Häsläämällä kesäkuntoon!

Nalle, Pulde, Masa.

Nalle, Pulde, Masa.

Lähdettiin tänään porukalla maastoon. Meni kaverin Masa-hevosella, lapsi Pullukalla ja Aimo (nimi muutettu) Nallella eli Nalbertilla. Pulukkahan on tunnetusti maailmannainen, ei hötkyile uusista tilanteista ja suhtautuu maastoiluun säyseästi. Masasta ei varsinaisesti ollut hajuakaan, mutta ajattelin, että minä jos kuka uskallan kyllä koittaa. Ja sitten porukkamme loose cannon: Nallukka. Hänellä oli kiire jo heti kärkeen. Turvallisuuden nimissä Pullukka meni etunenässä. Hän valitsee reitit ja vauhdin viisaasti. Nallen mielestä ratkaisu oli huono, sillä hänellä olisi ollut kiire. Katselin parivaljakon pyllyjä sieltä takarivistä ja tuumasin, että onpa Nallukalla kiinteä ahteri. Sittemmin tajusin miksi. Aina, kun Nalle pysähtyi, se jätti jalat vähän haralleen, jotta olisi täydessä valmiudessa singota eteen- tai ylöspäin, jos tilanne vaatii. Ei vaatinut, mutta Nalle pelasi varman päälle.

Osastossa suoritetttu ravi meni ihan mallikkaasti. Kukaan ei paennut/kaatunut/riehaantunut ja Nallekin meni ravia useamman askeleen. Jos nyt vaihtaa laukalle, niin keltä se on pois, mietti Nalle. Onneksi Masa suhtautui asiaan kovin pitkämielisesti.

Vaatimattomassa ylämäessä päätimme Pullukka etunenässä heittäytyä laukalle. Nallen mielestä idea oli hyvä, ja hänellä olikin ajatuksena olla ensimmäisenä perillä. Pullukka on kuitenkin niin nopea likka, että ei siitä ihan miten vain ohi mennä. Niinpä Nalle myöntyi paikoin napakoillekin pidätteille ja lähes pysähtyi, jolloin me Masan kanssa meinattiin tussahtaa Nallen pyllyyn. Jouduimme käyttämään amerikkalaisia piilolihaksia pysyäksemme tasapainossa ja ennen kaikkea laukassa, vaikka välillä pysähdyttiinkin laukkaamaan paikalla. Vaan mitäpä sitä ei kesälihasten eteen mies tekisi, mietti kaiketi Nalle, joka pinkaisi taas uuteen nousuun. Koko tämän ajan Pullukka oli kyntänyt tasaisella vauhdilla, avoimin korvin kohti tulevaisuutta ja mäennyppylää. Siellä vauhtiin pistettiin stoppi. Ja taaskaan kukaan ei kaatunut/romahtanut/pudonnut/kuollut! Maastoilu on ihanaa.

Kotimatka tultiin samaa reittiä, joten voitte kuvitella mitä pyöri Nallukaisen päässä: ”Olen myöhässä. Saan potkut. En ehdi. Pitäis olla jo. Tästä ei tule mitään. Miksette päästä minua kotiin. Minun on mentävä.” Muut hevoset nauttivat kevään tuoksuista ja Masa lisäksi kannoista, jotka olivat hänelle jännyyden huippu. Ei niistäkään jaksettu riehaantua, mutta sentään katsoa tarkemmin. Että oikein kanto! Jopas nyt! Kas kas! Pullukka vihelteli äänettömästi ja tod.näk. mietti, että harvoin sitä on näin vatipäisten poikien kanssa liikenteessä. Että mihin tollakin lihaskimpulla on kiire ja toi toinen toljottaa kantoja. Pliis.

Summa summarum: Nalle on hyvässä lihaksessa, koska ei jätä käyttämättä yhtäkään lihasta maastoretken aikana. Pullukka ja Masa taas osaavat nauttia elämästä kevyesti hengitellen, joten lihas jää saamatta. Voi meidän pulleita, ihania, tyyniä eläimiä!

Näkymä Pullukan seljästä.

Näkymä Pullukan seljästä.

Joulutarina (sisältää kauhua)

Älyköt jouluisessa maisemassa.

Kuva vuosi sitten! Laihaa porukkaa.

Minulla on synttärit 23.12. Tai siis oli. Pyrin aina sinä aikana tekemään kaikkea mikä on ihanaa, ja lisäksi komentelen lapsia palvelemaan minua. Hyvin pyyhki kunnes koira nro 2 herätti aamulla aika hätäisen oloisena. Koska oli syntymäpäiväni, herätin luonnollisesti lapseni, että menes ulos noiden kanssa. Kappas, koirallahan oli ripuli. Jännä, vaikka oli syönyt IHMISTEN MAKAROONILAATIKON PÖYDÄLTÄ EDELLISENÄ ILTANA. Oikein harmin paikka.

