Hevosihmisen Konmari

equestrian-sales-2014

Niin kuin te kaikki, minäkin aloitan uuden elämän ensi viikolla. Myös eläimeni ovat sitoutuneet siihen, tietämättään. Meistä tulee reippaita ja kiiltäviä. Emme syö iltaisin pullaa vaan käymme lenkillä. Kynnet on leikattu, eikä vanhaa kynsilakkaa ole sierettynyt kynsinauhojen äärelle. Koirallakaan. Itse asiassa lohkaisin omasta mielestäni hyvänkin vitsin yhtenä päivänä töissä, että pitäiskö alkaa vuoden alusta sellaiseksi ulkonäöstään huolehtivaksi ihmiseksi, niin eräs työtoveri (nainen) totesi siihen, että HYVÄ IDEA. Hänen sormensa varmaan kihelmöivät päästäkseen hieman ojentamaan tukkaani ja levittämään sävyttävää päivävoidetta naamalleni. Helou! Siinä on syynsä miksi työskentelen radiossa!

Tallilla uusi elämä alkaa toki tarvikkeista. En tiedä onko teillä sama, mutta aina kun teen kotona vaateinventaariota, niin mökki/kirppisvaatteet ovat lopulta suurin keko. Siinä kasassa on myös ratsastushousuja. Melko toiveikasta miettiä, että ratsastaisin mökilläkin. Tai että myisin haarareikäiset housut kirppiksellä (miksi niihin haaroihin tulee aina reikä?) Miksi vanhojen ratsastushousujen on niin vaikea mennä roskikseen kulkematta LÄHTÖ-ruudun kautta?

Niin siis sinne tallille. Jokaisella hevosnomistajalla on varmasti keko satulahuopia. Uusia tarttuu mukaan sieltä täältä, ihan kuin hevonen ilahtuisi uudesta satulahuovasta. Sitten pinon alimmaisena on niitä huopia, joita ei käytetä koskaan. Kukaan ei myöskään halua ostaa niitä. Mitä ne siis siellä hyllyssä tekevät? (Kissatalot muuten ottavat kuulemma vastaan pehmeitä kankaita/lumppuja, tekevät kissoille niistä pesiä.) Pois vaan!

Loimet ovat toinen kipupiste. Moni kohtalotoveri kertoi autonsa täyttyvän ”korjaan tämän ja siitä tulee hyvä” -loimista, jotka sittemmin muuttavat pysyvästi auton takaloosteriin. On ihan okei yrittää korjata loimea, mutta jos vuoteen ei tapahdu mitään, pitäisikö antaa periksi ja heittä loimella vesilintua? Olet kuitenkin ostanut hevoselle jo neljä uutta, joten puutteesta sen ei tule kärsimän.

Suitset. Silloin tällöin eteen tulee niin ihanat suitset, että ne pitää ostaa. Vanhat siirtyvät ”varaosiksi” kaapin perukoille. Kun vuosien kuluttua kurkistat varaosalaatikkoon, siellä viettävät eläkepäiviään KOSKEMATTOMINA vanhat jalustimet, venyneet jalustinhinat, suitsien osat, riimunnarut, joiden lukko on rikki, ruostuneet riimut, ikivanhat, kankaiset kouluvyöt. HIRVEÄN HYVÄ, ETTÄ ON VARAOSIA, mietit, ja suljet laatikon.

Hevosenkenkiä on kiva kerätä, koska NIITÄHÄN VOI MAALATA JA TEHDÄ KORISTEITA. Aivan, juu. Käsi ylös, kuka on oikeasti saanut aikaiseksi? Ja jos olet, niin ala nyt hyvä ihminen myydä niitä HETI, ja kovaan hintaan!

Ja ennen kuin lähdet alennusmyynteihin tuhlaamaan kaiken, mitä on vielä jäljellä, mieti ihan oikeasti tarvitseko jotain. Se, että ratsastushousujen vetska ei aina pysy kiinni ei ole varsinaisesti syy ostaa uusia, seitsemänsiä housuja. Etenkään, jos käyt ratsastamassa kerran viikossa. Taas kerran: tuhlaa miljoonasi mieluummin intensiivikursseihin kuin materiaan!

Ja puheesta tekoihin: Hilppa (1,5 v) opiskelee huomenna aamulla ohjasasjoa! Materiaalia luvassa myöhemmin päivällä.

Priorisointi on kaiken a ja o

Toisensa valinneet.

Toisensa valinneet.

Kaveri on automessuilla. Innoissaan lähettelee sieltä kuvia ihanista autoista. Haluaa tietty jonkun uuden ja äkkiä. Miellän autot hirveän kalliiksi. Niistähän voi joutua maksamaan useita kymmeniä tuhansia! Voisin silmää räpäyttämättä ostaa kymppitonnien hevosen jos sisäinen ääni niin sanoisi. Eihän minulla moisia rahoja ole, mutta ottaisin lainaa aivan sumeilematta. Onneksi sisäinen ääneni on toistaiseksi aika hiljaa (vaiennettu).

Kävin Arabian ja Iittalan uudessa muotoilukeskuksessa helsingin Arabiassa. Paikka oli remontista juuri valmistunut, ja voitte kuvitella miten herkullinen, valoisa ja ihana se oli. Ehkä maailman kivoimmat astiat huutelivat siellä ”osta minut”, mutta minä ohitin huutelut aivan tyylikkäästi. On täysin selvää, että seuraava sataseni menee hevosen sisätoppaloimiin/meen, koska aion klipata Pullukan. Vilkutin lautasille iloisesti.

