Huomioita hevosporukasta (viikonlopun perusteella)

Kuva: Jenni Lähteenmäki

Kuva: Jenni Luomanperä

Ah, olipas kiva huomata, että Helsingin Sanomissa oli mukava kuvakimara Lusitanoista Horse Showssa! Ja hirveän kiva oli myös keskustelu kuvien alla. ”Jaaha, siinä hevoset kärsivät selvästi blaa, blaa.” Joku toinen tietäjä jatkoi sitten keskustelua. Lihavuus mainittu. Näin sitä hevosharrastusta saa mustamaalattua pienellä vaivalla! Lusitanoilla nimittäin ei olllut eikä ole minkään valtakunnan hätää, millään elämänalueella. Tai no, varmaan omasta mielestään saavat liian vähän ruokaa.

Sitten niinkin suuri asia kun parkkipaikan puuttuminen Horse Showsta sai tänä vuonna monet takajaloilleen. Mitä luulette, voisikohan se johtua mm. siitä, että Stadion on remontissa? Niin, mutta sehän on toki Horse Shown vika. Kun eivät edes parkkipaikkoja järjestä. Tai pistä tapahtumaa johonkin parempaan paikkaan, jossa on on jokaiselle parkkiruutu. Itselläni käy mielessä, että tapahtuman järjestäminen SAATTAA olla aika monesta liikkuvasta osasta kiinni. Ja VOI OLLA, että ihan kaikkea ei saada järjestymään, ellei Horse Showta järjestetä Dubaissa, sheikkien kehittämänä. Lennätän Pullukan enemmän kuin mielelläni Dubaihin esiintymään.

Kouluratsastusta oli ihana seurata, tuon tason balettia näkee niin harvoin. Henri Ruosteesta on kuoriutunut supersankari, ja vielä kun tulee kilsoja lisää, puhkeaa kukkaan todellinen showmies. Sitä kouluratsastus suorastaan huutaa. Ällityttävää oli se, mitä en tiennyt, että kouluratsastajien verkatessa verkassa ei saa olla muita. Tämä siksi, että he tarvitsevat rauhan. Ymmärrän sen, mutta miksi estehevoset eivät tarvitse rauhaa? Tai Lusitanot? Tai valjakkojengi? Tai lännensakki? Selittäkää vajakille. Luetaanko kouluratsu kuitenkin vielä hevoseksi? Mitä jos Hilpasta tulee kouluratsu, osaanko sitten suojella sitä oikeaoppisesti ulkomaailmalta? Tuskin. Miksi kouluhevosia ei voida sopeuttaa ympäröivään maailmaan jos kaikki muut hevoset voidaan?

Kaiken kaikkiaan Horse Show oli tulvillaan aivan USKOMATTOMAN kivaa porukkaa. Hirveästi en ehtinyt Expoon tai muuallekaan, lähinnä könysin käytävillä yliväsyneiden vapaaehtoisten seassa jakamassa huonoakin huonompaa huumoria. Suuri osa vapaaehtoisista oli uppo-outoja, mutta yhteinen sävel löytyi saman tien. Miten hienoa porukkaa! Ja miten sitoutunutta! Ja reipasta! Siellä yhdet höyrypäät maalasivat esteitä vailla tietoa viikonpäivistä, toiset seisoivat tallin vakseina räkä jäätyneenä nenään ja kolmannet kanniskelivat esteitä radalle ja pois ääntä nopeammin. Mistä tuollaisia ihmisiä sikiää? Moisella menolla tässä maassa voi tehdä IHAN MITÄ VAAN, vaikka vallankumouksen. En tiedä mistä moinen yhteishenki kumpuaa, mutta se on niin massiivista, että meinaa tulla itku. Mikä minä olen kiittelemään, mutta kiitän silti. Sydän!

