Hullu hevonen!

kuva: National geographic

kuva: National geographic

Käväisin kaverini kanssa kahvilla. Tuli sattuneesta syystä puheeksi kaikki karmeat onnettomuudet, mitä on sattunut eläinten kanssa. Toisinaan osumaa on saanut ihminen, toisinaan eläin. Kaveri kertoi, kuinka hänen nuori hevosensa oli aikanaan aiheuttanut ihmiselle aivovaurion. Tilanne oli ollut ihan normaali, mutta oli ollut pimeää, hevonen yksin ulkona ja ihminen ei osannut varautua ja lisäksi tietty huonoa tuuria. Pää otti kaviosta tällin ja siinä oltiin. Hevoselle tuli automaattisesti hullun maine. Onneksi joku viisas tajusi, ettei se tehnyt mitään epänormaalia ja päätyi hyvään kotiin, junnulle kisahevoseksi.

Kaveri kysyi minulta, että mikä Katja sinun mielestäsi on hullu hevonen? Mitä hullu hevonen tekee? Mietin hetken ja totesin, että hullu hevonen ei kunnioita ihmistä yhtään, vaan käy päälle. Ja tällä päällekäymisellä tarkoitan tilannetta, jossa hevonen hyökkää kuin taistelisi lauman herruudesta toista oria vastaan. Silloin on mun mielestäni hevosella mielenterveyden kanssa tekemistä.

Ihan eri asia on hevonen, joka ei ole tottunut siihen tai tähän, ja on peloissaan. Ei ne mitään hulluja ole, pelokastahan voi vielä pelotellakin. Rauhallisella ja pitkämielisellä toiminnalla semmoisen hullun saa aisoihin ihan hyvin.

Muistelin aikaa, jolloin meidän Pullukkaa sanottiin hulluksi. Mietin, että on se mahtanut olla paha. Kuulemma ravaili tarhassa kun oli kiire sisään. Toisinaan oli näyttänyt tarhakavereille hampaitakin, koska halusi mennä ekana. Hulluhan se. On se kuulemma joskus irvistellyt heiniä antaessakin. Ihme, ettei joutunut makkaraksi! Just sain pidettyä hengissä.

Ratsastettaessa hulluja on myös paljon. On niitä, jotka nousevat pystyyn ja niitä, jotka pukittavat. Miten joillain on niin paljon itsetuntoa, että voi leimata hevosen hulluksi vain jos ei saa sitä ITSE liikkumaan?

Sanotaan, että kovimmat kilparatsut ovat pirullisia ratsastaa. Ehkä juuri siksi VAIN PARHAIMMAT MEISTÄ OSAAVAT NIILLÄ RATSASTAA.

Ai että kun taas korpeaa, kun ihmiset eivät malta tutustua tähän eläimeen nimeltä hevonen! Sen kanssa olisi niin paljon hauskempaa ja helpompaa, kun ei olisi niin paniikissa koko ajan ja pää pullollaan epäilyttävää, väärää tietoa.

Jostain syystä toiset ihmiset pärjäävät hevosten kanssa aina. Esim. paikka, jossa Pullukka oli raskauslomalla. Sinne tuotiin tämän tästä ”vaikeita tammoja”, joiden käsittelyssä ei ollut mitään ongelmaa, kun EI TEHDÄ SIITÄ ONGELMAA. Huhhuh.

Jeesus! Ehkä mun kannattaa nyt mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

Pullukka Horse Show -kuntoon, part 2

Reenaajat reenin jälkeen. Kenties toiveikas "eikö nyt olekin vahvistavan aterian paikka"-ilme?

Reenaajat reenin jälkeen. Kenties toiveikas ”eikö nyt olekin vahvistavan aterian paikka”-ilme?

Nyt on nimittäin hölkätty! Lapsi on pistänyt Pullukan kunnon reeniin, ollaan oikein suunniteltu mitä tehdään ja milloin. Ja arvatkaa mitä: Pullukka tykkää! Hän on ihan korvat töttöröllä kun joutuu kunnolla töihin. Ruokavalioon ei olla muuten sotkeennuttu kuin että heinäverkko (ulkona, telineessä) on vedetty päivisin normaalia kireämmälle. Vapaa heinä luo lempeää auraa ja ison mahan. Yritämme taistella mahaa vastaan ja pitää auran.

