Yhdet pelkää, toisia laiskottaa, kolmannet tietää kaiken

Kyllä me ymmärretään!

Kyllä me ymmärretään!

Matkasin kaverin kanssa Tampereen Hevoset-messuille. Olin siellä BlackHorse -lavalla juttelemassa Horsexploren Riipan kanssa. Puhuttiin siis ratsastusmatkailusta. Kaiken kaikkiaan messut oli oikein kiva kokemus, vaikka Softis-jono oli välillä kohtuuton. Onneksi en tarvitse softiksia kovin montaa tunnissa.

Suomenhevosten estekisaa on myös aina ilo seurata! Siinä on nippu niin rehellisiä ja muhkeita heppoja, ettei paremmasta väliä. Muistan yhdenkin hevosenomistajan kutsuneen hevostaan rakastavasti nimellä ”Epänöyrä persekyylä.” Vieläkin naurattaa, vaikka kuulin jutun jo pari vuotta sitten. Yritin kovasti katsella näyttääkö joku siltä.

Riippa ja minä.

Riippa ja minä.

Messuilla oli merkille pantavan iso ryhmä kepparijengiä. Suosikkihahmoni oli max 3-vuotias neito, jolla oli raidallinen paita ja raidallinen keppari. Ensin hän malttoi laukata isompien tyttöjen perässä, lopuksi hän raahasi heppaa perässään. Maastakäsittelyä, tuumattiin me sivustaseuraajat. Tulevaisuuden toivoja.

Ja siellä missä on hevosia, on aina myös valtava määrä tietoutta. Naureskelin kun näin hienon ruokintaoppaan. Että mitäs jos hevosenomistaja ostaa sen ja lähtee sitten tallinomistajalle neuvomaan miten kuuluu ruokkia hevosia. Kuinkahan moni tallinomistaja on lukenut saman kirjan ja sanoo ”totta! näin me tehdään.” Se on hienoa, että on tietoa, mutta miten sitä jakaa niin, ettei besserwisserit menetä hermojaan? Tai joku tajua olevansa väärässä, eikä kehtaa kääntää takkia? Monesti hyvä pedagogiikka on tärkeämpää kuin laaja tieto. Jos saa ihmiset pistämään parastaan yhteisen hyvän eteen, ei ole niin väliksi kuka on oikeassa.

En itse ole oikein minkään osa-alueen erikoistietäjä. En pääse pätemään oikein missään, mutta pärjään ihan okei. Siitä olen ylpeä, että pärjään hevosten kanssa aika hyvin maastakäsin. En pelkää ja tykkään tutkia miten ne käyttäytyy missäkin tilanteessa. Se, ja se tosiasia, että olen yhtäkkiä sivustaseuraaja oman hevoseni elämässä, ovat tehneet minusta laiskan ratsastajan. Näin pari päivää sitten kun lapsi oli Pullukan kanssa koulutunnilla. Parivaljakko meni niin hienosti, että tajusin, että en millään edes jaksaisi ratsastaa niin hienosti. Laiskottaa. Vaan onko se paha? Eikö se riitä, että joku on tavoitteellinen?

Nyt istun kotona ja koirat ovat yökylässä muualla. Elämä tuntuu uskomattoman hitaalta ja tyhjältä, kun ei tarvitse ulkoiluttaa tai ruokkia ketään. Tyyntä hässäkän edellä: huomenna kisat Ainossa. IIIIIIIIIIIKKKK!!!

Tämähän on ihan sietämätöntä

Anna sitä vadelmavissyä. Kuva: Nea

Anna sitä vadelmavissyä. Kuva: Nea Levonius

Nyt oikeesti. Tänään oli ihan järkyttävän kuuma ja ennen kaikkea hikinen päivä. Ei tuulenvirettäkään, painostavuus 10/10. Lapseni osallistui kaksipäiväisen valmennusrupeaman toiseen osaan. Ensimmäinen täyshiki nousi kainaloon/otsaan/selkään/vatsaan/haarukkaan, kun ruuvasin kopin auton perään. Siitä sitten tuikku murheeseen ja uutta hikeä keräämään. Ja painotan, että itse en ollut lainkaan menossa hevosen selkään.

Perille saavuttiin hiukka liian ajoissa, koska tunnit olivat hieman myöhässä ja muutenkin oltiin jotenkin tosi kärppiä tänään. Lampsinkin hetimiten tehokkain askelin buffaan ottamaan pikkuisen pullaa ja kahvia. No hikihän siinä tuli. Otin siihen palan painikkeeksi pikkuisen vadelmavissyä.

Katseltiin jonkun aikaa edellisen ryhmän harjoituksia. Hikihän siinä puski pintaan, oli niin työlään näköistä hyppiä esteitä trooppisessa ilmastossa. Otettiin lapsen kanssa vadelmavissystä huikat. Kohtapuoliin oltiin jo niin hiessä, että lähdettiin laittamaan heppaa kuntoon. Siellä se seisoi kopissa kiltisti, odottaen malttamattomana, että pääsisi päivän koitoksiin. Satuloin hevosen ja varmistelin kaikki remelit ja vermeet. Hikihän siinä tuli. Otin vadelmavissystä huikat. Hevonenkin olisi ottanut, mutta kielsin jyrkästi. Ei mitään pelleilyä ollenkaan ennen suoristusta. Hevoseen olimme jo tankanneet kaukaa viisaasti etukäteen elektrolyyttejä.

