Kavioliiton vuoden parhaat 2017

Olipahan vuosi! Kavioliitto on noussut menneen vuoden myötä aivan omiin sfääreihinsä. Teitä eli meitä on nyt Facebook-tykkääjinä jo yli 10 tuhatta. Kavioliittoleirit polkaistiin käyntiin, ja näin kolmen reissun jälkeen voin todeta, että paras idea ikinä. Ensimmäinen Kavioliittoleiri tehtiin keväällä Unkariin, toinen kesällä Keiteleelle ja kolmas taas syssyllä Unkariin. Vai voiko marraskuuta sanoa syksyksi? Unkarissa oli kaikesta huolimatta +15 astetta lämmintä ja me köllöteltiin aurinkotuoleissa. Aivan parasta. Brad Pitt muisti minut, tietenkin. Reissujen teko jatkuu!

Nyt voisin summata koko vuoden ihan kuukausi kerrallaan.

TAMMIKUU

Brasil ja Xenon ja ihmisiä. Kuva: Terhi Paavola

Brasil ja Xenon ja ihmisiä. Kuva: Terhi Paavola

Tässä kuussa keskusteltiin raipankäytöstä. Taisi olla se hetki, kun maajoukkuereeneissä syntyi jupakka raipan käytöstä. Pohdin sitä myös postauksen verran, mutta en jäänyt siihen makaamaan, niin kuin moni teki. Tammikuulle osui myös Working Equitation -tapahtuma Ratsastuskeskus Ainossa. Uusi laji aukesi monelle kertaheitolla!

HELMIKUU

Tangokuningatar, Pullukka, äite ja Markus.

Tangokuningatar, Pullukka, äite ja Markus.

Helmikuussa vein työtoverini radiosta tallille, ja laitoin kaikki halukkaat hevosen selkään. Kaverit olivat niin tohkeissaa, etteivät puhuneet viikkoihin muusta kuin Pullukasta. Piipahduksesta virisi myös vekkuli postaus, johon kokosin yleisiä väärinymmärryksiä hevosista. Melko hilpeää kamaa kaiken kaikkiaan!

MAALISKUU

IMG_4222

Maaliskuussa poniäitiys sai minut avautumaan, eikä vähiten siksi, että olen itse juuri sellainen. Hilpan irtohypyttely pääsi kunnolla käyntiin ja Kyvyt esiin alkoi häämöttää. Kouluratsastuksesta keskusteltiin sillä kulmalla, että pelkäävätkö kouluratsastajat hevosiaan. Se oli muuten suosittu aihe, hyvässä ja pahassa!

HUHTIKUU

IMG_9272 © Anna Aalto, Heasta

Ooh, tässä kuussa aiheutettiin pahennusta ihan kunnolla, kun kisareissun melskeessä sattui koira synnyttämään autoon. Hirveä haloo. Nyt voin paljastaa, että sekä äiti, että lapset ovat kaikki ihan kunnossa. Olleet siis koko ajan.

Ollenkaan yhtä suurta haloota ei aiheuttanut Hilpan Kyvyt esiin -keikka, vaikka olisi ollut syytä. Hilppa nimittäin käyttäytyi hyvin ja oli kaunis, vaikkakin pieni ja vähän ujo. Joten se siitä sitten, kai.

TOUKOKUU

Koko jengi huusi kerää jätkä luusi.

Koko jengi huusi kerää jätkä luusi.

Uujeah, vihdoin se koitti: maailmankaikkeuden ensimmäinen Kavioliittoleiri! Unkarissa hosuttiin porukalla muutama päivä, ja jestas, että oli hyvä reissu. Aivan ikimuistoinen! Samassa kuussa löimme lapsen kanssa lukkoon, että kyllä, Amateur Tour kutsuu Pullukkaa ja lasta. Tähtäimenä oli päästä Horse Show’hun asti. Lopputuloksesta viis!

KESÄKUU

Up to heaven. Kuva:Nea Levonius

Up to heaven. Kuva:Nea Levonius

Meikä joutui yllätysreissulle Filippiineille, siellä kuvattiin Selviytyjät-sarjaa. Koko viisi viikkoa, jonka siellä luuhasin, lapsi hoiti Pullukkaa esimerkillisesti, ja nappasi parit ruusukkeetkin siinä ohessa. Respect!

HEINÄKUU

Pariskunta. Kuva: Aila Roivainen

Pariskunta. Kuva: Aila Roivainen

Meinasi elämä lipsahtaa liian ihanaksi! Kavioliittoleiri numero 2 järjestettiin Suomen Keiteleellä, ja se oli parasta mitä tämä maa voi tarjota. Etelästä lähteneeseen ruokakuntaamme kuuluivat lapsi, lapsen kaveri Aimo Helge (nimi muutettu), sekä Pullukka ja poikakaveri. Matka sujui hienosti, kiitos Land Roverin, jonka saimme lainaksi Horse Showlta. Keiteleellä meitä helli Wanhan Koulun Tallin porukka ja nippu parhaita leiriläisiä.

