Minä en vedä ohjasta, hevonen vetää

Nina lymfahieroo, arvatkaa miten siistiä!

Herran tähden, miten puuduttavaa läppää, Katja!

Taas sain uutta puhtia toimintaani käydessäni Unkarissa länkkähommissa. Vaikka avut ja kuviot on vähän erit, hevoset on kuitenkin hevosia. Logiikka on sama. Jotenkin silti se matkan päällä kuultu oppi menee paremmin kaaliin. Olenko kenties vieraskorea, ehkä. Nyt mietin yhtä tilannetta, jossa ohjaaja Gabor piti hevosen ohjista kiinni ja istui hiljaa selässä. Hän ei liikuttanut käsiään lainkaan ja ohjat olivat löysällä, brittiläisittäin katsottuna vapain ohjin, länkkäkulmasta katsottuna kevyt tuntuma. Sitten hevonen alkoi venkoilla ja veteli ohjia mihin lie. Mies sanoi ”pidän näitä ohjia ihan samassa paikassa, en vedä yhtään. Kyllä se kohta tajuaa mitä haen.” Niinhän se sitten teki, ja sai suulleen rauhan. Kukaan ei vetänyt, ei lopulta edes hevonen. Tässä kohtaa alkoi mietityttää muuan seikka. Puritaanisimmat keveyden edustajat kauhistelevat tämän tästä kuinka hevoset juoksevat suu auki, ikään kuin kipuaan ilmehtien. Jaa. Todellako jokainen suutaan aukova hevonen on ihmisen kiduttama? Katsotaanpa varsoja. Eihän niillä edes ole kukaan ohjan päässä ja silti ne venkoilevat suullaan. TOISET HEVOSET TYKKÄÄVÄT AUKOA SUUTAAN JA TOISET EIVÄT. Joillain ihmisillä on tekniikka suun aukomiseen: laita turparemmi tiukemmalle. Sitä en kannata, mutta siinäkin kohdassa voidaan miettiä mikä on pienempi paha. (Kaikkein pienin paha on tietysti se, että annetaan hevosen kulkea mihin se haluaa ja milloin haluaa, eikä pidetä kuolaimia ollenkaan. Ainakaan suussa. Mutta siitä ei tässä keskustelussa ole kyse.)

Miten sitten hevosesta tulee suunaukoja? Ei hajuakaan. Jos katsellaan vaikkapa World Cup -tason esteratsastusta, voidaan olla yhdessä varmoja, ettei amatööreistä ole kyse. Silti jokunen heppa aukoo aina suutaan ja toisinaan viskoo hullusti päätäänkin. Tai pyllyä. Voiko olla, että hevonen on sellainen?

Miten jostain tulee pukittaja, entä jostain kiihdyttäjä? Onhan noita, kaikenlaisia. Pullukka kuuluu juuri niihin, joita voi kauhistella kentän laidalla, että kamala kun se aukoo suutaan. Se on semmoinen tyttö. Jos se saa itse ratkaista mihin se suunsa ja päänsä laittaa, ne seilaavat pitkin maita ja kaikki on vaikeaa. Jos sen naama parkkeerataan tiettyyn ”laatikkoon” (ilmaisu on Kyra-laina), se on tyytyväinen ja korvat hörössä ja suu supussa. Joillekin on ehdotettava oikeaa mallia, toiset menevät sinne luonnostaan. Meidän Hilppa ei ole koskaan antanut viitteitä siitä, että se naamailisi pitkin, kaula vinkuralla. Sillä on pää ja suu jo lähtöjään asiallisesti kropan jatkeena, ilman erityisiä venkoiluja. Hilpalla on hyvä työmoraali. Tunnen muitakin hevosia, jotka osaavat ottaa asialliset hommat asiallisina – working mode astuu voimaan heti kun henkilö on selässä. Toisilla taas on omia ideoita niin paljon, ettei ehdi olla sivistynyt. Onhan ihmisissäkin ADHD-mallia. Mikä uutinen se nyt on?

Esim. tänään Pullukka hassutteli lapsen kanssa. Se oli näkevinään asioita ja ei malttanut keskittyä. Lapsen oli oltava hetken ihan napakkana, jotta hevo ottaa asian vakavasti. Sen jälkeen Pullukka yhtäkkiä muistikin, että aijoo, kun ihminen on selässä, ei sovi hassutella. Sen jälkeen rouva painoi menemään kuin mikäkin Pyhä Yrjö -ratsu. Olisi vielä jatkanutkin kun me jo alettiin mennä kotiin. Erikoisporukkaa, nuo hevoset. Yhtenä päivänä ymmärrän, toisena en kyllä yhtään.

