Pitääkö tässä nyt olla mieltä liitosta?

Kuvassa hevonen ja järjestöihmisen vastakohta eli epäjärjestöihminen.

Kuvassa hevonen ja järjestöihmisen vastakohta eli epäjärjestöihminen.

Kerron nyt hieman itsestäni: en ole muistaakseni koskaan ollut yhdenkään järjestön/liiton pj, ja olen muutenkin vältellyt moisia luottamustehtäviä ihan tosissani. Taloyhtiön hallituksessa olin vuoden ja se riitti. Yhden ratsastusseuran hallituksessa olin myös vuoden, sekin riitti. Sanalla sanoen: en ole järjestöihmisiä. Kaikki voivat huoletta nukkua yönsä: en tule missään vaiheessa pyrkimään mukaan ratsastuksen politiikkaan.

Tällä hetkellä keskustelu käy kuumana, hallitukseen on tulossa muutoksia. Puheenjohtaja väistyy eikä suostu astumaan ehdolle enää. Osan mielestä se on hienoa, toiset ovat aivan maansa myyneitä. Voin tuumia, että eihän nämä hommat minua koske, mutta sehän ei välttämättä pidä paikkansa. Hyvinkin monet päätökset valuvat ihan alas asti. Mitä enemmän liitossamme on porukkaa, sitä vahvempia me ollaan, ja se taas tuo pattia esittää kysymyksiä eduskunnalle. Tällä hetkellä liiton jäsenmäärä on laskusuuntainen ja se voi tuoda mukanaan kriisin. Se on ainakin selvää, että jos jengiä ei ole tarpeeksi, me jäljelle jääneet maksamme enemmän per nokka. Sehän ei äveriäitä hetkauta, mutta kun valitettavasti heitä on liian vähän. Suuri osa harrastajista ja ammattilaisista ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Kyliltä kuuluu puhetta, että liitto kaipaa uudistusräjäytystä. Että kaikki uusiks vaan! Mikäs siinä, haluankin nähdä kuinka joku osaa rakentaa kaikkien kehuman liiton, joka edustaa rataesteratsastusta, kenttäratsastusta, kouluratsastusta, vikellystä, valjakkoa, issikoita, suomenhevosia, poneja, westerniä, working equitationia, ratsastuskouluja ja polocrossea. Unohtamatta vammaisratsastusta, vaellusta, ratsastusmatkailua ja huippu-urheilua. Ja silti taisi joku jäädä pois. Miten ihmeessä se on edes mahdollista, että kaikki voisivat olla tyytyväisiä? Ei mitenkään. Mutta onko mahdollista, että suuri osa haluaisi liputtaa liiton puolesta? Eiköhän.

Uskon, että hyvässä hallituksen jäsenessä on paljon samaa kuin hyvässä ratsastuksenopettajassa: pitkä pinna, hyvä ihmistuntemus, maltillinen ego, halu saada muut ymmärtämään ja toive onnistuneesta tiimityöstä. En näe, että tilanne vaatisi tuon kummoisempaa settiä. Itselläni on ainostaan halu saada muut ymmärtämään, joten unohdetaan meikä. Eräs kaveri sanoi,että eihän siellä hallituksessa kukaan yksin päätä mitään. Ei niin, ja sehän se vaikeus juuri onkin! Demokratia on haastavinta. Ja vaikka kuinka yrittää olla hevoshullu, niin politiikkaa se on, jopa hevoshommissa.

Yksi on varma: liiton haukkuminen ei auta mitään. Joko tekee jotain asioiden eteen tai pitää suunsa kiinni. Asioita tapahtuu vain jos joku tekee jotain. Jupisemalla mikään ei muutu.

 

Juustoa, laulua ja viiniä – ja aijoo – hevosia

Piereskelevä parivaljakko.

Piereskelevä parivaljakko.