ELOKUU

Tämmöset ku ois saanu!

Tämmöset ku ois saanu!

Tässä kuussa Horse Show alkoi jo häämöttää, ja se tiesi kiirettä minulle ja jännitystä Pullukalle ja lapselle. Kavioliitossa käytiin myös keskustelua siitä, onko helppo C kouluratsastusta vaiko eikö. Menneiden vuosikymmenien ratsastusmuoti herätti myös keskustelua, koska onhan se kuumaa. Tein myös omalla FB-sivullani kyselyn millaisia mielikuvia herättää Horse Show. Vastaukset olivat viihdyttäviä.

SYYSKUU

IMG_0657

Pullukan Horse Show -kunto alkoi olla jo hiomista vaille valmis. Laihdutusurakka oli jo hyvällä mallilla, eikä kunnostakaan tarvinnut valittaa. Jännitys oli hirveä. Ypäjän semifinaaleista selvittiin rimaa hipoen, vaikka ensimmäisenä päivänä sijoituttiinkin 9. sijalle. Viikonloppu oli ns. kiihkeä. Horse Show’hun pääseminen varmistui! JUHUU!

LOKAKUU

Kattokaa ny!

Kattokaa ny!Kuva: Roosa Roth

Eihän tähän kuuhun oikein muuta mahtunut, kun Horse Showta vaan. Emme olisi ikinä voinut uskoa, että Horse Show’n kisaviikko menisi niin hienosti. Ensimmäisenä päivänä niukka nolla-nolla(4.sija), toisena kirkas nolla-nolla(3.sija). MITÄ HELV? Meidän pötkylät MENI FINAALIIN! Kuolin, monta kertaa. Finaalissa hevosparka oli jo liian piipussa, mutta väliäkös sillä. Saatiin enemmän kuin ikinä osattiin toivoa!

MARRASKUU

Luonto kiittää luonnonystävää!

Luonto kiittää luonnonystävää!

Pullukka sai ansaitun lomansa, meikä pääsi vieraan selkään. Olipa hauskaa! Etenkin kun kyseessä oli Anniinan Ruuhkavuosihevonen eli Päde. Pieni ja kerrassaan sievä kaveri. Ja niin mukava ratsastaa! Oli ilo ja kunnia tutustua hevoseen, jota olen etsinyt metsästä puolitoista vuorokautta. Tässä kuussa summattiin myös elettyä elämää Pullukan kanssa. Kuusi vuotta tuli täyteen kavioliittoa. Kavioliittoleiri numero 3 suoritettiin Unkarissa, ja taas oli maha kipeänä naurusta. Ihan huima matka.

JOULUKUU

Kanttarellitytöt.

Kanttarellitytöt.

Hilppa todettiin lihavaksi ja niin myös äitinsä. Aloitimme molempien kuntokuurit. Joulun korvalla Pullukka ja lapsi esiintyivät niin hienosti kanttarellissa, että liikutuin. Kaiken kaikkiaan vuosi oli saakelin hieno. Lisää tällaisia, mutta pikkusen enemmän rahaa, jota voi näihin käyttää, kiitos!

Verratonta uutta vuotta kaikille kavioliittolaisille! Olkoon kaviokoukkunne tukeva tänäkin vuonna. Bottoms up!

 

 

 

Kuusi vuotta Pullukan kanssa

Ekat kisat, hyvin meni.

Ekat kisat, hyvin meni. Kuva: Anna Aalto

Yhä useampi kysyy mistä olen Pullukan hankkinut, kun se on niin ihana. Naurattaa joka kerta, ihanapa juu. Kuutisen vuotta sitten kaverini soitti ja kysyi onnistuisiko yhden tamman liikuttaminen, itse kun oli kovasti raskaana. Mikäs siinä, totesin ja kapusin selkään. En tiedä olinko todella maailman ankein ratsastaja vai mitä, mutta Pullukka oli ihan hirveä ratsastaa. Katselin suu auki muita ratsastajia ja yritin kysellä, että onko se aina tämmöinen? Ei saa ottaa ohjista kiinni, viilettää pohjetta pakoon ja säntäilee. Kukaan ei tiennyt tai ainakaan kertonut. Jatkoin harjoituksia, tämähän oli haaste! Silloin tällöin, pienen hetken Pullukka näytti miten hieno se voi olla. Se oli sitten sitä myöten selvä. Rakkaus oli syttynyt. Muutaman kuukauden päästä hevonen oli myynnissä.

– Katja, mun pitää myydä tää, osta sä.

– Ei mulla ole rahaa.

On tässä kaikenlaista saanu ruokansa eteen tehdä. Tässä joulupukin porona.

