Janni tähtää olympialaisiin

Zipon kanssa niitulla.

Zipon kanssa niitulla.

Toiset meistä ovat hiukka päämäärätietoisempia kuin toiset. Itse kuulun niihin, jotka aina suunnittelevat tavattomasti, mutta sitten aina tulee jotain, ja tekishän sitä jos ehtis! Nyt esittelenkin teille nuoren, joka myös tekee. Voidaan puhua minun kohdallani ihan puhdasverisestä tirkistelystä, sillä en tunne tällaista elämää ensinkään. Siispä asiaan!

Kouluratsastaja Janni Martikainen on 20-vuotias nuori, joka asuu tällä hetkellä suomalaisen kouluratsastajan Fia Lindhin luona Tanskassa. Jannilla on mukananaan kaksi omaa hevosta, Michigan-L ja Cornando V/D Cadzandhoeve. Cornandolla eli Korpulla on saavutettu mm. viime vuonna Nuorten SM-hopeaa. Michiganin eli Michun kanssa henkilökohtaista PM-hopeaa juniorien PM:ssä 2015. Täällä kaikki muut saavutukset so far: Janni

Jannin historiasta löytyy valtava menestysputki ponien Zippo ja Hazelberg’s Macho kanssa.

Macho oli kilpurien kilpuri Jannille!

Macho oli kilpurien kilpuri Jannille!

Niinhän se menee, että aina ei voi voittaa. Jannin kohdalla tämä tuli eteen, kun poneista siirryttiin hevosiin. Ponit olivat aina olleet terveitä, ja hevosten kanssa ei ollutkaan yhtä hyvä tuuri. Siitähän tuolla tasolla on jo kyse – tuurista.

–       Michu tuntui heti testiajossa oikealta, se oli ihana ratsastaa, mutta on sillä kyllä ollut vaikka mitä terveydellistä pulmaa, pohtii Janni.

–       Sillä on semmoinen hassu kalansilmä ja se katsoi mua sillä, ja ajattelin, että toi on kyllä makee heppa.

Ja makeehan se oli, jopa paikoitellen liian makee itselleen. Alussa Jannin ja Michun luottamus oli tietenkin hataralla pohjalla ja sitä piti kasvattaa. Luottamuksen puute näkyi mm. lastausvaikeuksissa.

–       2015 menin Michun kanssa McLeaneille Saksaan. Olin käynyt Warwickin valmennuksissa Suomessakin, koska meillä oli semmoista hakemista se alku. Saksassa sitten asiat loksahtivat kohdilleen. Sekä lastaus- että kyttäysongelmat häipyivät hyvien harjoitusten myötä. Opin, miten ongelmatilanteet ratsastetaan läpi.

Kalansilmäinen kaveri, Michigan-L.

Kalansilmäinen kaveri, Michigan-L.

Ongelmien selättäminen toi uutta varmuutta tekemiseen. Jannin tähtäin on jo vuosia ollut olympialaisissa. Kun tyttö ilmoitti perheelleen, että nyt on näin, perhe istui alas ja keskusteli asiasta. Onko meillä varaa tähän? Onko meillä aikaa tähän? Pitkällisen keskustelun päätteeksi sovittiin, että kyllä, jos likka näkee itsensä olympialaisissa, me autetaan siinä hommassa kaikin tavoin. Vaikka helppo tie se ei ole. Eikä halpa. Ja tosiasia on se, että ennen pitkää rahatkin loppuvat. Olympiatasolla hevosen on oltava niin laadukas, että siihen ei perheellä ole enää resursseja.

Mutta tilanne on hetken vielä hyvä. Tanskassa kaikki on nyt mallillaan. Aiemmin Janni oli Saksassa treenaamassa ja siellä kaikki ei sujunut yhtä upeasti, hevosilla oli yhtä ja toista terveysongelmaa ja koko homman mielekkyys mietitytti. Silloin Janni pohti tosissaan haluaako hevosista ammatin. Joskus tilanne vaatii syvän alhon, että ajatus kirkastuu. Janni päätti, että perhana, täältä noustaan vielä. Hevosten kanssa toimiessa ei kuitenkaan voi koskaan olla varma mistään. Sen sijaan itsensä kanssa voi olla.

– Mulla on tosi hyvä kilpailupää ja olen varmasti enemmän tosissani kuin moni muu. Mulla on myös tosi tarkat rutiinit ja aikataulut, enkä luista niistä koskaan.

Hyvä me!

Hyvä me!

Tällä hetkellä elämä on pelkkää hevosta. Janni aloitti myös Ypäjällä valmentajaopit. Millainen on päiväsi Tanskassa?

–       Herätys on kuuden maissa, siitä sitten hevosia ruokkimaan ja tarhaamaan. Tallissa on hevosia 20-30, en ole ihan varma lukumäärästä. Sitten siivotaan talli ja sen jälkeen ensimmäisen oman hevosen ratsastus. Puolen päivän korvilla vaihdellaan hevosia tarhaan ja ruokitaan hepat. Itse syön vasta 15-16 maissa. Iltapäivällä on vuorossa toisen oman hevosen ratsastus. Sitten laitellaan vielä hevosia kävelykoneeseen ja otetaan vikat tarhoista pois. Iltatalli tehdään jo klo 17. Sen jälkeen hoidan vielä omia hevosia jonnekin seitsemään asti.

