Nyt loppuu se valittaminen!

Tätä on onni.

Tätä on onni.

Yhtä en tajua. Ihmisellä on maailman paras harrastus, ja silti valitetaan. Valitetaan siitä, miten kallista tämä on. Sitten valitetaan siitä, kun hevonen ei kulje halutulla tavalla. Sitten valitetaan muista tallilla kävijöistä, kuinka pöljää sakkia siellä on. Saatetaan, kun vauhtiin päästään, haukkua ratsastuksenopettajakin. HEI, TÄMÄ ON VAPAAEHTOISTA.

Kerronko uutisen? Kaikki maksaa. Moottoriurheilu kuulemma vielä enemmän kuin tämä kauramoottoriurheilu. On siis kerta kaikkiaan ihan oma valinta, jos meinaa laittaa kaikki rahansa hevosiin, tai jopa ratsastukseen. Jos ruokaan ei jää rahaa, on hieman huonosti toimittu. Ei kenenkään tule vaarantaa eloonjäämistään hevosten takia. Prioriteetit on laitettava kuntoon, vaikka olisi kuinka kivuliasta. Kuulemma joku on joskus joutunut myymään hevosensa, koska se tulikin liian kalliiksi. Ahaa? No jopas! On sitä asuntojakin laitettu myyntiin rahapulan takia. VALITTAMALLA RAHAA EI TULE MISTÄÄN RÖÖRISTÄ. Jos tulisi, me olisimme upporikas kansa. On siis suhtauduttava todellisuuteen sellaisena kuin se on. Itse olen hieman huono siinä, mutta harjoittelen. Ja ennen kaikkea: nautin jokaisesta hetkestä heppojeni kanssa.

Ratsastustunnit on kalliita. Paikoin lähemmäs viisi kymppiä kerta. Mitä viidellä kympillä saa? Pizzan, kaksi ja pari tuoppia. Kampaajalla voi leikkauttaa tukkansa. Yhdellä viisikymppisellä treenaat kuukauden salilla. Vaatteita saa alennusmyynnistä kasan. Jos luopuminen näistä vaihtoehdoista on mahdollista, saatat olla ratsastaja. On tietysti myös mahdollista, että tuloja ei ole lainkaan, siis penniäkään, eikä näin ollen sitä voi vaihtaakaan mihinkään. Silloin ainoa vaihtoehto on hakeutua hevosporukoiden piiriin ja alkaa tienata ratsastusta muilla keinoin. Se ON mahdollista, mutta ei TÄYSIN VARMAA. Opetin joskus lapselleni, että auta aina muita tallilaisia, niin jossain vaiheessa sinusta tulee henkilö, jota pyydetään ratsastamaan muiden hevosia. Näin kävi. It’s nice to be important, but it’s even more important to be nice.

Vertailu synnyttää kateutta ja kateus synnyttää katkeruutta. Eräs ystäväni sanoi kerran, että jos on pakko verrata, vertaa huonompaan. Se on hyvä neuvo. Katselin kerran televisiosta aivan upeaa, kaunista naista, joka oli ulkoisen habituksensa lisäksi sanavalmis, älykäs, hauska ja omassa urheilulajissaan maailman huipulla. Olin niin kateellinen, että särki. Sitten kuulin, että naisella on krooninen paksusuolen haavauma. Unohdin kateuden saman tien. Emme voi koskaan tietää koko tarinaa. Kannattaako kalliista hevosesta ja hienoista loimista pimahtaa kateuden nimissä? Tuskin. KENELLÄKÄÄN EI OLE KAIKKEA. Joku antaisi vasemman jalkansa, jotta saisi perheen, jonka kanssa viettää joulut. Rikkauden mittaaminen kannattaakin suorittaa ihan toisesta päästä. Rikas on se, joka on tyytyväinen. Hänen ei tarvitse valittaa, hänellä on jo vaikka mitä. Hän ei keskity siihen, mitä puuttuu. Kyrakin sanoi, että hyvä ratsastaja keskittyy hyviin hetkiin, huono jää makaamaan epäonnistumisiin.

En aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että omistan hevosia. Minä olen tehnyt tietoisia valintoja. Ehkä ne ovat viisaita, ehkä hölmöjä, mutta olen niistä onnellinen.

T. Iloinen tyhjätasku

Ratsastusihmiset ovat rikasta eliittiporukkaa

Presidentti Reagan ja kuningatar Elizaberh ridaamassa. TÄMÄ on eliittimeininkiä.

Presidentti Reagan ja kuningatar Elizaberh ridaamassa. TÄMÄ on eliittimeininkiä.

Tein omalla Facebook-seinälläni pienen gallupin. Kysyin millaisia mielikuvia herättää Helsinki Horse Show -sanajoukko, ja mitä porukka kuvittelee, että siellä tapahtuu. Suuri osa fb-kavereistani ei TODELLAKAAN ole hevosihmisiä. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

”Kilpailut, jossa nuoret naispuoliset henkilöt katsovat hevosten ja ratsastajien suorituksia ja vanhemmat naispuoliset pistäytyvät shamppanjabaarissa”

”Suomenruotsalaiset hyppivät hevosilla.”

