Lapsi on terve kun se leikkii hangessa

 

Iso-Masa vie pikku-Hilppaa kävelylle.

Iso-Masa vie pikku-Hilppaa kävelylle.

 

Hilppa, tuo pieni pulska eskarilainen, pääsi jo toistamiseen elämässään luontoretkelle. Pihapiiri- ja metsänlaitareissuja ei lasketa, mutta kävelylenkki metsään juu. Tällä kertaa lunta on PALJON ja seurana iso mieshevonen. Hilppa on päästellyt enimmän höyryt pihalle juostessaan maneesissa ensin neuvoa-antavat kurvit. Se on hyvä pohja mille tahansa uudelle elämässä.

Lapsi Mieshevon selkään, koira kylkeen ja Katja hepan hihnan päähän ja retkue voi startata. Hilppa on ihan tietäjänä, kyntää eteenpäin kuin höyryveturi. Melko varhaisessa vaiheessa retkeä huomaamme, että Hilppa toimii matkanjohtajana paremmin kuin Mieshevonen, koska Hilppa a) ei pelkää mitään, b) :lla on kaviot, joissa ei ole kenkiä, ja ne tuntuvat pitävän paremmin kuin kaviot, joissa on kengät JA hokit. Asia selvä. Sää on kuin morsian silloin kun morsianta ei kaduta häät. On melko kylmä, mutta reipas kävely hiestyttää ihmisen jo piankin. On melko järkyttävän ihanaa. On oikeasti taivaallista kävellä oman varsan kanssa metsässä. Ei sitä vaan tajua ennen kuin kokee. Hilppa haluaa taas asemoitua perääni, jos polulla on kapeaa. Hänen mielestään se on järkevintä. Leveällä tienpätkällä voidaan olla vapaamminkin. Itse asiassa niin vapaasti, että Hilppa kävelee suoraan umpihankeen, koska miksei. Tajuan, että lapsiparkahan ei pääse koskaan umpihankeen, koska ovat kaveriporukalla tallanneet koko tarhansa ihan linttaan. Mikä elämys! Pieni hevonen tunkee naamansa syvälle hankeen ja syö vähän lunta. IHANAA, hän toteaa ja kävelee sitten asianmukaisesti takaisin polulle. Voi taivas mikä hahmo.

IMG_1628

Äidin pikku virtahepo <3

Äidin pikku virtahepo <3

Hevosia voi kannustaa syväänkiin hankeen kömpimään, mutta koira ei suostu kulkemaan kuin polkuja pitkin. Niinpä hän odottaa kärsivällisesti tiukkaan poljetulla polulla kunnes olemme saapuneet takaisin. Miksi hölkätä henkihieverissä hangessa kun voi ottaa aurinkoa tasaisella maalla niin, ettei hengästy? Ei mitn järkeä.

Jos käy niin ohraisesti, että eksymme polulta, voimme AINA luottaa siihen, että vehnäterrieri löytää reitin MITÄ TASAISIMMALLE TIELLE.

Kävelemme takaisinpäin. Muistutan lasta siitä, että elämme unelmaa. Aurinko paistaa, lumi on puhdasta, hevoset ovat terveitä ja kivoja. Tällaiset hetket pitää tallettaa kovalevylle, jotta ne voi sitten kaivaa sieltä kun putoaa taas kaksi kertaa saman tunnin aikana hevosen selästä, tai kun kaviosta lohkeaa puolet tai kun puoli naamaa on turvoksissa tuntemattomasta tilanteesta johtuen. Taivas on tässä ja nyt.

Ymmärrän kesäfanaatikkoja, mutta on tämä talvi myös niin saamarin ihana. Pullukka on samaa mieltä.

Miksi hevoshulluja on niin vaikea ymmärtää

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Moi! Hevosmuijat on ihan hulluna meikäläiseen.

Vanhimmat meistä saattavat muistaa J.Karjalaisen kappaleen ”Olet runo niin vaikea ymmärtää”. Harva tietää, että se kertoo hevosmuijista. Joku meidän intohimossamme ei kerta kaikkiaan aukene muille. Mikähän siinä voisi olla? Sanastokin on ihan loogista. Otetaanpa katsaus kielenkäyttöön.

HARJOITUSRAVI – tätä ei suinkaan mennä harjoitusmielessä ennen kun opitaan ratsastamaan, vaan ihan loputtomiin. Ja siis harjoitusravi tarkoittaa tietty sitä, ettei kevennetä ravissa, vaan istutaan (yritetään istua) satulassa.

KEVENTÄMINEN – tämä ei tarkoita sitä, että syödään hiilarittomia iltapaloja, vaan tietenkin sitä, että noustaan ravissa hevosen satulasta ylös joka toisella askeleella. Ihan päivänselvää. Monesti kevyt ravi (kevennetty) on helpompaa kuin harjoitusravi. Ihan loogisesti!

KANNUKSET – ihminen kiinnittää ne ratsastuskenkiinsä/saappaisiinsa itse. Niitä ei tarvitse ansaita, eivätkä ne varsinaisesti kannusta yhtään mihinkään, saavatpahan hevosen reagoimaan nopeammin pohjeapuun.

POHKEET – ihmisellä ne sijaitsevat siinä säären vastapuolella. Ne ovat ne pehmeät tyynyt. Kun annetaan hevoselle pohkeita, mätkitään niillä pehmeillä tyynyillä hevosen kylkiä ihan normaalisti. Ei siis ojenneta niitä pohkeita kenellekään. Tässä vaiheessa. Lääkärille niitä voi esitellä pyydettäessä.

