Syksy saa, aloitan ratsastuksen

Olis ollu kypärä ilman muuta, mutta kun tuli tilanne yllättäen eteen ja. Kuva: Aila Roivainen

Kattokaa nyt tota RATSASTAMISTA. Kuva: Aila Roivainen

Tänä aamuna heräsin siihen, että satoi ihan reippahasti. Jopa niin, että ihan sadetakin vetäsin iholle kun läksin koirien kanssa ulos. Kuitenkin ensimmäinen ajatukseni oli: olikohan hevonen yön ulkona ja satoikohan koko yön. Siihen perään ajatus: no hei, se on hevonen ja nyt on kesä, mikä hätä sillä on! Mutta hätä se on, joka määrittää jossain mittakaavassa elämää kun on hevosen omistaja.

Hitto kun on rankkaa. Kuva: Tiina Rättö

Hitto kun on rankkaa. Kuva: Tiina Rättö

Pullukka on nyt ollut eilisen päivän vapaalla. Kaavailin, että se ansaitsee sen, olihan viime viikko aika hevi, vaikkakin kiva. Ja kas: jo vapaapäivästä tulee huono omatunto. Olen jättänyt hevoseni heitteille. Ihan kuin se riittäisi, että on huono omatunto hevosen puolesta, mutta kun sekin vaivaa, että en mennyt tallille. Laiskaksi leimaudun. (Olkoonkin, että tein kahta-kolmea työtä päivän ja mietin mitä teen neljännen työn kanssa. Otanko vai enkö.)

Netti ja hevoslehdet on juuri nyt tulvillaan ratsastuskoulujen mainoksia. Ilmoittaudu tästä mukaan syksyn tunneille! Aloita ratsastus nyt! Liity mukaan Kukkelbergin ponikerhoon! Syksy on ihanaa aloittamisen aikaa!

Perkele, miettii perheenäiti Espoosta. Millähän sitä sais itsensä villittyä niin, että ratsastaisi joskus ihan oikeastikin. Viime ajat olen vain hiippaillut tai kiitänyt maastossa. Minkäänlaista oikeaa RATSASTAMISTA se ei ole ollut. On vaan heiluneet jalat kaksin puolin hevosta (kiitos sanonnasta C. Wegelius). No eihän siinäkään mitään, mutta kun silloin ei opi! Ei yhtään mitään! Kun jankkaa omia, loputtomia ratojaan, eikä edes yritä korjaantua! Olen tuomittu keskinkertaisuuteen.

Pullukka oli kaverilla lainassa KOULUTUNNILLA sillä aikaa kun meidän perhe remusi Walesissa häissä. Sain palautteen: HEVOSESI ON KOULUHEVONEN! VAU! IHAN MAHTAVA! Okei. Juuri tämänkaltaiset elämykset jää itseltä väliin, koska olen vätys. Kadehdin niitä jotka matkustavat viikoittain tunneille selviytymään päivän diagonaaleista. Siinä on ryhtiä! Tämä on tämmöistä isomummojen hommaa, tämä.

Ekaluokkalaishymy.

Ekaluokkalaishymy.

Ja jottei totuus unohdu, muistan yhtäkkiä, että meillähän on varsakin. Käyn kurkistamassa sen vointia. Se on jengiytynyt kolmen muun naperon kanssa. Etuhammas on irtoamassa. Lapsi kommentoi, että äiti, meidän varsalla ei ole säkää. Ei kai, koska se on niin pallo. Hilppa on ns. HYVÄ REHUNKÄYTTÄJÄ (=LÄSKI). Elän toivossa, että Hilppa kasvaa sateessa ja kaivaa esiin hienon sään, jonka ympärille sopii mikä tahansa satula.

Elikkä tosissaan: aloitan ratsastuksen. Edes kerran viikossa. That’s a promise.

Tollai tietty viisastelen.

Tollai tietty viisastelen.

Kun Pullukan intiimiin paikkaan vettä meni

Kröhöm.

Kröhöm.

Kiitos: Land Rover Discovery Sport

Kavioliittoleirin alku oli otollista aikaa Pullukalle. Hän lähentyi jo mahdollisen poikaystävänsä kanssa matkalla niin, että sitten olikin ihanaa muuttaa viereisiin laatikoihin. Myös tarhoissa oltiin toki vieretytten. Leirin ensimmäisen päivänä harrastettiin kouluratsastusta joka sujui molemmilta aivan hienosti. Kaveriksi Pullukka ja Nalle saivat tunneille nipun suomenhevosia, ja oli siinä pari muutakin ratsua. Merkille pantavaa täällä Savossa on, että hevosten nimillä ei koreilla. On Elliä, Allia, Emmaa ja Poitsua. Ihania putteja.