Noo, sitten nukuttuani muutaman tunnin vielä, paistoin lapsille pekonit ja munat, koska se on kivaa. Lapsi keitti kahvit. Ihanaa. Siitä sitten tallille, toki. Ilma oli kirkastunut juuri hieman, joten ajattelin, että vetäisempä ihanan, pittoreskin maastolenkin hepan ja koirain kera. Harjasin Pullukan ja koirat kykki pihalla paskassa. Liejua nimittäin riittää. Pistin oikein satulan Pullukan selkään ja hyppäsin sinne itsekin. Hienoa! Ihana keli, ihana maasto. Luonnon syntymäpäivälahja minulle. Käveltiin siinä muina eläiminä kärrypolkua, kun tielle saapui maastoauto. Kaveri ruuvasi auton ikkunan auki ja huusi: ”Eikö sua pelota?” Olin, että ei, mitenkäs, pitäiskö? ”No täällä on kaksi sutta nähty eilen tuossa ihan vieressä. Toinen susi ajoi koiraa takaa. Mennään nyt settereiden kanssa etsimään sitä.” Ok.

Jännästi sitä alkaa yhtäkkiä nähdä erilaisia hahmoja pitkin metsää. Eihän me missään nimessä käännytty ympäri, olemmehan Pohjolasta! Winter is coming! Meitä mikään estä. Se tietty vähän jännitti, että tiesin olevani kirkkaasti tarkkasilmäisin koko porukasta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ainoa, joka huomaa ketun/hirven/peuran. Voisi hyvinkin tulla tilanne, jolloin minä huomaan karhun/suden, ja koirat jää nuuhkimaan/kakalle/keppiä hakemaan ja hevonen on pohkeen takana, kun pitäisi lähteä karkuun niin maan perkeleesti. Siinä käy pian niin, että ollaan villieläimen ruokaa koko sakki. Metsään jää vain keko satuloita, suitsia, rintaremmimartingaaleja, heijastinhihnoja ja kypärä. Kaikki muu on pedon kidassa. Kyllä siinä ihmetys herää kanssahevostelijoilla. Saattaa sen jälkeen vaikuttaa kouluratsastus maneesissa entistäkin kiinnostavammalta.

Yksi entinen tallikaveri muuten juoksi joskus vuosi sitten hevosella karhua pakoon. Siinä on mielestäni jo yrityksen makua. Hevonen oli onneksi quarter. Ne on nopeita jos mitkä. Hieno uusi slogan quarterille: Haluatko jäädä henkiin? Hanki quarter!

Kerroinko jo, että hankin Pullukalle kuonokopan? No juu, mutta se oli perhana liian pieni! Pitää vaihtaa. Pullukka saa siirtyä rajoitettuun ahtaamisen, niin kuin omistajansa. Kuntopiiri alkaa heti ensi viikolla sekä meikällä, että Puldella. Sinne asti, moiccuu!

Hidalgon kanssa pellon laitaa

diogo1

Herra Diogo ja joku Hipposportin kautta reissuun lähtenyt bööna. (tyylikäs!)

 

Se on sitten ratsastuspäivä Alentejossa aluillaan! Heräämme aamukärpäsiin, joita on kaksi: yksi minulle ja yksi Riipalle (nimi muutettu). Mitä sitä ei tehtäisi asiakkaiden kotouttamisen eteen! Naurettavan kaunis näkymä aukeaa partsilta, jossa on muuten myös suihku, eli tämä on myös exhibitionisteille mainio lomakohde. Harmi vaan, että suihkuttelevan minäsi näkevät usein vain PENELOPE CRUZIN elokuvahevonen ja pari muuta heppaa, jotka laiduntavat kohteessa.

Riippa (nimi muutettu), Herra D ja meikä. Minun hevoseni nimi oli muistaakseni Hanna-Leena. Ruuna kumminkin.

Riippa (nimi muutettu), Herra D ja meikä. Minun hevoseni nimi oli muistaakseni Hanna-Leena. Ruuna kumminkin.

Aamupalalle menemme ratsastusvehkeissä ja kohta siitä tallille etsimään hevosia. Siellä tallitytöt (yli 50v miehet) jo ovatkin satuloimassa ja suitsimassa heppojamme. Minä saan ruskean hepan, Riippa (nimi muutettu) valkoisen. Maastoretkemme vetäjäksi lähtee The Landlord, paikan omistaja, arkkitehti Diogo Lima Mayer. JÄRKYTTÄVÄN ihana herra. Kihlat odottais, jos ei hänellä olisi vähintään yhtä ihana rouva. Diogo ohjaili meitä ympäri ranchiaan, joka ei ole ihan pieni. Laukkailimme preerialla ja voi hyvä ihme se on ihanaa. Reissulla Diogon kertoi koko ranchin tarinan, joka on monipolvinen trokee. Siihen voi tutustua vaikka täällä.