Sanoin lapselle, että nyt on niin kuuma, että voi olla veltto hevonen, kuule. Ei ne kuunnelleet kumpikaan. Viilettivät vaan vinhaa vauhtia verryttelyssä. Itse pyyhin hikeä ja otin vadelmvissystä naukut, viime hetkellä juuri ennen tuupertumistani. Oli nimittäin melko hikinen olo.

vilske1

Kuva: Nea Levonius

Istuin alas, mutta penkkihän oli kuuma. Siihen tilanteeseen on viisainta huomauttaa, että onpas kuuma penkki, taidan ottaa huikat vadelmavissystä. Jaksoinko edes kovin kunnolla katsella koko treenejä, en tiedä, sen verran hiki pyrki pintaan ja ennen kaikkea silmiin. Eihän silloin näe mitään. On se kanssa aikamoista, kun ei hieltään näe oman lapsensa treenejä. Kyllä sen verran voisi säät olla suosiollisemmat, että ei tarvitsisi tällä tavalla hikeä valuttaa kun toiset treenaa.

vilske2

Kuva: Nea Levonius

Ettei vaan olisi ollut jokunen paarma ja ampiainenkin liikenteessä? No niin just! Tämähän tästä vielä puuttui! Ja mikäs siitä huitomisesta tuli ellei hiki, johon onneksi sain viime tingassa otettua taas huikat vadelmavissyä.

vilske3

Kuva: Nea Levonius

Vihdoinkin ne lopettivat, saadaan lastattua heppa takaisin ja mentyä kotiin, että pääsee suihkuun. On tämä kyllä kauheeta elämää. Ai mitä, oliko joku ammuskellut Munchenissa silmittömästi ympäriinsä? Oho.

 

Olitteko kaikki Ypäjällä viikonloppuna?

Vai että oikein kilpailut meneillään! Kuvassa Miisa Pulkkanen - Bardot. Kuva: SRL/Heidi Lammi

Vai että oikein kilpailut meneillään! Kuvassa Miisa Pulkkanen – Bardot. Kuva: SRL/Heidi Lammi

Ette olleet! En ollut minäkään. Ja se on harmi, sillä siellä näkee Finnderbyn aikaan komiaa ratsastusta. Mutta useimmalla syy siihen, miksi ei ollut katsomassa taisi olla se, ettei koko kisan ajankohdasta ollut hajuakaan. Itse kuuluisin tähän ryhmään muuten, mutta tallillamme sattuu asustamaan sen tason ratsukoita, jotka kisaavat Finnderby-viikonloppuna. Kuulen siis uutiset sattumalta tallin käytävällä. On totta, että kisojen ajankohdat löytyvät kisapalvelu KIPAsta liiton sivuilta, mutta eikö totta, että kesän huippukisoista olisi kiva tehdä huomioita muuallakin?

Sanovat, että suomenhevosten kunkkareissa sun muissa riennoissa on aina paljon katsojia. Jopa enemmän kuin ns. huippukisoissa. Voisikohan se johtua siitä, että suomenhevosihmiset vetävät hanakasti yhtä köyttä? Olen ollut kaksi kertaa suomenhevosten SM-kisoissa hoitajana, ja voin kyllä aivan kovaan ääneen ilmoittaa, että on nimittäin hyvää porukkaa niissä tapahtumissa. Minut otettiin avosylin vastaan, vaikka olin aivan tuntematon niissä kinkereissä. Myöskään keskinäistä kyräilyä ei ollut havaittavissa. Maksimissaan äimisteltiin jos joku ihminen oli penseä. Sellaisia oli muistaakseni yksi. Hiekkaahan voi mennä vaikka minne, kun ollaan kisatilanteessa. Heh.

Hevosmessut taisi tehdä viimeksi oman kävijäennätyksensä. Helsinki Horse Show vetää vuosittain noin 40 tuhatta kävijää. Mikä niihin sitten ihmisiä ohjaa? Väittäisin, että viestintä. Pidetään huolta, että yksikään keventäjä tai poniäiti ei jää pimentoon,  vaan kaikille tarjotaan mahdollisuutta muistaa milloin tapahtuu ja missä. Helsinki Horse Show on tehnyt tapahtumaa jo yli 30 vuotta. Se on jo suoritus sinänsä. Moni tietää jo, että lokakuussa mennään taas.

Mikä sitten vetäisi porukkaa pienempiin kisoihin? Itse raahaudun lähikisoihin, joissa tiedän olevan hyvän buffan. Mikään ei ole kivempaa kuin ahtaa itsensä täyteen mokkapaloja ja hörppiä siihen liian monta kuppia kaffetta palanpainikkeeksi. Myös mukava kisahenkilökunta vettä puoleensa. Sellaisia ovat ihmiset, jotka tervehtivät, ohjaavat liikennettä maltillisesti ja hermostumatta, jaksavat nauraa vaikka kaikki ei suju. Sellaisia työläisiä näkee paljon musiikkifestivaaleilla. Homman halutaan onnistuvan, oli mikä oli. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon pieni Sideways -tapahtuma, jonka ylle parkkeerasi koko viikonlopuksi jättiläismäinen sadepilvi. Joka paikka tulvi vettä ja sähköiskujen vaara oli todellinen. Silti tapahtuma puristettiin kunnialla kasaan, eikä kenenkään naama jäänyt nurinpäin. Sattuhan niitä, vaikeuksia, kelle tahansa. Pakkoko siitä on raivaria tempaista?

Panosta sinäkin tänä kesänä kulmakuntasi kisoihin! Joko menet itse tapahtumaan myymään mitä mielikuvituksellisimpia tuulihattuja tai sitten ostelet niitä. Hurraat onnistuneille ratsukoille. Jeesaat apua tarvitsevia. Lohdutat murtuneita. Sellaisissa tapahtumissa on kiva käydä.

Suomenhevosella sujuu!

Suomenhevosella sujuu!