Paikka täynnä rakkauen hevosia. Kuvassa Mörvi (nimi muutettu) ja Hevonen (nimi muutettu).

Paikka täynnä rakkauen hevosia. Kuvassa Mörvi (nimi muutettu) ja Hevonen (nimi muutettu). Kuva: Katja Suhonen

Leiriläiset olivat odottaneet innolla näkevänsä kuuluisan Pullukan, joka sitten esiintyikin kuin ääliö ollessaan esimerkkihevosena Marun teoriatunnilla. Hahmota siinä nyt jotain lihaksia ja rankaa kun eräs kipittää ympyrää kuin vatipää. Syy kriisiin oli talliin jäänyt Nalle, joka ei ennen reissua olisi voinut vähempää kiinnostaa. Saa nähdä jatkuuko suhde kotiseudulla.

Yrtti-Jyrki avaa kasvien salat.

Yrtti-Jyrki avaa kasvien salat. Kuva: Tiina Kohonen

Iltapäivällä viisaimmat meistä ampaisivat Yrtti-Jyrkin kanssa lähimetsään. Sieltä koriin kerättiin hyötymielessä erinäisiä aivan tavallisia kasveja, joista Yrtti-Jyrki lupasi uutta meille voimajuoman. Mukaan pääsivät mm. pihasaunio, joka on Suomen vastine kamomillalle. Suuressa roolissa oli mysö siankärsämö, jota on ylenkatsottu liian kauan ja liian paljon. Se on nimittäin aivan verraton kasvi, jos pulmasi osuvat munuaisiin, kilpirauhaseen tahi masennukseen. Yrtti-Jyrki opiskelee hyötykasvihommia ja sekös meille käy. Mies on käynyt alakoulun siinä rakennuksessa, missä yövymme.

Turve-Sadusta ei löytynyt kuvaa, mutta olihan meillä myös aamuisin klo 8 aina Jooga-Johanna!

Turve-Sadusta ei löytynyt kuvaa, mutta olihan meillä myös aamuisin klo 8 Jooga-Johanna! Kuva: Katja Suhonen

Ratsastuksen ohessa ohjelmaan kuului muuten myös turve-jalkahoito. Turve-Satu sujautti halukkaiden jalat pussukoihin, jossa jalat ottivat kontaktia ehtaan turpeeseen. Jalat heräsivät uuteen elämään saadessan lisäksi ihanan hieronnan. Näin ihmisiä pitää kohdella!

Tiistaina oltiin Pullukan ydinosaamisalueella eli hyppyhommissa. Opettajan oli Kuopion fantastinen lahja suomalaiselle esteratsastukselle: Tuomas Jauhiainen. Kerrassaan kannustavin elkein Tuomas siivitti sanoillaan ratsukoiden menoa ellei jopa meininkiä. Osalla meni tavattoman hyvin, osalla vain hyvin. Joku otti tukea maasta omalla ihmisvartalollaan, mutta semmoistahan se toisinaan näissä hommissa on. Kaikki säilyivät hengissä, sieluun saattoi tulla lommo. Kaikki lommot saatiin kuitenkin korjattua perinteisin keinoin: saunomalla. Rantaan oli myös kuskattu palju, johon Yrtti-Jyrki oli kehittänyt kylpypommin. Paljussa ihminen kohenee.

Saunalla asiat oikenee.

Saunalla asiat oikenee.

Keskiviikkona aukeni ensimmäinen ns. kesäpäivä. Sen kunniaksi päätimme lähteä viemään osaa hevosista uimaan. Osa leiriläisistä lähti issikkavaellukselle. Uimaan matkasi myös Pullukka, varmaankin ensimmäistä kertaa elämässään. Tiettävästi myöskään poikaystävä Nalle ei ollut koskaan kokeillut kykyjään uimarina. Enemmän estehevosia he. Veteen molemmat menivät melko reippain mielin, olihan lammikko jo täynnä urheita suomenhevosia ja yksi ponikin oli mukana. Kahlaaminen oli ihan mielekästä, Nalle jopa riemuitsi. Ongelmia Pullukalle muodostui syvemmällä, kun pinppiin alkoi mennä vettä. Eihän semmoinen naiselle sovi. Pullukka tunki häntänsä niin syvälle takajalkojen väliin, että se näkyi melkein etupuolelta. Pullukka ei siis suostunut varsinaisesti uimaan kuin yhden vedon, se rekisteröitiin. Vesi oli n. +17 asteista, joten ymmärtäähän sen.