On tässä kaikenlaista saanu ruokansa eteen tehdä. Tässä joulupukin porona.

Tässä tilanteessa tajusin, että tilanne on täysin älytön. Lainaa en halunnut ottaa, koska sitä oli jo ennestäänkin ja lisäksi eihän ratsastettavuudeltaan kauheaa hevosta kannata ostaa. Niinpä universumi ratkaisi asian lähettämällä luokseni kaverin, joka tarjoutui lainaamaan rahaa. Sanoin ehdottoman ein. Samahan se on, laina mikä laina.

– Saat 20 vuotta maksuaikaa.

Menin mykäksi, en vieläkään meinannut suostua. Seuraavana päivänä kaveri laittoi viestin: laita se tilinumero nyt! Ja niin tämä sekoilu sai alkunsa.

Silloin kun me!

Silloin kun me!

Alku oli melkoista, en osaanut ratsastaa Pullukalla yhtään, mutta ei osannut kauheasti kukaan muukaan. Alkoi vikojen kartoitus. Löytyihän niitä, alkaen aaltopurennasta. Sitten käytiin kintut ja selkä läpi, luusto. Kintut ok, selässä satulan aiheuttamaa sanomista sään kohdalla. Saikku nr 1 alkoi, sain ison koiran, jota taluttelin. Suhteemme syveni.

Muka naurattaa!

Muka naurattaa!

Saikun jälkeen jatkui satulanjahtaus. Ostin koulusatulan sovittajalta, joka sanoi, että hevoselle sopii monikin, mutta sinä olet Katja niin huono ratsastaja, että se on ongelma. Ok. Samainen ihminen hämmästeli etukavioiden lyhyyttä. No perhana, lyhyethän ne! Ihmekös ei kulje. Kengittäjä oli höylännyt liian isot siivut huonosti kasvavista tassuista. Alkoi kavionkasvatus ja klinikkakengitykset. Saikku nr 2. Lähennyimme, opettelin ohjasajon, Pullukka vissiin osasi jo. Viikin fyssari, tohtori Hyytiäinen neuvoi maastakäsin hemmetin hyviä lihaskuntotreenejä. Harjoittelimme ankarasti.

Saikun päätteeksi aloitin varmaankin ratsastuksen ja taisin hypätä jokusen kisankin. Sitten hyydyin täysin, homma ei tuntunut olevan vieläkään ihan pulkassa. Päätin teettää varsan, äitiysloma korjaa monesti asioita. Näin kävi. Hilppa, terve ja iloinen tyttö syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja teki äitinsä ja pari muuta vähän hiton onnelliseksi. Kavionkasvu löysi aivan uudet urat.

11204832_873646836006082_963825548_o

Pullukka sai viettää täyspainoisen äitiysrupeaman, jonka jälkeen alkoi varovainen reeni. Kävi ilmi, että hevonen hyppäsi paremmin kuin ikinä. Oliko siistiä? Oli. Tuolloin hyppäsin itse. Pikku hiljaa lasta (minun) ruvettiin sisäänajamaan Pullukan ratsastajaksi. Alku oli haastavaa, opettaja ei halunnut, että lapsi tulee enää koulutunnille Pullukalla. Olin samaa mieltä. Lapsi vaihtoi ylisuureen 18-vuotiaaseen suomenhevoseen, joka oli entinen ravuri. Se oli täydellinen. Who knew? Estetunneilla lapsi jatkoi yhteistyön hiomista Pullukan kanssa ja edistyi hienosti. Samalla lapsi sai hyvää kielikylpyä: kouluope oli ruotsalainen ja esteope portugalilainen.

Lapsi oli joskus pieni ja hevonen laiha.

Lapsi oli joskus pieni ja hevonen laiha.

Vaihdoimme tallia. Lapsi alkoi kisata Pullukalla ihan toden teolla. Parivaljakko kasvoi hienoksi ratsukoksi. Kisaaminen aloitettiin 80 sentistä, aika nopeasti noustiin ysikymppiin ja siitä metriin. Sijoituksia on tippunut, myös joku voitto. Pullukka on elementissään. Hevonen on ehjä, mutta sen perslihakset jumittavat toisinaan. Onneksi ne saa auki hieronnalla ja hyvillä neuvoilla.

Ehkä Pullukka-urani huippuhetket ovat olleet Hilpan syntyminen ja HIHS:n Amateur Tourin finaaliin pääsy. En voisi olla ylpeämpi hevosesta, lapsesta tai itsestäni. Ostin älyttömän tamman, josta on kuoriutunut fantastinen ystävä ja hieno ratsu. Tänä päivänä voin sanoa olevani asiantuntija oman hevoseni kohdalla. Tiedän milloin sitä vaivaa joku ja mistä sen huomaa. Osaan iloita jokaisesta terveestä ja onnellisesta päivästä. Pyrin yksinomaan siihen, että me kaikki voidaan mahdollisimman hyvin. Välillä se tarkoittaa napakkaa otetta, välillä kehumista. Näillä eväillä meistä on tullut parhaat kaverit.

