Kun Pullukan intiimiin paikkaan vettä meni

Kröhöm.

Kröhöm.

Kiitos: Land Rover Discovery Sport

Kavioliittoleirin alku oli otollista aikaa Pullukalle. Hän lähentyi jo mahdollisen poikaystävänsä kanssa matkalla niin, että sitten olikin ihanaa muuttaa viereisiin laatikoihin. Myös tarhoissa oltiin toki vieretytten. Leirin ensimmäisen päivänä harrastettiin kouluratsastusta joka sujui molemmilta aivan hienosti. Kaveriksi Pullukka ja Nalle saivat tunneille nipun suomenhevosia, ja oli siinä pari muutakin ratsua. Merkille pantavaa täällä Savossa on, että hevosten nimillä ei koreilla. On Elliä, Allia, Emmaa ja Poitsua. Ihania putteja.

Paikka täynnä rakkauen hevosia. Kuvassa Mörvi (nimi muutettu) ja Hevonen (nimi muutettu).

Paikka täynnä rakkauen hevosia. Kuvassa Mörvi (nimi muutettu) ja Hevonen (nimi muutettu). Kuva: Katja Suhonen

Leiriläiset olivat odottaneet innolla näkevänsä kuuluisan Pullukan, joka sitten esiintyikin kuin ääliö ollessaan esimerkkihevosena Marun teoriatunnilla. Hahmota siinä nyt jotain lihaksia ja rankaa kun eräs kipittää ympyrää kuin vatipää. Syy kriisiin oli talliin jäänyt Nalle, joka ei ennen reissua olisi voinut vähempää kiinnostaa. Saa nähdä jatkuuko suhde kotiseudulla.

Yrtti-Jyrki avaa kasvien salat.

Yrtti-Jyrki avaa kasvien salat. Kuva: Tiina Kohonen

Iltapäivällä viisaimmat meistä ampaisivat Yrtti-Jyrkin kanssa lähimetsään. Sieltä koriin kerättiin hyötymielessä erinäisiä aivan tavallisia kasveja, joista Yrtti-Jyrki lupasi uutta meille voimajuoman. Mukaan pääsivät mm. pihasaunio, joka on Suomen vastine kamomillalle. Suuressa roolissa oli mysö siankärsämö, jota on ylenkatsottu liian kauan ja liian paljon. Se on nimittäin aivan verraton kasvi, jos pulmasi osuvat munuaisiin, kilpirauhaseen tahi masennukseen. Yrtti-Jyrki opiskelee hyötykasvihommia ja sekös meille käy. Mies on käynyt alakoulun siinä rakennuksessa, missä yövymme.

Turve-Sadusta ei löytynyt kuvaa, mutta olihan meillä myös aamuisin klo 8 aina Jooga-Johanna!

Turve-Sadusta ei löytynyt kuvaa, mutta olihan meillä myös aamuisin klo 8 Jooga-Johanna! Kuva: Katja Suhonen

Ratsastuksen ohessa ohjelmaan kuului muuten myös turve-jalkahoito. Turve-Satu sujautti halukkaiden jalat pussukoihin, jossa jalat ottivat kontaktia ehtaan turpeeseen. Jalat heräsivät uuteen elämään saadessan lisäksi ihanan hieronnan. Näin ihmisiä pitää kohdella!

Tiistaina oltiin Pullukan ydinosaamisalueella eli hyppyhommissa. Opettajan oli Kuopion fantastinen lahja suomalaiselle esteratsastukselle: Tuomas Jauhiainen. Kerrassaan kannustavin elkein Tuomas siivitti sanoillaan ratsukoiden menoa ellei jopa meininkiä. Osalla meni tavattoman hyvin, osalla vain hyvin. Joku otti tukea maasta omalla ihmisvartalollaan, mutta semmoistahan se toisinaan näissä hommissa on. Kaikki säilyivät hengissä, sieluun saattoi tulla lommo. Kaikki lommot saatiin kuitenkin korjattua perinteisin keinoin: saunomalla. Rantaan oli myös kuskattu palju, johon Yrtti-Jyrki oli kehittänyt kylpypommin. Paljussa ihminen kohenee.

Saunalla asiat oikenee.

Saunalla asiat oikenee.