Toinen juttu oli tämä Arvi-poika. Me keksittiin Eskon kanssa, että pyydetään Arvi tuuraamaan Okua, joka joutui lähtemään Varkauteen keikalle. Sellaista se on supertähden elämä, revitään joka suuntaan! Ihan hyvin selvittiin pelkällä Eskollakin, mutta Arvihan räjäyttikin pankin. Joidenkin mielestä osoitti huonoa makua panna pikkupoika hyppäämään esteitä isolla areenalla. Jassoo, sanon minä. Jos joku on niin rohkea, että kertoo koko maailmalle, kuinka häntä on kiusattu hevosharrastuksen vuoksi ja hän jatkaa silti, hän on paikkansa areenalla ansainnut. Arvi ansaitsee jokaisen meidän kunnioituksen. Hän uskaltaa olla mitä on, ja on valmis tekemään töitä unelmiensa eteen. Kuinka moni voi sanoa itsestään samaa? TÄMÄ LAJI TARVITSEE SANKARITARINOITA! Me katselemme World Cupia silmät kiiluen, mutta ulkopuolisina, sillä moinen meno ei kosketa elämiämme millään tasolla. Arvin elämä koskettaa. Niin moni meistä on joskus ollut samassa tilanteessa. Se antaa voimaa.

Minä olen käynyt niin monta aallonpohjaa läpi hevosten kanssa, että arvostan jokaista, joka tekee töitä unelmiensa eteen ja arvostaa toisia samanlaisia. Juuri tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi Pullukasta, joka taas tänään katsoi minua ensimmäiset puoli tuntia yläkautta silmiin. Kyllä se siitä sitten. Lähetti muuten terveisiä teille <3

Kuva: Jenni Lähteenmäki

Kuva: Jenni Luomanperä

 

Pullukka, Arvi, Esko ja muut hevosmiehet. Sydän.

Moikku! Meen hoos shouhun, jos joku kysyy.

Moikku! Meen hoos shouhun, jos joku kysyy.

Kääk ja iik! Nyt se on tehty! Pullukka esiintyi Helsinki International Porsche Horse Showssa! Ja kaikki elää!

Asia meni näin: matkustimme lauantaiaamuna tallille kutsumaan Pullukkaa kyytiin. Hän oli tyylilleen uskollisesti tehnyt pienen reiän sisäviittaansa, ikään kuin ilmoittamaan, että ”tässä ollaan ihan tavallisia hevosia, ei mitään fancya”. Ymmärrän. Harjasin ihan siistin hevoisen ja panin takkia päälle. Meillä oli eilen punainen päivä, koska Radio Nova.

Pullukka kiipesi asiallisesti koppiin, koska eväät, ja ei kun matkaan. Katjaa jännitti niin, että meinas tulla ns. huonot housuun. Matka meni sujuvasti ja sitten päästiin alueelle. Parkkitilaa oli valtavat määrät, joten oli mahdollisuus sössiä ihanteellisen leveästi trailerin kanssa. Pullukka ulos autosta ja kas! Hänestä kuoriutui Helsingin meri-ilmassa kilvanratsastushevonen! Ryhti kohottui ja ilme kirkkeni. Karmea tuuli rankaisi meitä, mutta sitä uhmaten etsimme Pullukalle city-kämpän. Se olikin kivasti lusitano-ori Bergatim Arribasta vastapäätä. Mikäs siellä on rouvan ollessa!

Äiti vie hevosta luolaan. Hevosta ihmetyttää.

Äiti vie hevosta luolaan. Hevosta ihmetyttää.

Ensin Pullukkaa kaipasi Ylen toimittaja Niki Juusela (Arvi haastis kohdassa 2:32). Toinen urheilutoimittaja, Maija Kautto, oli haastanut Nikin kiipaisemaan hevon selkään, ja niinpä Niki keräsi kaiken rohkeutensa ja vinssattiin Pullukan selkään verkka-alueella. Ensimmäinen tehtävä suoritettu! Pikimmiten takaisin talliin Pertsan naapuriin, ja heinää naamaan vähän äkkiä. Alkoi varmasti jo olla verensokeri aivan liian matalalla. Viime tingassa pelastin hevoseni.