Jos Horse Show’ssa nähtiin Lasten Matinea, täällä Unkarissa on aika kova Aikuisten Matinea. Ratsastusleirimme iltaohjelmaan kuuluikin perjantai-iltana seuraavaa: hyppäsimme melko isoon kärryyn, jota veti kaksi tummaa, iloista hevosta, jotka päättivät heti alkumatkasta murtaa jään pieremällä vuorotellen oikein kunnolla. Eihän siinä vaiheessa enää tunne tarvetta teititellä ketään. Matkaa tehtiin auringon laskiessa kolmisen varttia ja sitten yhden nenään tuli lyijykynän haju. Oltiin kaikki sitä mieltä, että joo, niin muuten haiseekin lyijykynä. Yllätys oli suuri, kun luulemamme koulu, josta kuvittelimme lyijykynän hajun tulevan, osoittautuikin juustolaksi. Olimme juuston syntysijoilla.

Suomi100-tossut jalkaan ja juustolaan.

Suomi100-tossut jalkaan ja juustolaan.

Juustomestari Otto avautuu.

Juustomestari Otto avautuu.

Otto-niminen kaveri esitteli juustontekemisen salat sujuvalla unkarilla. Toinen kaveri käänsi. Nyt osaan tehdä juustoa. Opiskelukierroksen jälkeen toki maisteltiin. Koska voisin elää juustolla, olin taivaassa. Myös huuhteluvälineenä käytetty punkku oli erittäin herkullista. Vedimme riittävästi molempia ja otimme asianmukaisia mannekiinikuvia.

Huippumalli haussa.

Huippumalli haussa.

Lauantaina oltiin taas opin äärellä. Meille tehtiin kentällä tehtävärata, joka tuli selvittää hevosensa kanssa. Tehtävä ei ollut sinänsä vaikea: jykkä pohkeenväistö (side pass), pujottelu ravissa ja laukannosto, laukkaa ympyrä, jonka jälkeen stop, pari askelta eteen ja peruutus. Kuulostaa helpolta, mutta uudet avut ja uudet hevoset – no, kyllä te tiedätte.

Olin Elviksen kanssa ekaa kertaa kentällä. Elviksen liikkeet EIVÄT ole kovin pehmeät ja joustavat, ja sainkin ohjeeksi, että kokoa sitä vähän, niin liike pehmenee. Ok. Paikoitellen homma onnistuikin. Elvis yritti alkuun olla vähän raavas mies joka ei naista kuuntele, mutta osoittauduin lopulta kuitenkin vielä raavaammaksi kuin hän. Väkivalta ei näytellyt mitään roolia. Onnistuimme tehtävässä ihan jees!

Elvis ja mää ja pieni hevosmies.

Elvis ja mää ja pieni hevosmies.

Maastossa paahdettiin, mutta ei lujaa, paitsi viimeisenä päivänä. Merkit ohjaajilta olivat seuraavat: kaksi sormea – pikkuravia (jogging), kolme sormea – laukkaa (loping) ja viimeisenä päivänä mukaan astui neljän sormen laukka – kovaa. Se oli kyllä melko siistiä! Kerrankin ei tarvinnut pidätellä, ja muutenkin ohjissa roikkuminen väheni päivä päivältä. Se oli ilahduttava huomio. Minäkin edistyn!

Nähtiin tällä reissulla ritari hevosineen, ainakin omasta mielestämme.

Nähtiin tällä reissulla ritari hevosineen, ainakin omasta mielestämme.

Sunnuntaiaamuna Robert näytti meille miten ratsastetaan nuorta hevosta noin toista kertaa. Edellisestä kerrasta oli vuosi. Jostain syystä en usko, että itse onnistun vastaavassa hommassa ihan yhtä hyvin. Oli nimittäin helpon ja loogisen näköistä hommaa!

Kaksi komeata nuorikkoa, joista toinen on hevonen.

Kaksi komeata nuorikkoa, joista toinen on hevonen.

Pääsin taas sisälle westerniin ja ulos enkku-tyylistä. Se tulee olemaan ongelma, kun palaan Pullukan selkään. Voivoi. Mutta ei harmita yhtään! Pystyn oleen.

Mikäli riehaannut tämän myötä Unkarista, mene heti varaamaan reissusi täältä.

Jos haluat lukea lisää suomenkielisiä tarinoita ratsastusmatkakohteista, tee se täällä.