Keskiviikkona aukeni ensimmäinen ns. kesäpäivä. Sen kunniaksi päätimme lähteä viemään osaa hevosista uimaan. Osa leiriläisistä lähti issikkavaellukselle. Uimaan matkasi myös Pullukka, varmaankin ensimmäistä kertaa elämässään. Tiettävästi myöskään poikaystävä Nalle ei ollut koskaan kokeillut kykyjään uimarina. Enemmän estehevosia he. Veteen molemmat menivät melko reippain mielin, olihan lammikko jo täynnä urheita suomenhevosia ja yksi ponikin oli mukana. Kahlaaminen oli ihan mielekästä, Nalle jopa riemuitsi. Ongelmia Pullukalle muodostui syvemmällä, kun pinppiin alkoi mennä vettä. Eihän semmoinen naiselle sovi. Pullukka tunki häntänsä niin syvälle takajalkojen väliin, että se näkyi melkein etupuolelta. Pullukka ei siis suostunut varsinaisesti uimaan kuin yhden vedon, se rekisteröitiin. Vesi oli n. +17 asteista, joten ymmärtäähän sen.

IMG_6440

Kuva: Aila Roivainen

IMG_6296

Kuva: Aila Roivainen

Pariskunta. Kuva: Aila Roivainen

Pariskunta (huomaa hännän tiiviys!). Kuva: Aila Roivainen

Olis ollu kypärä ilman muuta, mutta kun tuli tilanne yllättäen eteen ja. Kuva: Aila Roivainen

Olis ollu kypärä ilman muuta, mutta kun tuli tilanne yllättäen eteen ja. Kuva: Aila Roivainen

Saaga jatkuu! Seuraavassa numerossa mm. Miksi Olavi pysäytti automme ja väänsi ikkunansa auki? Mitä navetalta löytyi? Kuka osasi Working Equitationia ja kuka ei?

Pullukan matkassa maailman Savoon

Siinä on apulaiskuljettaja jo kattelemassa kaarrepaikkaa.

Siinä on apulaiskuljettaja jo kattelemassa kaarrepaikkaa.

Kiitos: Land Rover Discovery Sport

Kyllä tätä on odotettu! Loppukesän leiriä, joka sijoittuu tällä kertaa Pohjois-Savvoon. Oltiin ihan hirveästi lähdössä yhdeksän korvilla tallilta, mutta kas, heräsinkin 8.23 tyynynkuva poskessa. Siispä pieni viive (niin, i-phoneen kannattaa laittaa herätys niin, että se herättää joka aamu eikä kaikkina muina aamuina paitsi yhtenä.) Virheistä oppii!

Edellisenä iltana oli onneksi haettu auto ja koppi ja pakattu melkein kaikki. Autoksi saatiin Horse Shown yhteistyökumppanin Land Rover Discovery Sport, joka on siis aivan uskomattoman hieno kärry. En ole tottunut ihan näin hienoon, mutta menkööt! Autosta tuonnempana lissä.

Auto pakattiin piripintaan ja sitten alettiin lastata heppoja. Lapsi halusi lastata Pullukan, mutta hups, eläin päättikin toisin ja luiskahti riimusta ulos ja kirmahti vihreälle. Sivulliset siinä kriisiytyivät, että kun on koiratkin vapaana ja kaikki, eihän tästä mitään tule. Ja hah, sanoin minä ja kävin lassoamassa Pulden takaisin ruotuun. Tässä mitään tarvi herpaantua. Pari kertaa se arpoi, mutta meni sitten ihan sivistyneesti koppiin. Poikaystävä Nalle kiiruhti viereen kuin ei olis muuta koskaan tehnytkään. Hepat kyydissä, jes! Ja vielä maailman tiheäreikäisimmät heinäverkot kiinni ja matka voi alkaa.

Eka pysäkki.

Eka pysäkki.

Ensimmäinen evästauko pidettiin 4,5 minuuttia lähdöstä. Kahvia ja tarkistus, ettei Nalle ole pyörtynyt. Päätettiin virittää Nallelle korvatulpat. Asennus meni hienosti, mutta niin meni irrotuskin, sekä korvahupun, että tulppien.

Nallen ihan hienot viritykset, jotta korvatulpat pysyisivät - hah.

