Ohjasote on ydinfysiikkaa

Tässä mennään eurooppalaista koulua.

Tässä mennään eurooppalaista koulua.

Niin kuin huomasitte, kävin Unkarissa. Siellä mentiin western-tyylillä, ja se oli – loogista. Siis ei se ollut loogista, että unkarilaiset ratsastavat kuin cowboyt, vaan kaikki mitä hevosen kanssa tehtiin, tähtäsi johonkin jossa on järkeä. Jokainen liike oli perusteltu, tämä tehdään siksi, koska karjaa ajaessa pitää jne. Liikkeelle lähdöt, pysähdykset, muoto, kaikki. Satulakin on semmoinen kuin se on, jotta siinä jaksaa istua koko päivän ja jotta hevonen kärsisi mahdollisimman vähän sen alla. Miksi hevosen pään tulee olla alhaalla? Jotta selkälihakset ovat ylhäällä, ja satula lepää lihasten päällä. Myöskin kun hevosen pää on alhaalla, se on sinun kanssasi, eikä väijy ulkopuolisia. Niin loogista, että pistää miettimään mikä järki tässä eurooppalaisessa tyylissä on.

Vesterisen tyyli.

Vesterisen tyyli.

Kohta 1. Nuori mies nimeltä Robert opetti vielä nuorempaa hevosta, siis ratsutti sitä. Selitti koko ajan mitä teki. Mieleenpainuvin lausahdus oli seuraava: ”Teen tämän pohkeenväistön vain niin monta kertaa, että se on hyvä. Joskus yksikin kerta riittää. Jos tekisin enemmän, se olisi vain MINUN EGONI TAKIA, EI HEVOSEN HYVÄKSI.”

Meinasi pää räjähtää moisesta lausunnosta. Voi herran tähden, kuinkahan monta kertaa sitä on tullut itse paukutettua sitä sun tätä sarjaa ihan kerta kaikkiaan oman egon vuoksi? Aika monta! Kylläpä nyt hävettää. Hevonenhan tekee aina parhaansa, ja kun se ei riitä, niin sehän on ihan kujalla, että mitä se nyt vielä tahtoo? Vai.

Kohta 2. Ymmärrän, että eurooppalainen ja western -tyylit ovat erilaisia. Siltikin korvaan jäi soimaan lause: ”Älkää käyttäkö ohjia, ellei ole pakko. Niitä ei tarvita.” Ja voi hyvä tavaton, kun niistä malttoi päästää irti ja rentoutui riittävästi selässä, niin sehän oli perkule totta. Eihän niitä tarvittu. Kysynkin nyt: miksi kuolaintuen pitää olla niin pirullisen kova? Olen ainakin kahdelta kouluratsastaja/opettajalta kysynyt, että annapa ohjastuntuma mun kädelle, niin tiedän. Se on molemmilla kerroilla ollut niin kova, etten jaksa pitää sellaista yllä. Toki heppa kevenee jonkun ajan kuluttua, mutta siis nyt on täti kujalla. Miten tämä voi olla näin?

Voipi olla, että suhtautumiseni ohjasotteeseen on kieroutunut, koska Pullukka on aina ollut hiton vaikea edestä. Se on suorastaan kryptinen. Näin ollen kuvittelen itsekin olevani kryptinen. Tai ehkä olenkin. Oli miten oli, mutta näin on. Nyt vasta olenkin solmussa.

Hierova kumisuka on todiste siitä, että Jumala on olemassa

Voihan venäjä, mä sanon. On nyt nähty sekin päivä, että mies X otti yhteyttä Feisbukitse. Asia oli seuraava: haluatko sovittaa Pullukalle kumisukaa, joka hieroo? AI HALUANKO? Ihan sama kun kysyisi haluatko salkullisen rahaa! TODELLAKIN! Niinpä X laittoi paketin postiin ja ilmoitti palailevansa asiaan. Olin tyytyväinen eli tyytis.

Mikäs toi nyt taas on?

Mikäs toi nyt taas on?

Tuli päivä sitten se päivä, jolloin postista tuli kirjekuori. En ymmärtänyt ollenkaan miksi postista tulee KIRJEKUORI, joten lykkäsin sen vaan johonkin kasaan. Mikä lie. Siitä heilahti vielä ainakin viikko, kun matkasin city-polkupyörällä Hevoset Kaivarissa -tapahtumaan pällistelemään hevosia. Siellä yhtäkkiä törmään kyseiseen mieheen ja hänen Shivers-kojuunsa. Ai perhana! Nyt yhdistänkin sen postista tulleen kuoren ja tämän asian! Posti ei jostain syystä enää lähetä pakettikortteja, vaan KIRJEKUORIA. Ääliöt. Hätäännyin täysin ja sanoin miehelle, että voi kamala, se laite on edelleen postissa! Haen sen heti! Ja niin tein. Avasin paketin ja lykkäsin vehkeen saman tien seinään. Tallille lähtiessäni otin ladatun laitteen mukaan.

Ja voihan että. Miten kivalta tuntui ratsastuksen jälkeen jo omasta mielestäni ajatus hieromisesta, mutta niin oli Pullukkakin mielissään! Hieroskelin häntä ihan fiilispohjalta niistä lihaksista, jotka hänelle on tapana jumittaa. Ristiselkää ja takareisia. Kovin oli onnellinen ratsu! Vehkeessä on kaksi erilaista hierontapintaa: kumisukamainen ja piikkisukamainen. Itse käytin pelkkää kumisukamaista. Laitteen voi myös laittaa vyöllä hevoseen kiinni, näin voi itse esim. syödä eväitä. Surinan vahvuuksia on viisi.

IMG_4575

Hieno laite.

Hieno laite.

Tärkeintähän tässä on se, mitä tapahtui seuraavana päivänä. HEVONEN OLI RATSASTETTAVUUDELTAAN HIENO! Onko tässä syy ja seuraus? Liittyvätkö asiat toisiinsa? Jäämme seuraamaan tilannetta. Kesällä luoksemme saapuu myös henkilö, joka neuvoo mitä suraavalla sualla oikeasti kannattaa tehdä. Kerron sitten!

Vihdoinkin! Evästauko.

Vihdoinkin! Evästauko.