Viime viikonloppuna Pullukka sai kesätakin päälle. Tarkoittaa sitä, että klipattiin mannekiini lyhyeen karvaan. Uskotteko jos sanon, että sehän laihtui siinä samalla! Sävystä tuli tumma, joten onhan se nyt kaita, herran tähden. Yhtäkkiä piti muistaa laittaa takkia päälle yhtenään, ettei tule lihasjumi. Lihastakin alkaa tosiaan olla, aeimmin on panostettu enemmänkin hapenottokykyyn. Pullukka jaksaa mitä vaan, vaikka sillä on semmonen perusjojo aina nenässä. Niin on omistajallakin. Yriettiin myös jotain rohtoa, jonka pitäis avata vähän sitä räkäputkea, mutta oli niin pahaa, että rouva ei suostunut syömään. Olkoot, perhana.

Viime viikolla estetunnilla harjoiteltiin pitämään vauhtia yllä. Se jämähtää niin helposti kurveissa! Tällä viikolla estetreenin kohteena oli – kappas vaan – sama asia. Nyt ei tarvitse muistaa monia asioita, ainoastaan se, että speed up.

Varusteista saa kuulla koko ajan nillitystä (en nyt mainitse keneltä, LOL). Pitäis olla sitä ja pitäis olla tätä. Yritä itse ylläpitää kahta hevosta, koiraa ja lasta! Ei ole kuule varaa kaikkeen. Suitset on meillä esim. koottu kahdesta osasta. Mielestäni kaksiväriset (ruskeat) suitset on niin kevät 2018. Satula on vanha kuin taivas, Pessoa, mutta laadukas ja sopiva. Jalustimiksi lupasin lapselle Freejumpit, jos pääsevät Amateur Tourin finaaliin. Käytiin sitten viime viikolla Hipposportissa ihailemassa Freejumpien eri sävyjä. Ette usko, miten vaikea on lapsen päättää minkä väriset niiden pitää olla! Kerma oli lopulta ratkaisu. Ne piti tilata, koska niitä ei ollut varastossa. Odotamme niitä nyt innolla. Olen varma, että Freejumpien avulla ratsukko suoriutuu paremmin (HUUTONAURUA, MUTTA MIKSI).

Rouva kengitettiin viime viikolla. Nyt keskitymme pitämään kengät jaloissa. Lymfahieroja Lätti kävi viime viikolla ja kaavailin, että optimaalinen aika olisi piipahtaa vielä ensi viikolla, ennen  varsinaista hässäkkää. Ja aina suorituksen jälkeen olen surrutellut rouvahevosen pyllyä ja lapaa Shiversillä. Eikö rentoutuminen olekin kaiken a ja o? Sitä oletusta vasten käytiinkin eilen tyttöjen rentouttavalla luontoretkellä. Mukana olivat: Mimmi-koira, Pipsa-koira, Katja-ihminen, Pullukka-hevonen ja kaksi (2) hirvikärpästä (VEIJO JA SIMO, ehkä?). Hyvä saldo! Voi jeesus, että teki eduardoa, suosittelen! Tepsuteltiin mättäillä, kallioilla ja ties missä. Hevonen skarppina ja jalkojaan hienosti nostellen. Se on parasta jumppaa kenelle tahansa.

Ja tämä postaus piti laittaa jo perjantai-iltana, mutta kappas, tallilta tulo venähti yhteentoista ja uni yllätti autoilijan. Onneksi ei ratissa.

JA MUISTAKAA NY HERRAN TÄHEN SE HORSE SHOW-TARJOUS! Ettei mene ihan hukkaan valtava reeni. Ja nuha, jonka sain jo Ypäjältä. Jääkiekkoilijat kasvattaa play off-partaa, itse kasvatan Horse Show -räkää.

Poikaystävän kanssa: "Herrajumala enkö mä oo sanonu, että julkisesti et pussaile!" HUOMAA ROUVAN SIERAIMET.

Poikaystävän kanssa: ”Herrajumala enkö mä oo sanonu, että julkisesti et pussaile!” HUOMAA ROUVAN SIERAIMET.