Nallen ihan hienot viritykset, jotta korvatulpat pysyisivät – hah.

Matka jatkui kaikesta huolimatta. Toinen pysähdys suoritettiin Lahden kulmilla. On aina yhtä suuri ilo kurkistaa koppiin ja huomata, että kukaan ei ole hypännyt puomin irti, eikä vertakaan valu mistään – keneltäkään. Körötellessä nimittäin mikään ei tuntunut miltään. Valitsimme kaverin Ifor Williams-kopin, koska se on tukevista tukevin. Koppi ei ole uudenkarhea, mutta se on jämerä ja tilava. Siihen päälle kun ajat autoa, joka a) muistuttaa kaarteissa vilkkuvalolla, että muista, sinulla on kärry perässä ja b) etenee niin tasaisesti, ettei koppia huomaa, on vetämisen riemu suurimmillaan. Sitä ei suinkaan aina ole elämässäni ollut. Ansaitsen tämän.

Mulle on ihan sama mitä te hössötätte.

Mulle on ihan sama mitä te hössötätte.

Toinen evästauko pidettiin Vaajakosken ABC:llä, eikä muuten oltu ainoita. Mukaan olimme kaukaa viisaasti ottaneet myös kaksi koiraa, joten heitän ulkoiluttelin myös siinä kapeahkolla nurmiviirulla. Tytöt menivät ostamaan pikaruokaa, jonka valmistuminen ei kestänyt montaakaan minuuttia yli puolen tunnin. Vaajakoskella ei ole kiire. Ei ollut toisaalta meilläkään. Pienireikäinen heinäverkko on matkaajan paras ystävä: lemmikeillä oli vieläkin naposteltavaa. Pullukka auttoi välillä myös Nallea hänen verkkonsa tyhjentämisessä. Pullukka ajattele myös muita!

Sovittiin, että seuraava stoppi onkin sitten vasta kohteessa. Koska emme osanneet kovinkaan taitavasti käyttää sinänsä helppoa Land Roverin sisäänrakennettua GPS:ää, ajauduimme loppumetreillä hieman hakotiehen. Hätä ei kuitenkaan ollut ensinkään tämännäköinen, sillä latasimme karttaan tarkan osoitteen. Mitä sitten tapahtui, nosti niskavillamme pystyyn. Auton neuvoi meitä kääntymään pienelle hiekkatielle. Ihmis-tytöt hätääntyivät täysin: mitä, jos jäämme hiekkatielle jumiin? Entäs jos ajaudumme liian syvälle suomalaiseen luontoon? Miten hevosten käy? Omien sanojensa mukaan hengittämättä tytöt seurasivat rohkeaa ajoani läpi suomalaisen maiseman, HIEKKATIETÄ PITKIN, kunnes saavuimme takaisin samalle tielle, josta olimme lähteneet. Mitä siis tapahtui oli se, että AUTO NEUVOI MEITÄ HEITTÄMÄÄN PIENEN LENKIN, SILLÄ EIHÄN PERÄKÄRRYN KANSSA VOI TEHDÄ U-KÄÄNNÖSTÄ. Se ajatteli meitä! Se tiesi! Tavattoman helpottuneena ja tytötkin taas happea tulvillaan jatkoimme vielä kymmenisen kilometriä kunnes saavuimme perille Wanhan Koulun Tallille Hamulaan. (Jäi mietityttämään, että pitäisikö ihmistyttöjä viedä useamminkin hiekkatielle?)

www.landrover.fi

www.facebook.com/LandRoverSuomi

www.instagram.com/landrover_suomi/

 

Jatkuu seuraavassa numerossa! Voiko kukolla olla hevitukka? Uskaltaako porukka kohdata esteitä? Kuka on Yrtti-Jyrki? Entä Turve-Satu? Kaikki tämä selviää seuraavassa osassa.

Perillä!

Perillä!

Hevosihmisen ajatuksenjuoksu

horse poop money

Kuten jo mainitsinkin, olin hiljattain yli kuukauden kaukana hevosista. En edes muista millä vuosikymmenellä (tuhannella?) olen viimeksi ollut yhtä kauan puhumatta hefoisista. Porukassa oli toki yksi miesparka, jonka vaimo on hevosmuija. Ihan tahallani en avannut keskustelua hänen kanssaan, sillä en halunnut aiheuttaa enempää traumoja. Hän ohjasi jossain vaiheessa puheet hevosiin ja sai kuin saikin sittemmin pienet raivarit, koska me ollaan niin pimeitä. No voi höh, niinhän se vissiin on. Siitä sainkin idean kirjoittaa listan hevosihmisen käyttäytymismalleista. Vassokuu: millä logiikalla hevoshenkilö ajattelee?