”Hevosversio puudelikoirien ”kauneuskilpailuista” ? Ehkä mukana pientä hyppelyä (esteratsastus kait erikseen) agility-hengessä ?”

 ”Laukkaaminen kielletty?”

 ”Saappaat, ponnarit, nuoria aikuisia naisia kattomassa, raahaavat mukanaan lannistunutta miestä.”

”Ajattelen että siellä kuvioratsastetaan.”

”Ylimystösuvut, brittiläinen luokkayhteiskunta ja ranskalainen raha, kauniit kaukaa rahdatut hevoset, kadettikoulu, plankatut saappaat ja hyvä ryhti. Taito. Ja minne se hiekka viedään kun laukat on laukattu.”

”Sirkushenkinen tapahtuma, jossa hevoset on koristeltu satiininauhoilla. Johtuu siitä että nimessä on sana ”show”. Showpaini, showtyttö. Shööööy.”

”Kentällinen hiekkaa, sliipattuja hevosia ja valkohampaisia ihmisiä tupa täys.”

”Helsinkiläiset hevoset esiintyvät siellä alastomina maksavalle yleisölle.”

”Siellä hevoset hyppii aitojen yli jään päälle tehdyllä hiekkakentällä show-muotoisesti ja sit esitellään varmaan jotain hevosia lähemmin jossain aitauksissa, että tässä on islanninhevonen ja tässä joku toinen hevonen. Osta hevonen!”

”Charme Asserdalin jättämä voittajatunne.”

”Minun mielestäni sotilashenkilö on upea ratsun selässä.”

”Mä luulen, että on joku hiekkakenttä tai esiintymisareena, jossa ratsukot tekee temppuja, tyyliin hyppii esteiden yli. Ja sitten on varmaan joku kilpailu. Yleisössä saa poppareita ja pillimehua.”

No niin, tässä on sitten alan tiedottajalla hommia kerrakseen. Vuosittain Helsingissä käydään esteratsastuksen World Cup -osakilpailu ja porukkaa kerääntyy viikonlopun aikana n. 40 000 tyyppiä katsomaan. Se on millä tahansa mittapuulla iso tapahtuma. Nyt jos mietitään paljonko Suomessa on rikkaita, niin Talouselämä kertoo seuraavaa:

Verottajan tilastoista ilmenee, että vuonna 2014 vain 5 648 suomalaisella oli verottajan mukaan yli 300 000 euron kokonaistulot. Hieman pienempiin 150 000-299 000 euron tuloihin ylsi 22 377 suomalaista, ja 100 000-149 000 euron tuloihin ylsi 53 018 suomalaista.

Tätä taustaa vasten jokainen rikas ihminen olisi Horse Showssa. Eikä kukaan muu. Tuotahan se eliitti käytännössä on!

Ketkä sitten ovat ratsastusihmisiä? Vaikka ketkä. On toki äveriäitä monen hevosen omistajia. Niitä ei hirveästi yli viittäkymmentä kuitenkaan ole. Sillä ei saa hallia täyteen. Itse ole yksinhuoltajan lapsi, joka sai käydä kerran viikossa tunneilla. Uskon, että suuri osa harrastajista on ihan samaa porukkaa. Olen koko elämäni tähdännyt siihen, että minulla on oma hevonen. 30-vuotiaana sen toteutin. En siis pidä itseäni eliittinä. Joku voi pitää, mutta se taas johtuu siitä, että asun Espoossa, jossa kuulemma eliitti asuu.

Mielikuva eliitistä istuu tiukassa ja turhaan. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että valtaväestö kuvittelee, että jäähalli täyttyy vuosittain eliitistä, jota ei ole. (Varmaan sama ongelma purjehduksen kanssa?)

Jos Horse Show on mielestäsi kallis tapahtuma, se on ihan totta sinulle. Jonkun toisen mielestä ei. Rahan törsääminen on muutenkin valinta. Jotkut ostelevat kuulemma tonnien käsilaukkujakin. Kylillä kerrotaan, että alkoholiin laitetaan isoja summia. Ne on varmaan eliittiä, jotka sillä tavalla juovat. Käytkö etelässä? Eliitin hommia! Itsellä ei ole varaa, minulla on hevonen. Huomaatteko? Ihan älytöntä rinnastusta. Kukin tyylillään! Ihan turha suuttua kalliille farkuille jos niihin ei ole varaa. Joku, joka todella haluaa ne, hän säästää tai kerää pulloja. Ja on onnellinen kalliissa farkuissaan. Turha sellaista on katsoa vinoon.

Horse Shown lipuista halvin on 16,50 ja koko tapahtuman aikainen lippu 295 euroa (5 päivää). Koripallon FIBA EuroBasket 2017: SLO-POL & ISL-GRE, Afternoon Session näyttäisi maksavan korkeimmillaan 170 euroa. Pyörätuolilla 130 euroa. Robbie Williams -keikan hinnat olivat Aamulehden mukaan 94,50 euroa, 99,50 euroa ja 102,50 euroa palvelumaksuineen. Eliittihommia.