Tämän reissun mahdollisti Horsexplore.

 

 

Taas Unkarissa kaviokoukussa!

Päätettiin pitää koko ajan kypärät päässä ettei vaan satu mitään.

Tämmönen porukka tällä kertaa! Päätettiin pitää koko ajan kypärät päässä ettei vaan satu mitään.

Terveiset El Broncosta, joka sijaitsee Unkarissa! Kyllä, täällä on taas meneillään kavioliittoleiri, koska edelliset kaksi leiriä olivat niin kovia. Siis kaikin puolin. Saavuttiin yhdellä porukalla torstaina päivällä, toinen remmi tuli iltasella. Koska suomalainen haluaa aina tietää sään, kerron sen heti kärkeen: aurinkoista, lähes tuuletonta, noin 15 astetta. Ei siis ihan perinteinen marraskuu noin suomalaisittain katsottuna. Hevoset asuvat suurelta osin ulkosalla, ja miksipä ei. Karva on kasvanut jo joillain ihan kunnolla. Brad Pitt on yhtä komea ja ihan kuin ennenkin, niin myös Elvis. Lähettävät terveisiä molemmat!

 

Kenttäopiskelua. Pihalla ollaan, kaikin puolin!

Kenttäopiskelua. Pihalla ollaan, kaikin puolin!

Back to poniratsastajuus.

Back to poniratsastajuus.

Ekana päivänä pyrittiin taas pääsemään sisälle western-tyyliin. Väittäisin, että toisella kerralla se on hieman helpompaa, mutta olin silti aika kujalla. Brad teki vähän mitä huvitti ja minä hoipuin seljässä. Tänään homma aukeni hiukka paremmin ja sain kokea jonkinlaista hallinnan tunnettakin. Opinnot jatkuvat.

Tällä reissulla merkille pantavinta on ehkä se, että joukossamme on kolme Katjaa. Elämästäni sen verran, että en ole KOSKAAN ollut MISSÄÄN, jossa olisi yli kaksi Katjaa. Muuten porukka koostuu ihan normaaleista naisista. Ensi kerralla ehkä järjestämme oman leirin pelkille Katjoille.

Kai se on sitten maastoiltava, vaikka eihän näistä maastoista mihinkään ole. Kansallispuisto.

Kai se on sitten maastoiltava, vaikka eihän näistä maastoista mihinkään ole. Kansallispuisto.

Saapuminen oli muuten aika kivaa: vastaanottokomiteassa seisoivat työmuurahaiset Gabor, Robert ja Mili, ja kaikki halata rutistivat niin kovaa, että happi hetkeksi tyrehtyi. Mitä jengiä! Ihan parhaita.

Viime kerrasta poiketen nyt täällä on kasapäin varsoja. Nuorin on kuukauden ikäinen. Täällä varsojen syntyminen pyritään ajoittamaan kauden loppuun, jotta hevoset voivat liikkua koko kauden.

Tällä kertaa (off-season) paikalla ei ole muita vieraita kuin me, joten saadaan mellestää sydämemme kyllyydestä. Se tapahtuu enimmäkseen poreammeessa lilluessa ja suihkun mekanismia arvuutellessa. Pitäkää hatuistanne kiinni!

23172504_10156013574326122_6918746620791909669_n

23031610_1687452751265618_6948400788963102563_n

Rose-viini ei ole huonontunut puolen vuoden sisällä, ei myöskään ruoka. Jälkiruoka-täytekakkupala on edelleen painonvartijoiden painajainen.

Seuraavassa raportissa kerron miten ihminen selviää reissusta juustolaan (matka tietysti hevoskärryillä), ja kuinka sen jälkeen opettelemme rivitanssia. Kyllä – rivitanssia.

Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Vai onko teillä kotona aina tällaista? Vastaus selviää seuraavassa numerossa.

Mistä tässä kuvassa on kyse? Vai onko teillä kotona aina tällaista? Vastaus selviää seuraavassa numerossa!

Tahotko ite El Broncoon? Se onnistuu täältä.

Ja lisää asianmukaista infoa tästä ja monesta muustakin kohteesta Horsexploren reissuilta täältä.