YÖNSILMÄ – nimestään poiketen hevonen ei näe sillä pimeässä. Se on täysin hyödytön kuiva kokkare hevon kintussa. Joskus se kasvaa niin isoksi, että sitä pitää vähän napsia poikki. Yönsilmä on jäänne muinaisesta varpaasta, joka hevosellakin joskus oli. Kai.

SÄDE – ei ole mitään ympyrää, johon säde muodostuisi, vaan on kavio, jonka pehmeä keskiosa on tietenkin säde. Sitä ei saa tökkiä terävällä.

KUOLAIMET – liittyvät aika vähän kuolaamiseen, tai ainakaan niiden tehtävä ei ole saada kuola valumaan. Ne ovat hevosen suuhun asennettava suitsien metallinen/kuminen/nahkainen/muovinen osa, jolla saadaan mm. ohjattua ja jarrutettua hevosta. Joskus kuolakin saattaa valua kyllä.

HELPPO A – ei siinä ole mitään helppoa. Jos meinaa kisata helppoa A:ta, pitää kyllä jo osata vähän kouluratsastaa. Tästä EI voi aloittaa, toisin kuin nimi antaa ymmärtää. Tästä alemmat luokat (loogisesti B ja C) eivät monien mielestä edes ole kouluratsastusta. Voidaan kuitenkin yhdessä olla sitä mieltä, että ratsastusta ne ovat kuitenkin eivätkä esim. raveja.

Tässä vain jokunen sana, joka on mukamas harhaanjohtava. En kyllä ymmärrä ollenkaan. Ihan selkeätä puhetta.

 

 

 

 

Ähkytarinoita ystävänpäivälle

Tsemppiä Urpo! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Tsemppiä Urpå! T. Ystäväsi Hilppa ja Calle

Asialle vihkiytymätön nauraa sanalle ähky. Hevosihminen tietää, että silloin on tosi kyseesä. Ähky on yleissana kaikelle vatsahommalle, kyse voi olla monestakin eri vatsan alueella sijaitsevasta pulmasta. Useimmiten suolistoon on muodostunut tukos. Hevosen suolisto menee vain yhteen suuntaan, joten tilanne on aina vakava. Eilen illalla oltiin tämmöisen äärellä. Tai suolikiertymän. Tai jonkun muun, mutta ähkyn kumminkin.

Oltiin jos lapsen kanssa lähdössä kotiin, kun lapsen kaveri tuli sanomaan, että Hilpan kaveri käyttäytyy oudosti. Mentiin katsomaan ja juu, niin oli. Nappasin hepan siitä heti käteeni ja mentiin kävelemään maneesiin. Kaveri yritti tämän tästä panna makuulle, onneksi onnistuin estämään. Se voi olla fataali liike. Käveleminen on ainoa ensihoitokeino tähän hommaan. On mahdollista, että kävelemisen myötä suoli lähtee toimimaan ja olo helpottaa. Siihen pyrimme. Ei onnistunut. Hepan vauhti hidastui hidastumistaan, ja lopulta minä vedin sitä perässä ja lapsi työnsi. Pysähtyminen olisi aiheuttanut putoamisen.

Ei kun heppa-auto käyntiin ja klinikalle. Sinne se jäi yöksi, vielä ei ole kuulunut mitään. Kerron sitten kuinka kävi. Tässä odotellessa kannattanee muistella onnistuneita ähkystä pelastumisia. Ihan ensimmäisen kerran koin tämän homman alle kymmenvuotiaana, jolloin mentiin kaverin kanssa salaa talliin yöllä. No kas, sielläpä olikin hevonen vapaana ja hyvää vautia tyhjentämässä kauralaaria. Voipi olla, että olisi ollut aamulla kuollut hevonen vastassa, jollemme olisi viekkaasti luikerrelleet talliin salaa. Kävelytimme heppaa yön, ja aamulla se oli jo kunnossa. Lena eli n. 100-vuotiaaksi.

Omista hevosistani Jaska on ollut ähkyssä parikin kertaa. Ensimmäisen kerran muistan kävelyttäneeni sitä aivan valtavassa lumipyryssä maneesittomassa tallissa (tietenkin iltayöstä). Sitten tuli eläinlääkäri, joka yritti kurkata kädellään pyllyyn, jolloin ilmassa viuhahti kipakka takapotku, noin kolme senttiä eläinlääkärin otsan ohi. Eli okei, joku toinen konsti. Jaskan rauhoittaminen oli haastavaa, koska se taisteli aina piikkejä vastaan viimeiseen asti. Tämäkin tarina lopulta päättyi niin, että kaikki elävät. Klinikallekaan ei tarvinnut matkata.

Samainen Jaska yllätti kerran leirillä Mikkelissä, kun ei suostunut juomaan paikallista vettä. Ähkyhän siitä tuli. Pelästyksellä tästäkin selvittiin, mutta on se aikamoista paskaa matkustaa Mikkeliin asti hoitamaan sairasta hevosta. Älkää tehkö niin. Kannattaa myös varautua siihen, että paikallinen vesi ei kelpaa! Voit kokeilla maustamista esim. omenamehulla tai melassilla. Silloin pitäisi upota. Jaskalle sekään ei käynyt.

Juominen onkin monesti se juttu, jonka puuttuminen aiheuttaa ongelmia. Etenkin näin talvisaikaan juomalaitteen vesi on niin kylmää, etteivät hienohelmat viitsi juoda riittävästi. Siksi onkin viisasta tarjota hieman lämpimämpää, ylimääräistä drinkkiä silloin tällöin. Mutta huom! Ei väkirehujen jälkeen. Se oli ennen vanhaan kaikille selvää, mutta ei kuulemma ole enää.

Olkaamme kiitollisia kaikista terveistä päivistä, joita hevoskaverimme saavat viettää! Eihän ystävänpäivä olisi mitään ilman ilman HEVOSYSTÄVIÄ <3