Lihava hevonen itkettää, mutta niin itkettää laihakin

Katsokaa, tuolla menee joku laiha hevonen! - Missä, äiti, missä?

Katsokaa, tuolla menee joku laiha hevonen! – Missä, äiti, missä?

Taas on Maaseudun tulevaisuus ottanut ansiokkaasti esiin lemmikkihevosten ylipainon. Korostan sanaa LEMMIKKIhevosten, sillä urheiluhevosilla tätä ongelmaa ei ole. Urheiluhevosten ongelmat saattavat ilmetä toisin tavoin, esim. mahahaavana. Silti laiha hevonen ei ole aina MERKKI VATSAHAAVASTA.

Perusongelmahan on se, että hevosia on erilaisia. Kaikkien ravintoterapeuttien ja muiden gurujen yhteinen näkemys on, että hevosen pitäisi syödä usein, mielellään koko ajan, korsirehua. Pitkiä taukoja korsirehusta ei saa tulla, tai ongelmat ilmenevät. Tämä on joillakin talleilla ratkaistu vapaalla heinällä. Se taas johtaa helposti lihomiseen. Lihomista voi yrittää pitää kurissa aktiivisella liikunnalla. Siihen taas ei riitä kerta (1-2 tuntia) päivässä. Heinäverkkokin voi olla ratkaisu, mutta se taas saattaa kipeyttää kaulaa ja niskaa, kun nyhdetään heinää oikein voimalla. Plus että hevosen KUULUISI syödä heinä maasta, jotta nenästä valuu ylimääräset kuonat ulos. Siitä sitten ratkomaan miten meinaat tehdä!

Elikkä tosissaan. Näillä spekseillä kun pidän Pullukkaa, olen DOOMED. Lihavaks pääsee, teen mitä teen. Maailman nopein syöjä.

Laihojen (normaalien) hevosten omistajat taas nyyhkivät, että kun tämä on tämmöinen luikku, kun vertailukohteina ovat lihavat kaverit. Ulkomaillahan ei kauheasti lihavia heppoja näy. Ne on aina täällä. Ulkomailta tuleva hevonen on aina laiha ja kun se on ollut Suomessa pari kuukautta, sillä on jo pötsi. Miten tämä yhtälö hoidetaan, voitteko kertoa?

Eräs ystäväni ei suostunut edes katsomaan kuvaa ponista, joka oli meillä ylläpidossa. Poni oli niin paksu. Se liikkui hyvin ja reippaasti, eikä suinkaan syönyt liikaa. Silti se oli aimo tankki, oli aina kuulemma ollut. Mitä teen? Jätän ponin luonnon armoille vai mitä? Onko parempi idea laittaa hevonen sairastarhaan seisomaan koko päiväksi, ettei se saa liikaa heinää? Tuskin.

Dodson&Horrelin teettämän tutkimuksen mukaan vain 20% UK:n hevosenomistajista tunnistaa milloin oma hevonen on liian paksu. Se on aika pieni prosentti. Toivon, että Suomessa asiat ovat paremmin.

Perusongelmaksi lehtijutussa on mainittu liikaa syövät hevoset, jotka liikkuvat liian vähän. Liian vähän ne taas liikkuvat, jos omistajat ovat mukavuudenhaluisia köröttelijöitä, jotka eivät pistä hevosta hölkkäämään kunnolla. Se vaatii enrgiaa myös itseltä! Tiedän kyllä, olen toisinaan juuri tuo. Ruoka-astian ääressä häärätään helposti mitä ihmeellisempien tuotteiden parissa, mutta perusliikunta jää vähälle. Se on synti. Jos ihminen ei itse jaksa/osaa liikuttaa omaa hevostaan niin rempsesäti kuin se hevosen kannalta olisi hyvä, mielestäni velvollisuus on diilata hevosen selkään joku, joka jaksaa/osaa. Kyllä niitä on! Eikä se aina edes maksa! Win-win. (nimim. Kokemusta on)

Parhaillaan yritämme saada Pullukka Horse Show -kuntoon. Pitäkää peukkuja. Not easy.

Vielä pystytään laukkaamaan, vaikka ollaankin ruoka-aikaan kotona.

Vielä pystytään laukkaamaan, vaikka ollaankin ruoka-aikaan kotona.