Tanskassa homma siis sujuu, mitä valmennuksessa hiotaan juuri nyt? Onko pulmia?

–       Yritän päästä vanhoista ratsastustavoista eroon ja ottaa uudet, Fian neuvomat käyttöön. Nyt tehdään päivästä toiseen pelkkää läpiratsastusta. On ihanaa, kun Fian on opettanut esim. miten piruetissa istutaan! Olen tehnyt sen tähän asti vähän pieleen. Vanhojen tapojen muuttaminen vie kyllä aikaa.

Missä on seuraava tähtäin?

–       Ensi kausi alkaa maaliskuussa. Silloin odotan, että sekä minä että hevoset ollaan tikissä. Haluan, ettei radalle mennä selviytymään, vaan ESIINTYMÄÄN.

Kansainvälisen uran alku on hyvä: neljän startin jälkeen Janni on jo FEI:n tilastossa sijalla 36. Liekö päästään lähivuosina kirkumaan olympialaisiin HYVÄ JANNI! Tosin se vaatii lottovoittoa tai ihan vain jonkun hyvää hevosta. Peukut pystyyn että näin käy! Muuten homma nyypähtää kokonaan.

Kouluhevonen ja ratsastaja rentoina.

Kouluhevonen ja ratsastaja rentoina.

Jos oma hevonen ei tunnukaan hyvältä

Näkymä Pullukan seljästä.

Pullukka katsoo onnellisena, että ihanaa kun Katja löysi ton ruskean hevosen, jolla voi ratsastella.

Terveisiä hevosen selästä! Siitä onkin 6 viikkoa kun viimeksi harrastin. Ensin kekkailoimme Pullukan kanssa ilman satulaa metsässä, ja se oli tietysti täydellistä. Nyt tulee se iso MUTTA. Seuraavana päivänä ratsastin kaverini hevosella, joka on jo kokonsa puolesta kerta kaikkiaan sopivampi minulle. Alku oli tietty omalta osaltani jonkinmoista paikan etsintää, mutta kunhan kotiuduin satulaan, niin voi veikkonen, että oli hienoa! Osasin siis ratsastaa, voidaan sanoa. Samaan aikaan kentällä puursi lapsi Pullukan kanssa. Niillä näytti menevän aivan täydellisesti.

Niin. Olenhan Pullukan kanssa kokenut yhtä ja toista, osannut ratsastaa ja ollut totaalinen nuija. Monta kertaa on käynyt mielessä, että mitä helvettiä teen pienellä tammalla, joka osaa kyllä hypätä, mutta jonka omistaa kisakauhuinen akka. Hyppäämistä en pelkää yhtään, mutta kisaamista kyllä. Jo vuosia sitten Virtas-Ville lohkaisi käydessään testaamassa Pullukkaa, että ”tästähän tulee oiva kisatykki lapselles!” Miten oikeassa olikaan karismaattinen näyttelijämme. Sorjonen tietää. Se on kerta kaikkiaan totuus. Minä olen siis onnekas, että en joudu luopumaan Pullukasta vain, koska en itse ole kovin hyvä sen ratsastamisessa. Ja vieläpä koska kaverilla on ihana hevonen, joka tarvitsee liikuntaa aina silloin tällöin.

Vitsi piileekin siinä, milloin pitää antaa periksi. Missä vaiheessa huomaa, että vituttaa jo selkään nousu? Ahdistaako jo tieto siitä, että takapää lepattaa kuin sukkahousut tuulessa? Eivätkö ihmiskäsi ja hevossuu kohtaa pehmeästi? Se korpeaa ja julmetusti. Vielä pahempaa siitä tekee se, jos muut osaavat ratsastaa SINUN HEVOSELLASI paremmin kuin sinä. Se ei sinänsä ole huono asia ollenkaan, mutta jos et nauti, tilanne on paska.

On täysin mahdollista, että tallillasi (tai lähipiirissäsi) on joku, jolla on sama probleema. Jos hevoset ja ihmiset kohtaavat, saattaa syntyä antoisia kavioliittoja, joissa RAHAN EI TARVITSE VAIHTAA OMISTAJAA. Hevosen myyminen on aina niin hiton penseä tapahtuma. Parempi aina niin, että omistussuhde säilyy, niin ei kun palautat vaan hepan ja otat omasi takaisin. End of discussion. Ei lakipykäliä. Ja mulkkujen kanssahan ei vaihtaria kannata tehdäkään.

Mutta, mutta. Ehdottomasti neuvon yrittämään ns. viimeiseen oljenkorteen asti, että valkenee oletteko sopiva match. Se on nimittäin niin, että mikään ei ole antoisampaa, kuin löytää yhteinen sävel miljoonien harjoitusten jälkeen.