Mutta silti <3.

Venkula-Kylä-Liuhala.

Venkula-Kylä-Liuhala.

Ratsastajan kädet – ikuinen kriisin paikka

Mielestäni tämä on ihan hyvä ohjasote ja satula myös. T.Pullukka

Mielestäni tämä on ihan hyvä ohjasote ja satula myös. T.Pullukka

Törmäsinpä kummalliseen, ja samalla niin ymmärrettävään pulmaan taannoin Keiteleellä. Eräs leiriläinen, joka harrastaa enimmäkseen länkkää, valitti, että tästä eurooppalaisesta tyylistä tulee niska kipeäksi. Olin ensin, että öö, mutta kun hän sanoi, että saa yhtenään olla vetämässä näistä ohjaksista, niin tuleehan se. No niin tulee!

Ja aivan, joku siellä jo huutelee, että ohjista ei saa vetää. Ei saakaan, mutta jos/kun on kyse suomenhevosesta, jonka kaula on paksu kuin itse isänmaa ja se ei pysähdy, niin mitä ajattelit? Kyllä siinä joutuu kuulkaa vetämään. Toisinaan maastossakin saa vetää ihan tosissaan jos meinaa tulla kotiin jotain muuta vauhtia kuin kiitolaukkaa, joka on sinänsä ihan hyvä askellaji sekin. Eikä tarviste olla edes suomenhevonen (olin eilen Pullukan kanssa ns. kiitomaastossa, jarrut inte).

Kerran sain hienon, vaikkakin lyhyen oppitunnin kouluratsastaja Karolina Liuksialalta. Olivat polkaisseet tuttunsa kanssa pystyyn verkossa toimivan ratsastuskoulun, ja esittelivät sitä sitten. Meillä oli ohjelmanumeron nimi AVOVÄISTÖ. Karolina kertoi, kuinka etenkin vanhempaa kopukkaa pitää jumpata kunnolla ennen kuin vaaditaan asioita. Ymmärrän oikein hyvin. Harjoitus aloitettiin etsimällä sovelias ohjasote. Herran tähden, miten tiivis se on! Ei riitä ihmisen lihas kuin hetken aikaa! Ymmärrän toki, että kyseessä on ns. kehys, johon hevosen halutaan menevän, ja kun yhteistyö alkaa löytyä, avut muuttuvat höyhenenkevyiksi. Olen kartalla tästä. Ongelma onkin siinä, että en mitenkään osaa pitää HYVÄÄ TUNTUMAA VETÄMÄTTÄ OHJISTA, etenkään kun se hyvä tuntuma on saatanallisen raskas.

Tähän varmaankin toinen äärilaita jo korottaa ääntään: ÄLÄ VEDÄ OHJISTA. En vetäisikään, jos muu konsti olisi mahdollinen. Muistan ikuisesti kun nuorna ratsastin erästä vanha kilparatsua noin niin kuin liikuntamielessä. Omistajansa sanoi, että ”se sitten tykkää melko kovasta kädestä”. Olin ihan kujalla. Miten voi tykätä? En meinannut ollenkaan uskoa, kunnes kerran jouduin jarruttelemaan vanhaa rouvaa siihen malliin, että löysin ns. sopivan otteen. Se oli melkoisen kova, mutta herran tähden, että alkoi hevonen kulkea hienosti! Aiavn siltä seisomalta hän oivalsi mistä on kyse. Ja minä myös.

Niskahan tulee kipeäksi siitä, kun ei rentouta hartioita. Väitän, että noin sata vuotta saa ratsastaa kahdeksalla hevosella päivässä, että ihan kunnolla rentoutuu olka. On se vaan sen verran kokonaisvaltaista hommaa, että helposti jännittyy, VAIKKA EI SAISI. Länkkähommassahan ohjat ovat vain ns. VARALLA jos mikään muu ei toimi. Onko nyt niin, että pitää alkaa länkkäämään vallankin? Vai miten tästä eteenpäin? Itse pidän kovasti molemmista lajeista, mutta toisesta tiedän noin 99% enemmän. Onko tässä nyt joku kulma, mikä jää pimentoon? Miksi länkkähevosen suu jätetään rauhaan ja se tottelee silti, miksi euroopplaistyylisen hevosen suu on toisinaan kuin betonia? Miksi hyvä ratsastaja saa kaikki kulkemaan? Mitä?

No niin, siinä teille pähkinää purtavaksi. Perjantaina elikkäs huomenna menen muuten ratsastuskeskus Ainoon haastattelemaan Hanna Tardiveauta, ehkä hän osaa vastata tähän. Ja viikonlopun vietänkin Kuninkuusraveissa! Soon moro.