Ehkä tapahtuman ainoa ratsukko, joka pääsi verkkaamaan YKSIN.

Ehkä tapahtuman ainoa ratsukko, joka pääsi verkkaamaan YKSIN.

Tässä välissä Pullukka katsoi parhaaksi kakata jännäkakalla (löysä) sisäviittansa hirveäksi liisteriksi. Mukana myös häntä, toki. Pikku apulaiseni onneksi saivat kiillotettua Pulden asianmukaiseen kuntoon. Klo 19.30 oli sovittu, että heppa tuodaan valmiina verkkaan. Veryttelyn sai suorittaa tytär. Suurelle yleisölle ei vielä paljastettu ensinkään, että tilanteeseen liittyy myös Hevosmies Arvi, 11v. Kun Arvi tuli verkkaan valvomaan Pullukkaa, alkoivat päät kääntyä. Nyt tässä on selvästikin jotain meneillään! Ja se oli taivahan näin.

Aikataulu aikaistui lähes kymmenellä minuutilla, joten yks kaks Ståhlin Katja juoksikin kuin näätä paikasta toiseen asentamassa Esko Eerikäiselle mikkiä ja kuskaamassa hevosta areenalle. Ja sitten tuupattiin Esko selkään, ja GO! Esko tepsutteli Pullukan kanssa rennosti ympäri areenaa. Aplodeeraamistakin kokeiltiin, jotta nähtiin mitä Pullukka siihen sanoo. No sehän oli silminnähden mielissään! Sitten Esko näytti mitä hän oli neljän viikon aikana oppinut. Melkein keventämään. Esko ja Pullukka hölkkäsivät ravissa yli maltillisen kavaletin. Sitten Esko totesi, että tässä tämä taito oli, kuulkaa! Enempään en pysty! Niinpä hän pyysi hevosmiestoverinsa Arvin näyttämään, miten Pullukalla ylitetään este. (HUOM! Oku Luukkainen ei päässyt kohteeseen, koska oli keikalla Varkaudessa. Lähetti toki terveiset ja sempit.)

ONKO TUO MIES OIKEALLA ASIALLA.

ONKO TUO MIES OIKEALLA ASIALLA. Kuva: Anna Aalto/Heasta

Ketterästi polkee Unto, Untolla on kova kunto.

Ketterästi polkee Unto, Untolla on kova kunto. Kuva: Anna Aalto/Heasta

Kun Arvi kutsuttiin areenalle, koko yleisö MYLVI. Hän on tähti! Pullukka oli ihan huuli tötteröllä, hieman hämillään, mutta fantastisen järkevä kuitenkin. Arvi karautti laukalle ja ylitti esteen. Vauhti oli sen verran napakka, että Pullukka katsoi parhaaksi hypätä hieman kaukaa ja Arvi jäi hitusen jälkeen hypyssä, mutta pysyi kyydissä hienosti! Sattuuhan sitä paremmissakin porukoissa! Kerran oli Arvi aiemmin Pullukalla harjoitellut, joten se meni oikein hyvin. Jopa niin hyvin, että Arvi alkoi vilkutella laukassa yleisölle ja samalla Pullukka tekikin ovelan sivuloikan, jolloin sankarimme suistui onneksi melko pehmeästi kanveesiin. Ilman erityisiä kyselyjä Arvi ponkaisi pystyyn ja oli saman tien kiipeämässä takaisin hevon selkään. Ja uudestaan esteelle. Tällä kertaa Pullukka varmisti menemällä hiukka liian juureen, ja taas seurasi hassu loikka, mutta Arvi pysyi mahtavasti menossa mukana. Tarinan kauniina loppuna Marko Björs ojensi hevosmieshengessä Arville sairaan hienon Laukka-rannekorun. Katja Ståhl itki kuin Porvoonjoki.