Jaaha, ja sitten seuraa tiedotus! Seuraava Kavioliiton seuramatka Unkarin El Broncoon onkin jo varattu! Kuka lähtee mukaan? Ajankohta on 2.-5.11. ja hinta 420. Lentonsa jokainen hoitaa itse. Paikka on VERRATON! Kerron lisää kohta.

Hilpan (omistajiensa) ensimmäinen koulupäivä

Opettaja monelta saa lähtee?

Opettaja, monelta saa lähtee?

img_3961

Opettaja, onks pakko mennä suihkuun jos ei tullu hiki?

 

Oli tavattoman kirkas ja kaunis sää, kun äiti ja lapsi kurvasivat tallin pihaan eräänä tuulisena aamuna Suomen Kirkkonummella. Oli jo aikapäiviä sitten sovittu, että nyt alkaa Hilpalla koulu. Make-opettaja kaarsi pihaan samalla kuin mekin. Olalleen hän heitti autostaan ohjasajovyön ja ohjat. Apua! Se on nyt sitten totta. Vastahan varsanpötkäle oli pelkkä kuva eläinlääkärin monitorissa. Nyt se on 1,5 v.

Haimme pahaa-aavistamattoman Hilpuran laumasta ja veimme talliin. Siihen hän on onneksi tottunut, ei mitään keskustelua. Harjattiin neitoa vähän. ”Se on hevosen kunnioittamista, kun se pidetään puhtaana,” lausui Make, ja minua vähän hävetti. Hilppa on ihan siistissä kunnossa, mutta äitinsä…nooh, siitä sittemmmin! Sanoinkin Makelle, että hyvähän se on ruskeaa eläintä puhtaana pitää, johon hän kertoi tarinaa kuinka entisaikaan vedeltiin painepesurilla hevonen kiiltäväksi. Ei lainkaan huono idea.

Hilpalle puettiin ensin suitset ja sitten ajovyö tai mikälie. Koska meidän varsaa on loimitettu jo varhaisesta vaiheesta, se ei sanonut moisesta toimenpiteestä mitään. Kaikki kaivelu ja räpeltely oli ihan okei. Sitten ohjat kuolaimiin ja menoksi. Ensin Make käveli Hilbertin kanssa pitkin maneesia ja pysäytteli sitä. Lapsi käyttäytyi oikein hienosti.

Seuraavaksi Make TUOSTA VAAN ALKOI JUOKSUTTAA HILPPAA. Mä en voi käsittää miten se voi lähteä sillä lailla, että juokses nyt, niin minä seison tässä keskellä. Ja niinhän se meni! Hilppa juoksi vasemmalle kuin olisi aina ollut juoksutuksessa, mutta oikea oli vaikeampi. Se taas johtuu tietty siitä, että häntä on aina talutettu vasemmalta niin kuin säännöissä lukee. Ei ole nimittäin koskaan käynyt mielessäkään, että varsaa pitäisi taluttaa molemmilta puolilta! Nyt tiedän.

Eihän siinä mennyt kuin kymmenen sekuntia kun Hibelius jo hoksasi, että jaa, OIKEALLEKIN voi hölkätä, asia selvä.

Sitten siirryttiin ohjasajoon. Make pyysi minut Hilpan henkiseksi tueksi kävelemään vierellä, kun hän ohjasti takaa. Siinä sitten taas mentiin kuin olis aina menty. En voi käsittää. Seuraavaksi Hölmölän Emäntä ja Tytär saivat hoitaa hommaa ihan itse. Make seisoi maneesin laidalla ja huuteli neuvoja kun tytär ohjasti ja äiti oli HENKISENÄ TUKENA. Kuka täällä on kenen henkinen tuki. JA SIIS ME OSATTIIN! SE MENI HIENOSTI!

Katja meni tosi hyvin! T.Hilppa

Katja meni tosi hyvin! T.Hilppa

Opettaja, kato! Kato, opettaja!

Opettaja, kato! Kato, opettaja!

Opettaja, me mennään tälläi! Kato!

Opettaja, me mennään tälläi! Kato!

Noin vartti oli touhuttu, niin sai riittää. Se on kuulemma ihan passeli aika opiskella tässä iässä. Olen samaa mieltä, täytin juuri 48. Hirveästi yli varttia ei jaksa. Itse asiassa kotiin saavuttuani otin heti tirsat.

Mitä opin tänään?

Taluttaminen ja paikallaan seisominen on asioita, jotka pitää opettaa HEVOSEN KANSSA TOIMIVILLE IHMISILLE, jotta ne osaavat sitten vaatia niitä hepoilta. Hyvin yksinkertainen asia, joka jää hyvin helposti unholaan. Make opetti meille molempia. Hevosta ei saa vetää perässä, eikä se saa ryysätä. Liikkeelle lähdetään aina ihmisen halusta, ei hevosen. Näin takaamme turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Ihan mahtavaa! Nyt olen viisaampi kuin tuhat jänistä! Ja hyvällä tuurilla Hilppenbergkin oppi jotain.

Seuraava virallinen koulupäivä on 15.1.2017. Jeeeee!

 

Videopätkä nähtävillä Kavioliiton Facebook-sivulla. Ehkä.