Lisää naurua tähän lajiin!

 

dressage-test

Katselin taas kerran videolta Brett Kiddingin häröilyä. Se on mykistävän – tai ei, nimenomaan päin vastoin – räjähtävän hauskaa! Vaikka en liiemmin luisi kouluratsastuksen puolelle (syy: suurpiirteisyys, epätarkkuus, yleinen hosuminen), niin tunnistin silti itseni. Se loputon jäpättäminen ja valmistautuminen väistämättömään, eli karmeaan tyrimiseen. Samaan aikaan pääkopassa väkevä usko ja uskomaton päättäväisyys, että laitojen välissä pysytään ja askellajit esitetään. Tuomareita pelätään jo varmuuden vuoksi, stewardista ei luojan kiitos tarvitse olla huolissaan. Missä muuten luuhaavat stewardit, jotka pitävät ihmispolon puolia? Entäs kun hevonen huumoripäissään vie ratsastajaa kuin mätää kurkkua? Mitäs kun hevonen saa pierupukki- ja yleinen säntäily-kohtauksen jäljiltä ihmisen kyyneliin ja terapiaan? Kuka vastaa ja ottaa ihmisen kiinni, kun hän juoksee baariin vetämään päänsä täyteen?

Puhumattakaan poniluokista! Tunnettu tosiasiahan on, että kirkkaasti kiinnostavinta on seurata ponien estekisoja, mielellään mahdollisimman isolla kentällä. Ponit saavat kunnolla tuulta alleen ja kenties myös ajatuksiinsa, sillä harvassa ovat ne kerrat, kun jokainen poni toimii sääntöjen mukaan. Toisinaan ponien naamasta näkee jo 20 metriä ennen estettä, että tuosta en muuten yli mene. Ikävä juttu tietysti ratsastajalle, koska hänhän ei näe ponin ilmettä sinne selkään. Se tulee monesti yllätyksenä. Mutta katsojalla ei tule aika pitkäksi! Sen sijaan nuoria hevosmiehiä ja -naisia käy sääliksi. Jos ei poni nöyryytä, niin viimeistään äiti menee kirkumaan kipailun johdolle, että miksi meidän Muumieveliinan ei annettu kokeilla toista kertaa? Tai miksi valokuvaaja otti kuvan juuri kun meidän Muumieveliina oli ylittämässä okseria ponillaan Hoorst van der Gubbenjeegel af Kyijkenhaal? Ponin silmäthän häikäistyvät! Samaan aikaan lapsi harjoittelee kulman takana hätäpäissään vaikkapa tupakanpolttoa, jotta äiti suuttuisi ennemmin hänelle kuin nolosti koko maailmalle.

Totuushan kuitenkin on se, että aina voi sattua ja tapahtua. Mikään kisa ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaa suututtaa itsensä, ympäristönsä ja koko kisajärjestelmä, miksei liittokin. Aina tulee uusi päivä, paitsi jos ollaan kuoltu.

Jokaisella osapuolella on jotain opittavaa. Me tädit (tai aikuiset harrastajat) voimme ihan hyvin lakata nöyristelemästä muiden vierellä. Esteporukka voi ihan hyvin lakata tietämästä ihan kaikkea ja kouluporukka voi alkaa avata hevosilleen maailmaa. Pienet lajit voivat lakata itkemästä lajinsa pienuutta ja kattojärjestö porukkansa epäjärjestystä. Jos itselleen oppii nauramaan, ei ole niin perkeleellisen kireä muidenkaan suhteen.

Naura enenmmän, ratsasta paremmin! (Tai ainakin voi yrittää)

PS. Suhteellisen hauska meno voi muuten olla viikon päästä Ratsastuskeskus Ainossa! Siellä nimittäin avataan Working Equitation kunnolla meille ihan tavallisille tallaajille. Juontamassa tapahtumaa eräs Katja Ståhl, jonka voi tavata samaan hintaan! Kavioliiton FB-sivulla arvonta ilmaislipuista! Huutomerkki!

Sopiiko huumori ratsastukseen

Ei mitään kikattelua nyt, täällä suoritetaan.

Ei mitään kikattelua nyt, täällä suoritetaan.

Monesti kuulee puhuttavan, että sillä ja sillä koiralla/hevosella on hyvä huumorintaju. Pitääköhän se paikkansa? Kenties joku asia, mitä koira/hevonen tekee, on sen mielestä ihan järkevää tai nokkelaa, mutta me kuollaan nauruun. Laskettakoon se huumoriksi. (Ei nyt lähdetä sille linjalle, että ”hevonen kärsii, siksi se pakenee karsinasta.”) Omasta mielestäni tallilla on hauskempaa, jos katselen elukoita huumoririllien läpi. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki käytös sallitaan tai hevosilla pelleillään. Se ei myöskään tarkoita, että inhimillistän hevosia. SE VAAN ON HAUSKEMPAA, KUN MIETTII, ETTÄ HEVOSET AJATTELISIVAT KUIN ME.

Näin youtubessa ihan sairaan hauskan videon, tekin olette varmaan nähneet sen. Kyseessä on Tristan Tuckerin alter ego Brett Kidding, joka sipaisee läpi korkean koulun ohjelman niin mehukkaasti, että espoolainen perheenäiti meinaa tukehtua pannukakkuunsa, jonka päällä on hieman jäätelöä ja mustikoita. Tämä kyseinen video on saanut minut tajuamaan miten urpoja me ollaan kaikki kiristelyidemme kanssa. Mitä ihmettä me oikein väännetään? Senhän pitää olla HAUSKAA! Ja suuttuuko hevonen, jos me nauretaan?