Ehdotan, että ollaan aivan innoissaan siitä, että meillä on Suomessa World Cup-tason kisat ratsastuksessa. Nautitaan hyvän ratsastuksen katsomisesta sydämemme kyllyydestä ja kitistään mieluummin vaikka säästä. Jos rahaa ei ole, se on ihan paskaa, tiedän kyllä. Mutta se ei ole uutinen.

Ehdotan myös, että meistä jokainen avaisi kärsivällisesti läheisilleen mitä se ratsastus oikein on ja miten siinä kilpaillaan. Ihmiset esittävät yhä kysymyksiä Charme Asserdalin merkityksestä ratsastusurheilulle! On meidän aika avat suumme.

Let’s make ratsastus great again!

Olin nuori ja tarvitsin rahaa

huikee

Mietin tuota sanontaa ja tajusin, että tuollainenkin aika on elämässäni on ollut. En nyt ehkä ihan mitä tahansa tehnyt tuohen eteen, mutta esim. kerran lattialautojen välistä löytynyt markka oli viikon pelastus. Sillä sai melkoisen keon perunoita 90-luvulla. Niitä sitten keiteltiin ennen kun seuraava opintotuki jysähti tilille. Kaun eläköön harvat lautalattiat!

Tänä päivänä kaikki voisi olla toisin. Voisin elellä ihan kivasti ja käydä toisinaan vaikka etelässä perheen kanssa, mutta ei. Piti niitä hevoja hankkia. Elämä on luisunut siihen pisteeseen, jolloin rahaa hankitaan pääosin kahdesta syystä: a) jotta saan ylläpidettyä hepat ja b) jotta saan maksettua verot. Kaikkeen muuhun menee suhteessa niin vähän rahaa, että sen löytää maasta jos kulkee tarkkana. (Aikanaan muuten ravintolassa työskennellessäni illan paras potti tuli kun asiakkaat häipyivät. Tarkkanäköisimmät meistä löysivät baaritiskien edestä lattialta jopa satasia.)

Kun jotain oikein haluaa, keinot keksii kyllä. Kuinkahan monta keikkaa olen tehnyt tietty satula mielessäni? Monta. Eräskin kakkapallero on saanut kyytiä, jotta olen saanut rokotukset kuitattua. Jostain syystä mikään työ ei tunnu liina rankalta kun tietää mihin rahat menevät. Eilisen Hesarissa oli juttua naisesta, joka oli suuttunut kun ystävänsä ehdotti hänelle siivoustyötä, koskä hän oli jäänyt restonomina (muistaakseni) työttömäksi. Nainen suuttui: enhän minä nyt voi siivomaan ruveta! Jassoo, tuumin itse. En näe ensimmäistäkään ongelmaa siinä, että siivoaisin työkseni. Jos parempipalkkaista hommaakin on tarjolla, toki tartun, mutta jos ei, niin miksi ihmeessä ei. Siivosin nuorena paljonkin. En ollut hirveän hyvä, mutta hommani hoidin. Uskon, että osa työmoraalistani kumpuaa nimenomaan hevoshommista. Siellä ei kevyitä töitä ole olemassakaan ja jonkun ne on tehtävä. Miksen siis minä? Jostain syystä jo pikkutyttönä oli aivan selvää, että hevosten eteen tehdään töitä. Eihän ne penteleet osaa edes karsinoitaan siivota itse.

Hevosenomistaja tarvitsee aina rahaa. Jos ei juuri nyt, niin ainakin kohta. Jos ei sitä ole, pitää olla tieto siitä mistä sitä voi EHKÄ saada jos tilanne tulee. Pankki on melko monen hyvä ystävä. Eräs kaveri kertoi ostaneensa hevosen Master Cardilla, ja koska nostettu summa oli niin iso, Master Card tarjosi takaisinmaksulle tuottoisan palvelun: jokainen takaisin maksettu ropo sijoitettiin ja ne kasvattivatkin pottia. Komeaa! Itse ostan seuraavan hevoseni ehdottomasti Masterilla. En lainkaan tajua miten tämä systeemi toimii, mutta sellainen minulle, kiitos.

Silloin tällöin minulle soittaa joku innokas, nuori pörssihai ja kysyy mikä on sijoitusteni tila. On ihanaa nauraa kovaa ja liian pitkään ja sanoa: minulla on hevosia. Keskustelu loppuu yleensä aika pian. Jossei lopu, niin viimeistään siinä vaiheessa kun poika kysyy minkä alueen sijoittaminen kiinnostaisi ja minä vastaan ASEKAUPPA KIINNOSTAA.

PITKÄ PÄÄTYYN JA PERÄÄN, JENGI! Hyvää vappua!

Hyvää vappua, vai mikä se oli!

Hyvää vappua, vai mikä se oli!