Katsoin Netflixistä hyvän dokkarin. Se kertoi maailman rankimmaksi mielletystä maratonista nimeltä Barkley Marathon. Siinä porukka kyntää viisi kertaa maratonin mittaisen lenkin umpimetsässä keskellä Tennesseen mäkistä maastoa. Lähtölinjalla on noin 30 heppua, maaliin tulijoita maksimissaan kolme (loput jättää kesken, ei kuole). Eihän siihen jokainen pysty. Olen silti aivan varma, että jokainen, joka on ollut Keski-Euroopassa sellaisella tallilla töissä, missä ratsastetaan yli 10 hevosta päivässä ja hoidetaa sitten kaikki muukin talityö siihen päälle, pärjäis metsälenkillä ihan hyvin. Hassusti vaan suurin osa osallistujista oli miehiä. Naiset jotenkin kai mieltää, että jos lähdetään johonkin sekopäiseen juttuun mukaan, siitä pitää olla jotain hyötyä. Kuten esim. hevosten hoito ja/tai ratsastaminen. No well, kukin tyylillään!

On kyllä paljon helpompi elää kun priorisoi elämänsä selkeästi. Silloin ei ole huono omatunto. Minä priorisoin kaikki eläimeni aika paljonkin korkeammalle kuin itseni hemmottelun. En ostele vaatteita tai meikkejä, käyn liian harvoin kampaajalla. Ei se minua vaivaa, koska se on valinta. Voisin valita myös toisin.

Ja nyt valitsen, että lähden tallille. On jo pimeä ja väsyttää ihan sairaasti, mutta olen varma, etä se unohtuu kohta.

Huomenna matkaan Blogiexpo 2016 -tapahtumaan Lahteen, tulkaa tekin! Hyvällä tuurilla voitan palkinnon, huonolla jään kakkoseksi sairaan hyvälle blogille nimeltä Ruuhkavuosiratsastaja. Rapsaa seuraa illalla!

Kuolaimet suuhun, mihinkäs muuhun

Pullukan kynsihuolto. Kuva: Anna Aalto

Pullukan kynsihuolto. Kuva: Anna Aalto

Kaveri lähetti minulle uudenkarheat NeueSchule-kuolaimet. Olivat aivan uutta huutoa, hevoselle ystävälliset ja ihan erilailla muotoillut kuin perinteiset. Toisin sanoen ne olivat kaarevat, kolmipalaiset ja sitä ystävällistä materiaalia. Ilolla lähdin kokeilun tielle.

Tässä ne hienot on.

Tässä ne hienot on.

Kompastuskivi 1: ihan pikkusen liian pienet. Justiinsa riittivät suun mittaan, mutta jos ottaisin käyttöön, ottaisin sentin pidemmät. No, ei protestoinut ja olin metsään menossa, joten eikun kokeilemaan.

Pullukkahan on kaiken kaikkiaan mutkikkain hevonen suustaan, jota olen kutakuinkin 37 vuoden aikana tavannut. Niinpä olen kokeillut niveliä, suoria, kilkuttimia, kälkyttimiä, kulkuttimia, kumia, erilaisia metalleja ja kuolaimetonta. Olen myös kokeillut erilaisia turparemmejä ja apuohjia.

Tällä hetkellä tyytyväisimmän hevosen saa kumi-pelhamilla, ei millään muulla. Noin neljä kuukautta sitten kumi-pelham oli hänen mieletään aivan paska. Silloin uskottiin pelkästään kolmipalaa, jos sitäkään. Toisinaan suora kumi on ainoa oikea. Full-cheeckiä kokeilin myös vain todetakseni, etten enää koskaan kokeile.

Niinpä tämä ihana, uusi kuolain, jolta odotin kaikkea, olikin ihan kuin mikä tahansa, mikä ei juuri tänään käy. Ei varsinaisesti seonnut niistä, mutta en myöskään saanut ensimmäistäkään tuntumaa. Kylläpä ottaa pattiin. Olisi ihanaa käyttää mahdollisimman hevosystävällisiä kamoja, mutta mitä jos hevosen mielestä hevosystävällisimmät vehkeet ovatkin aivan eri kuin minun mielestäni? Jos hevonen tosiaan viihtyy pelhamin kanssa? Mikä minä olen siihen sanomaan mitään?

Monesti olenkin tätä miettinyt. Jos hevonen on tyytyväinen karsinassaan, mutta kauhuissaan tarhassa, niin pitääkö se sinne laittaa? Entäs jos hevonen viihtyy loimi päällä, niin miksi se pitää totuttaa olemaan ilman? Jos hevonen stressaantuu vapaana, eikö se saa olla hihnassa? Jos hevonen ei kestä luista pyllyäsi sen selässä, eikö satula olekin silloin parempi vaihtoehto? Eikös se hevosenlukutaito olekin juuri sitä, että nähdään milloin hevonen on tyytyväinen?

Esimerkkinä mainittakoon Pullukka, joka oli silminnähden onnellinen kökkiessään uuden kengittäjän käsissä. Ettäkö hevosta ei saisi kengittää? Millä minä sitten hemmottelen hevostani?

Entäs trailerishow. Ensimmäinen hevoseni Korppu rakasti matkustaa tarilerilla. Edellinen omistaja käytti häntä ihan ajelulla. Vai että se stressaa? Ei kaikkia.

Ollaankos siis suvaitsevaisia ennen kaikkia hevostemme kanssa. Jos kirjassa lukee, että kylmä suihku on parasta hevoselle, se ei välttämättä mene hepalle jakeluun.