  1. JÄRKI. Hevosihmisellä on järki siinä missä muillakin, mutta se jää monesti muiden tärkeiden asioiden jalkoihin. Tärkeitä asioita saattavat olla mm. tunne tai hevosenhankintatilanne. Myös autokaupassa järki saattaa unohtua pihalle. Satulakaupoissahan järkeä ei juurikaan tarvita, jos satula vain on sopiva.
  2. TUNNE. Muut ihmiset vasta opettelevat tunteeseen luottamista, hevosihmisillä se kasvaa luonnostaan ja voi hyvin. Kenenkään ei ole niin helppoa sysätä olosuhde- tahi järkiasioita pois tieltään kuin hevosihmisen. Se on suorastaan luontevaa.
  3. SUORA TOIMINTA. Hevosihminen lähtee tilanteeseen avoimin mielin. Kyseessä voi olla karannut kopukka, ratsastettavuudeltaan mahdoton eläin tai vaikkapa älytön ajankäyttö. Hevosihminen ei pelkää mahdottomuuksia. Sinne vaan ja kattellaan myöhemmin mitä jää. Usein ei jää kuin kireä puoliso ja tyhjä lompakko.
  4. YES, I CAN. Suomalainen on usein liian nöyrä. Ei uskalleta olla oikeassa ja neuvoa muita. Hevosihminen uskaltaa. Jos sattuu olemaan väärässä, niin oppihan siitä taas jotain uutta. Ei se ole niin justiinsa! Päämääränä on kuitenkin se, että mahdollisimman moni jää henkiin, niin ihminen kuin eläinkin. Ja tietty auto, jolla pääsee tallille.
  5. OLOSUHTEET. Viidakossa hengaillessa kuuntelin kuinka ihmiset valittivat hikeä, paskaisuutta, märkyyttä  ja/tai kylmyyttä, nälkääkin. En kokenut tilannetta lainkaan vieraaksi. En viitsinyt kovin suureen ääneen huudella, että meikäläiselle tämä on arkea. Ainahan tallilla on joku olosuhde, jos ei muita, niin maneesi on ainakin täynnä. Mutta ei me siitä jakseta piitata, sillä se on semmoista ja tämä on tämmöistä!
  6. RAHA. Rahasta puhutaan ihan liikaa. Millä ne pankitkin jäisivät eloon elleivät juuri sillä, että ihmiset ottavat lainaa? Hevosihminen ei pelkää jäävänsä velkoihin. Sehän on normaalia! Välillä tulee pikkuisen arvioitua vinoon, mutta kyllä se siitä suttaantuu kun ottaa vaikkapa vuodeksi kolmannen työpaikan.
  7. HEVONEN. Se on luomakunnan kruunu ihan samalla logiikalla kun lätkävaimolle jääkiekkoileva puoliso. Sillä erotuksella toki, että hevonen ei petä eikä useimmiten tienaakaan. Hevonen on arvokas eläin ja siksi siitä pitää pitää huolta ihan kunnolla, ajan kanssa.
  8. AJANKÄYTTÖ. Työt kannattaa hoitaa reippaasti, jotta jää enemmän aikaa olla tallilla, sillä siellä on monta hommaa tekemistä vailla. Aina.
  9. ARVOT. Hevosihmisellä on arvot kunnossa. Juuri nyt en muista missä järjestyksessä ne ovat, mutta ehdottomasti kunnossa. Viime kuussa huollettu. Hevosihminen osaa antaa ARVOA AJALLE.
  10. MIELENTERVEYS. Hevonen varmistaa, että ainakin yksi ihminen per hevonen säästyy valtion kustantamilta terapioilta ja lääkityksiltä. Eikö se ole aika hyvin?

Vaikuttaako tutulta? Kaverin puolesta kyselen. Tavataan Helsinki Intl Horse Showssa 18.-22.10.!