Diogo tekee merkittävää kasvatustyötä lusitanojen parissa ja onkin parin vuosikymmenen sisällä saanut aikaiseksi saakelin hienoja heppoja. Parhaillaankin niitä on kasvamassa laitumet tulvillaan. Erään laitumen äärellä Diogo huutelee nuorisolaisia, mutta ei niitä kuulu. Näkyy kyllä. Niinpä Herra avaa portin (working equitation) ja päästää meidät SISÄÄN LAPSIHEVOSTEN LAITUMELLE. En tiedä kuinka usein teillä on tapana ratsastella nuorten (1-2v) laitsoilla, mutta itsellä on jäänyt se kokonaan väliin. Enää ei ole. LAUKKAAMME varsojen kanssa ja Herra D hieman ajaakin niitä omalla oriillaan. Huomaan myös, että yksi 2v. neito on melko ihastuksissaan Diogon oriista (kappas) ja alkaa ruikkia ihan tosissaan. Mitäs siitä, sehän hauskaa! Diogo nauraa vain. Jösses. Minä ja Riippa (nimi muutettu) ollaan NIIN pyörryksissä koko tilanteen upeudesta, toipuminen tulee kestämään kauan.

Varsojen seassa preerialla!

Varsojen seassa preerialla!

Iltapäivä. Maastoreissun jälkeen Herra D esittelee meille tallinsa upeimman klopin, viisivuotiaan ori Giraldon. Isä Rubi, emä joku ihan yhtä mahti. No, enpä ole 47-vuotisen elämäni aikana koskaan nähnyt yhtä hienoa hevosta. Herra D:n johtavana ajatuksena on ollut kehittää lusitanoja kohti parempaa dressageratsua, ja voin sanoa, että Giraldon kohdalla ollaan asian ytimessä. Herra D pistää Giraldon liinaan ja näytti vähän rouville miltä kouluhevosen kuuluu näyttää. Nyt tiedämme. Ja sitä ylpeyden määrää herra D:n katseessa!

Voi jehna mikä orhi, Giraldo.

Voi jehna mikä orhi, Giraldo.

Piakkoin oriesittelyn jälkeen ponkaisemme taas hefojen selkään. Lämpötila on vähän vajaat 100 astetta celsiusta ja allani lusitano-ori Virtuoso. Ei ole automaatti hän. Heti kentälle mennessä hän näkee pari Pokemonia puskassa, mutta selviämme vammoitta. Hyvin humoristinen hevonen, yrittää mennä ihan patukkana, eihän tuo eukko mitään tiedä mistään. Otan silti kaikki taitoni käyttöön ja kyllähän se sitten sieltä nousee ja rentoutuu. Dressage-elämäni kohokohdan koen lukuisia kertoja, kun RATSASTAN ITSE PASSAGEA. Enhän minä edes tiedä miten se tehdään, mutta ope neuvoo! Ja huomatkaa, kaikki tämä sadan asteen kuumuudessa. Kyllä, Portugalissa on täysi kesä päällä. Meitä on siis tunnilla Riippa (nimi muutettu) ja minä, opettajana toimii nuori Andrea tai Andreas. Mistä niistä nykyään tietää. Oikein kiva nuorimies, pitkäpinnainen ja opettaa neuvokkaasti. Koin useita, voimakkaita onnistumisen tunteita (ei tapahdu liian usein).

Mun dressagehevo! Yritän ladata passagesta videon kun pääsen täältä lentokentältä.

Mun dressagehevo! Yritän ladata passagesta videon kun pääsen täältä lentokentältä.

Tunnin jälkeen juoksemme lounaalle. Paikalla ei ole enää kuin valokuva-Barbara (vrt. edellinen teksti), joka on myös ottanut dressage-tunnin aamusta. Ruotsalaiset ovat lähteneet kotiin. Talo oli vielä illalla täynnä ja silloin meitä oli 12. Näimme toisiamme oikeastaan vain syömässä. Ruoan jälkeen kipaisemme exhibitionistin suihkussa ja hyppäämme sairaan makeisiin Monte Velho -pikeepaitoihin, jotka olemme saaneet paikan emännältä. Kipuamme nimittäin autoon ja lähdemme Lissaboniin etsimään paikkaa, johon Monte Velhon toinen ylpeys, ori Ecuador on kisaamassa dressagea. Sehän pitää nähdä.

Mitä Lissabonissa tapahtui? Kehen törmäsimme? Millaisia hevosia koulukisoissa oli? Siitä huomisen numerossa! Nyt: terveisiä Lissabonin lentokentältä.

Jos kiinnotuit reissaamisen tarjoamista mahdollisuuksista, lue tämä:

  • Alentejo on luksuslomakohde, jossa melko kokenut ratsastaja nauttii enemmän kuin on järkevää
  • Pukeudu sivistyneesti. Se onnistuu Hipposportin avulla.
  • Varaa matka täältä, kohteessa on eri mittaisia reissuja: horsexplore.com ja sieltä Portugal, Alentejo
  • Viikonloppureissu löytyy täältä
  • Tukevasti suomenkieliset, ottakaa yhteys tänne: riitta@horsexplore.com