Arvi ja Pullukka <3, kuva: Anna Aalto/Heasta

Arvi ja Pullukka <3, kuva: Anna Aalto/Heasta

Etta Koivula oli napannut superhienon videopätkän, joka on levinnyt jo ympäri Facebookia ja ihmiset ovat TÄYSIN SYYSTÄ AIVAN pyörryksissä kaikesta söpöydestä ja toverihengestä yms. yms. ihanasta. Linkitin sen Kavioliiton fb-sivulle, kun en saanut Etttaa kiinni. Kiitos Etta ja kiitos kaikki ihanat kaltaiseni höyrypäät, jotka tulitte käytävällä vastaan ja kyselitte miten Pullukka voi ja monelta alkaa! Tämä on sitä meininkiä, mitä Suomen hevosmaailmamme kaipaa: iloa, yhteistyötä, rakkautta, hyväksymistä ja kunnioitusta. TÄMÄ EI OLE KENELTÄKÄÄN POIS.

Suurkiitos myös Antti Jurvanen.

RAKKAUS <3

 

Horse shown ja eläinten hyvinvoinnin äärellä

Jotenkin näin, Eskon kanssa?

Jotenkin näin, Eskon kanssa?

Olin aamulla Radio Helsingissä kertomassa a) hevosista ja b) Horse Showsta. Juontamassa oli ihana Johanna, joka ei ole varsinainen hevosihminen. Hän halusi ensimmäisenä tietää, että nähdäänkö siellä Horse Showssa sitten sitä SUITSISTA REPIMISTÄ, mikä oli esillä SEY:n mainoksissa. Että voiko sinne edes mennä. Rauhotin Johannaa, että kyllä sinne voi mennä, mutta kyllä siellä myös valvotaan aika tiukkaan mitä siellä tehdään. Itse asiassa kisoissahan ei pääse kovinkaan mahdottomia ylilyöntejä tapahtumaan, koska stewardit. Joka paikkaan ei toki stewardinkaan silmä ehdi, jotta kaikkea sattuu. Harvemmin kuitenkaan kisoissa. Suurimmat ongelmat ovat kuulemma siellä, missä ollaan a) kännissä tai b) uupuneita, eikä tallinpito vaan enää luista. Asioita jää tekemättä. Sehän on ihan sama tilanne lastensuojelussa. Lätkämutsit ja -faijat on periaatteessa ihan hulluja, mutta onko ne vielä hullumpia, jotka makaa kännissä kylppärissä? Niinpä. Epäkohtia löytyy niin kauan kun ihmisiä ja eläimiä on, mutta se, miten niihin puututaan, ratkaisee. Että tuntuuko se auttamiselta vai tuomitsemiselta. Toisesta syntyy kiitollisuutta, toisesta vastahanka. Perkeleen kyttääjät. Molempia on nähty.

Pullukalta terveisiä, hän valmistautuu Horse Shown koitokseen syömällä kunnolla ravitsevia aterioita, joita hän pitääkin kaiken kulmakivenä. Kyllä hän jaksaa myös suorittaa, tänäänkin viiletti kavaletteja hipaisemati, toki pitäen mielessä, että tallissa odottaa ruoka. Korvat pystyasennossa hän suhtautuu tulevaisuuteen. Korvista tulikin mieleen, että korvahuppu hankittu! Aavistuksen tontulta näyttää pieni  pullea hevoseni, mutta viehättävältä tontulta. Punainen huppu, punainen huopa. Itkettää, se on niin sievä. Ei oo kuvia, näette sitten.

Voidaanko sopia, että menen nyt nukkumaan, sillä jäähallilla pitää olla huomenna klo 07.50. Raportoin huomenna jäähallin tunnelmat ekalta päivältä!