IMG_6440

Kuva: Aila Roivainen

IMG_6296

Kuva: Aila Roivainen

Pariskunta. Kuva: Aila Roivainen

Pariskunta (huomaa hännän tiiviys!). Kuva: Aila Roivainen

Olis ollu kypärä ilman muuta, mutta kun tuli tilanne yllättäen eteen ja. Kuva: Aila Roivainen

Olis ollu kypärä ilman muuta, mutta kun tuli tilanne yllättäen eteen ja. Kuva: Aila Roivainen

Saaga jatkuu! Seuraavassa numerossa mm. Miksi Olavi pysäytti automme ja väänsi ikkunansa auki? Mitä navetalta löytyi? Kuka osasi Working Equitationia ja kuka ei?

Brad Pittin kanssa Unkarissa!

Uuh! Brad Pitt kuvassa!

Uuh! Brad Pitt kuvassa!

Terveisiä El Broncosta, Unkarista! Saavuttiin eilen kohteeseen päivällä, siis minä, Riippa ja muutama muu. Osa oli mennyt paikan päälle jo edellisenä iltana. Viimeinen setti tuli eilen illalla.

No niin: siis tämä paikkahan on ihan naurettava. Ihan käsittämättömän kaunis ja ihmiset NIIN kivoja. Tokihan sen tiesinkin, että paikan pääjehut, Gaborin ja Roland kohtasin jo viime syksynä Horse Showssa, kun he olivat promoamassa paikkaansa Horsexploren edustajina. No niin siis: heti kärkeen syötiin unkarilaista, tomaattipainotteista ruokaa ja sen jälkeen saman tien hevosen selkään. Kyseessä täällä on siis lännenratsastus, joten kaikki paitsi HEVONEN on pikkuisen vierasta melkein kaikille meistä. Ihan sama, sillä kaikki selitettiin huolellisesti kentällä. Opettajamme Gabor neuvoi yksityiskohtaisesti mitä lännenhepalla tehdään ja mitä ei. Kyseessä on kaiketi reining, jos oikein ymmärsin. Samaan aikaan pihalla melko upeaa paint-oria hyppyytettiin pukilla. Gabor oli vaan, että oho, ai noi on tuossa. Itse tuijotin ihan silmä kovana touhua. On se!

Sitten selkään! Ensi hätään opeteltiin pysäyttämään heppoja, joka on sikäli uutta, että ohjistahan ei vedetä, ellei ole pakko. Arvatkaa osattiinko. Ei. Naurettiin vaan, että mitä helevttiä. Hevoset huokaili, että taivas mitä juntteja. Hirveän kilttejä ja kivoja olivat hepat kyllä kun vaan tajusi antaa oikeat avut.

Ai mikäkö oli meikäläisen hevosen nimi? No tietenkin BRAD PITT. Miten voi olla? Brad on melko pieni quarter ja erittäin hellyyteen valmis eläin. Rakastimme toisiamme syvästi heti saman tien. (Anteeksi Pullukka, what happens in Unkari, stays in Unkari!) Kun vihdoin alkoi valjeta mistä kahvasta käännetään ja kuinka kovaa, Brad osoittautui ihan saakelin hienoksi eläimeksi. Sehän kiipeää vaikka puuhun jos niin sovitaan. Ja me sovittiin.

Ensin könyttiin siis kentällä hallintalaitteita etsien, sitten lähdettiin maastoon. Ja voi penaali, mitkä maastot! Ohhoh, sattuipa olemaan kansallispuistoa ja ohhoh, pohja on entistä merenpohjaa eli pehmeää hiekkaa, jota sitoo kevyt heinikko ja ohhoh, kun sattui olemaan sata kilometriä laukkapolkua ja ohhoh kun hevoset kulkee sivistyneessä laumassa laukaten. Eihän täs ole mitn järkeä! Niin on hienoa!

Ensimmäinen ratsastuskerta kesti siis kutakuinkin 2 tuntia, hiukka kenttää ja rutkasti maastoa.

Ilta oli melko masentava, juotiin ruoan jälkeen viiniä ja mentiin spahan. Ja naurettiin kurkku pitkänä. En tiedä mistä lie kiinni, mutta saakelin hyvä ryhmä koossa ja joka hetki on vaan hauskempaa! 16 eilispäivän hevostyttöä eivät voi olla väärässä. Tämä toimii.

Huomenna lisää tarinoita, jota voitte lukea kateus kurkunkannessa painaen. (Okei, hampaiden välissä kirskui kyllä hiekka maastolenkin jälkeen, jos jostain pitää narista. Eikä mulla ole shortseja mukana. Että ei tää pelkkä juhlaa ole. On tää myös ruusuilla tanssimista.)

Tuolla voi hiukka fiilistellä: http://www.horsexplore.com/hungary-budapest-ranch-stay

Vasemmalla Elvis, oikealla Brad Pitt. Ja me.

Vasemmalla Elvis, oikealla Brad Pitt. Ja me.