Jumala antaa ja jumala ottaa

Eilen oli paskin päivä pitkään aikaan. Koira jouduttiin lopettamaan onnettomuuden myötä. Ei siitä sen enempää kuin että kyllä te tiedätte miten hirveää se on. Myönteiset puolet 1: oli jo vanha, ei lähtenyt kesken raikkaimman nuoruuden. Myönteistä 2: toinen koira elää.

Vasen on taivaassa, oikea kotona, joka sekin voidaan paikoitellen mieltää taivaaksi.

Vasen on taivaassa, oikea kotona, joka sekin voidaan paikoitellen mieltää taivaaksi.

No sitten otettiin tänään vähän erilainen lähestyminen koko elämään. Oltiin päivä ihan muissa hommissa (ihmis-) ja mentiin vasta yövuoroon tallille. Oltiin jo kaavailtu, että annetaan Pullukan hölkätä vapaana maneesissa. Tai siis laukata. Mutta sitten saimmekin idean, että OTETAANPA SE LAPSIHEVONEN MUKAAN! Ja sekös ilahdutti, jos nyt voi joku ilahduttaa.

Tässä kuvasatoa, compliments by Anna H.

IMG_0763

Hevoskuiskari ja hänen hevosensa, molemmat kai päissään, kun näin rakeinen kuva.

IMG_0753

Kuiskaajan lapsi, remmissä Hilpura ja perässä Pullukka.

IMG_0813

Tän selvempiä hölkkäkuvia ei saatu, sorit siitä.

IMG_0780

Äiti, mihin päin?

Summa summarum: Hilpan ravi on PALJON hienompi kuin äitinsä, laukkakin saattaa olla. Huomionoarvoista oli myös se, että tytöt ovat HYVIN samannäköisiä (pulleita). Jos Hilppa on nyt 2-vuotiaana melkein äitinsä kokoinen, kyllä siitä isompi tulee, näin kuvittelemme.

Summa summarum 2: Voi saakeli miten kiitollinen sitä saa ja tajuaakin olla, kun nuo molemmat ovat terveitä ja äkkiä katsottuna vissiin aika onnellisiakin. Niin paljon rikkinäisiä heppoja on ystäväpiirissä, että kyllä tämä on melko hieno tilanne! Ja nykyään nämä meidän hyväkkäät tarhaavat kimpassa ja hoitavat toisiaan <3

Summa summarum 3: Saattaa se jumalakin jotain ottaa ja antaa, mutta kyllä se on ensisijaisesti verottaja ja eläinlääkäri ja hevoset, joihin mun rahat menee. Niin että terveiset.

Etualalla äiti ja tytär, taka-alalla sen sijaan äiti ja tytär.

Etualalla äiti ja tytär, taka-alalla sen sijaan äiti ja tytär.

Autostani löytyy kaikki – mukana myös haju

Kakkahuumorin ystävät.

Kakkahuumorin ystävät.

Juttelin tänään työkaverini kanssa, joka taivasteli miksi en pidä autoani siistinä. Tai miksi en imuroi joka päivä, jos minulla on koiria. WHAT? Arvaatte varmaan, että kyseessä oli mies. Tuskin kukaan nainen innostuu kiillottamaan autoaan jatkuvalla syötöllä. Otin pikaisen katsauksen omaan autooni. Hups. Ulkokuorta ei tietenkään edes lasketa, koska loska. Sisällä on takaloosterissa vanha riimu (varaosa), joitakin edesmenneitä suitsien osia (varaosia), isäni vanhat ratsastussaappaat (varalla), ainakin yksi likainen satulahuopa jne. Takapenkillä on HIEMAN virttynyt viltti, joka estää koiria kiehnäämästä hiekkaisia tassujaan nahkapenkille. Toisaalta, jos jätän lemmikit hetkeksi autoon, ja niiden jalat ovat kurassa, voin LYÖDÄ VETOA, että nä käyvät pyyhkimässä likaisilla käsillään kojelaudan, etupenkit ja keskikonsolin. Tullessani takaisin autoon ne ovat tehneet pesät etupenkille. ”MOI.” Jotain voisi ottaa päähän. Minä olen tottunut.

Joskus muinoin haaveilin autosta, jossa laitan lemmikit takaloosteriin. No kas, nehän hyppäsivät sieltä liukkaasti takapenkille. Menin kauppaan ostamaan verkkoa siihen väliin. ”Kyllä ei tuohon malliin ole sellaista verkkoa.” No eipä tietenkään. Ja jos olisi, toinen koira varmaan ottaisi zetaa takapenkillä verkko kaulassa.

Kerran kävi vekkulisti. Olin jostain syystä pessyt autoni sisältä ja ulkoa, huolellisesti. Ehkä siksi, että eräs työtoverini kulki kyydissäni töihin. Ihmettelin kovasti kun hevonkakan haju ei kuitenkaan häipynyt. Ehdin matkailla autolla melko pitkään, kunnes kaivelin takapenkin ovien taskuista jotain. Ja kas: sieltähän löytyi kokonainen hevosen kakkapallero! Voi kyllä siinä nauru maittoi! Koira oli tietysti talvella löytänyt ”pallon” tallin pihasta ja ottanut sen mukaan autoon. Siellä se oli sitten sulanut kivasti oven ”taskussa”. Enhän minä sitä imuroidessa hokannut. Eräs toinen työkaveri kysyi kyytiini tullessaan ”tarttuuko tämä haju vaatteisiin”. Vastasin ”ei”, vaikka itse asiassa toivoin, että tarttuu, koska se oli tosi tyhmä työkaveri (entinen). Näin toimii aikuinen hevosharrastaja!

Ajankäytöllisesti haluaisinkin kysyä kohtalotovereilta, että missä välissä te pesette autonne/kotinne/itsenne? Meikä menee monesti aamusella tallille, yhdeksi töihin, pääsen kuudelta, kaupan kautta kotona seiskan pintaan, ruokaa apinoille, koirat ulos ja kas, kellohan on kymmenen. Niin että mihin kohtaan se kasvonaamio? Tai silitys? Entäpä konmarinointi?

Noooo, eikö sitä aikaa tule lisää sitä mukaan kun valo lisääntyy? Ja hei: se tapahtuu huomisesta lähtien. JEEEEEEEEE!