Pullukka <3

En ymmärä, rakastan. Kuva: Essi Pasanen

En ymmärä, rakastan. Kuva: Essi Pasanen

Horse Shown lauantai ja Pullukka

Legendaa kerrakseen ja muutama ratsastaja.

Legendaa kerrakseen ja muutama ratsastaja. Kuva: Satu Pirinen

Ihan kun ei olisi ollut tarpeeksi hommaa muutenkin sekä hevosella että omistajillaan, niin tokihan Pullukka kuskattiin lauantai-iltanakin Horse Show’hun. Rouva oli onneksi saanut kökkiä koko päivän tyttärensä kanssa tarhassa ja nauttia kirpeästä lokakuun säästä. Myös heinää kuulemma riitti.

Meikä puski hommia (mediajuttuja ja juontohommaa) halleilla, joten noutajaksi valikoitui luottokaveri mukanaan lapsi. Tulivat sitten illan pimetessä Helsinkiin ja Pullukka sai hetkeksi oman kämpän hienojen kilparatsujen naapurista.

Hänen kämppäns.

Hänen kämppäns.

Viime vuotiset Pullukan kaverit Oku ja Esko from Radio Nova saapuivat hyvissä ajoin hallille ja aloittivat aktiivisen jännittämisen. ”Mitä jos mä en enää osaakaan?” En viitsinyt sanoa, että et sä missään vaiheessa oppinutkaa, joten annoin kavereiden jännittää ihan rauhassa. Toiselle oli sovittu hepaksi joku muu. Tässä vaiheessa Esko ei vielä tiennyt, että hänelle siunaantuisi kärryajelu suomenhevosen kanssa!

Kati Hurme-Leikkonen in action. Kati voitti nuorten Euroopan mestaruuden 1988! Kuva: Satu Pirinen

Kati Hurme-Leikkonen in action. Kati voitti nuorten Euroopan mestaruuden 1988! Kuva: Satu Pirinen

Alkukriiseilyn jälkeen Pullukka ja lapsi pääsivät taas lempipaikkaansa: jäähallin verkkaan. Siellä verkkakavereina oli tällä kertaa nippu suomenhevosia valmiina kilpailemaan 80 cm:n luokassa, selässään kolme kotimaista ratsastuslegendaa ja kolme ulkomaista. Kotimaisista mukaan oli saatu muilutettua Pekka Larsen, Kari Nevala ja Kati Hurme-Leikkonen ja ulkomaisista Francois Mathy Jr, Henrik von Eckermann ja PEDER FREDRICSON. Pyörtyminenhän siitä seuraa. Yhtäkkiä tajuan täysin miksi tytöt aikanaan sekosivat Beatleseista totaalisesti. Olen menettää itsehillintäni kun hengitän samaa ilmaa Pederin kanssa.

Shownumerot menevät hienosti, Oku äityy ravaamaankin Pullukalla, josta Pullukka ei ota lainkaan nokkiinsa. Ei tietenkään, hänhän on itse sivistys. Ja hei: kohta pääsee himaan! Tallikaveri kertoi, että jo torstai-iltana Pullukka nojasi otsalla seinään. Taisi olla vähän poikki.

Lauantaiyönä heppa saadaan kotiin ja meikä kurvaa jäisillä teillä yösydännä hakemaan vielä lapsen kotiin. Sanomattakin on selvää, että alla on kesärenkaat ja mittari näyttää -2. Erityisen sakea usva saa miettimään olenko todellakin auton ratissa yhä vai nukunko, sillä kello on lähemmäs 01.00 ja väsyttää aivan tajuttomasti. Sitten pikku ”yöunet” ja ei kun takaisin hallille. Tällä kertaa jätämme Pullukan rauhaan ja keskitymme World Cupin jännäämiseen. Suunnitelmissani oli kävellä rata läpi Anna-Julia Kontion kanssa (niin kuin olinkin jo tehnyt parin luokan äärellä), mutta teknisistä syistä keikkamme jää väliin. Tyydyn huikkaamaan Juulille, että nähdään ensi vuonna, ja silloinhan sä tuletkin hevosen kanssa, eikö? – Joo, vastaa nti Kontio. That’s a promise! Helsinki Horse Show kuittaa, ja kuolema kuittaa univelat. Ensi vuoteen!

Palanderin Kalle veti keppihevosella yli 80 prossan kouluohjelman! Kuva:Satu Pirinen

Palanderin Kalle veti keppihevosella yli 80 prossan kouluohjelman! Vedäppä itte peerässä. Kuva:Satu Pirinen