Olen miettinyt pitkään erilaisia show-elementtejä, joilla tekisi vitsikkäitä ratsastusesityksiä. Vitsailisi sille, kuinka me niin yritetään osata, eikä osata. Tai kuinka me niin luullaan olevamme niin tavattoman hyviä, mutta ehkei sittenkään lla. Eräs tuttuni ilmaisi huolen, että kouluratsastajat suuttuvat, koska se on vakavaa hommaa. Onko? En siis missään nimessä kiellä lajin urheilullista puolta, mutta eikö siinä kaikessa ole kuitenkin koominenkin puolensa? Kaikki höyrypäinen kiillottelu, helmikorvikset ja mitä vielä. Eikö se ole vähän hassua?

Entäs estefriikit. Voitteko väittää, ettei pikkuisen naurata ne kaikki maailman merkkituotteet ja idioottimaiset, uudet kypärämallit? Tai suitset, jossa on sadat ohjat, viidet kuolaimet jne. Tai se hevosen nenäkarvojen leikkely ja karvan neuroottinen klippailu, ”ettei tule hiki.” Ihan kun itse kulkisi koko ajan tekninen paita päällä siltä varalta, että tulee hiki.

TAAS HALUAN PAINOTTAA, että itse urheilu on sinänsä hienoa ja kunnioitettavaa, mutta se kaikki oheissekoilu on aivan hupaisaa. On se kyllä golfissakin: ei saa kiroilla, ei saa olla sortseja ja teis mitä komentoja. Yhtä suurta huumoria!

Mitä mieltä jengi? Saako nauraa? Tuutteko katsomaan jos teen stand uppia hevosen kanssa?

Onko tämä porukka mielestäsi vakavalla asialla?

Onko tämä porukka mielestäsi vakavalla asialla?

Ei taas näy valoa putken päässä (tuskin edes putkea)

karvat

Terve taas. Olin kolme päivää huonolla tuulella. Arvatkaa ratsastinko silloin hyvin? Kappas, en. Otti niin paljon pannuun, että estehevonenkin rupesi kieltämään. Varmaan nauroi koko matkan heinäkasalle. ”Siitäs sait, sinä kireäpipoinen vanha tyttö.”

Luettelen nyt asiat, jotka ottivat ns. kupoliin:

1. Satula, jonka takapaneelit ovat hiertäneet karvaan koloset. (Tiedän, semmoista sattuu talvisaikaan, mutta ärsyttää se silti.)

2. Satula, jonka haluan vaihtaa, mutta ei ole rahaa. (CWD ilmestyy uniini.)

3. Hevonen, johon saan katsekontaktin yläkautta. (Kai se on parempi kuin ei kontaktia lainkaan.)

4. Hevosen takapää, joka on kuin sukkahousut tuulessa. (Ei juuri ainakaan alla, jos missään muuallakaan.)

5. Maasto, joka on liian kova/liukas laukkaamiseen. (Maastossa laukkaaminen on ainoa asia, joka on molempien mielestä kivaa.)

6. Aurinko, joka ei paistanutkaan. (Senkin paska.)

7. Suitset, joita kukaan ei pese. Eikä satulaakaan. (Vaadin vanhaa kunnon hoitajakulttuuria takaisin.)

8. Hevosen karva, jota löytyy jopa työpaikaltani ja lähikaupastani. (Minä vien niitä sinne. Tänään kävin ilman satulaa metsässä. Siniset housuni olivat maailman valkoisimmat sen jälkeen, mutta onneksi kostoksi housuistani oli jäänyt myös sinistä väriä hevoseen. Hah.)

9. Hevosen toinen etukenkä, joka oli jäänyt johonkin. (Eihän tämä setti muuten olisi täydellinen.)

10. Rahatilanteeni, joka vaatisi keskikokoista ässäarpa-voittoa. (Tosiaan se satulahomma ja pari muuta juttua.)

11. Tukkani, jonka malli alkaa olla niin huono, että se on parhaimmillaan, kun olen ottanut kypärän päästä. (Tämä siksi, että kampaajani poksahti superjulkkikseksi oltuaan Vuosia nuoremmaksi -ohjelmassa kampaajana, eikä hänellä ole yhtään vapaata aikaa ennen elokuuta. Ei näin saa tehdä ihmisille.)

12. Vaatteeni, jotka ovat niin virttyneitä, että valokuvaajat kiinnostuvat niiden läpi kulkevasta valosta. (Ei tarvinne selittää.)

13. Autoni, jonka kattoikkunaan tuli reikä, koska siihen iskeytyi moottoritiellä meteoriitti. (Saattoi olla jääpuikkokin, mutta reikä siihen kumminkin tuli, ja nyt olen ajanut kolme viikkoa jätesäkki kattona. Ilon aiheena mainittakoon, että Claes Ohlsonilta saa erityisvahvaa jeesusteippiä, jolla jätesäkki pysyy kivasti paikallaan. Voipi olla, ettei edes irtoa, kun uusi kattoikkuna asennetaan.)

14. Finni naamassa tässä iässä. (47)

15. Se, että olen loputon valittaja. (Nyt vasta ottaakin päähän.)

Jos jonain päivänä paistaa edes aurinko, saatan unohtaa nuo muut kohdat.