Ikääntyvän kisahevosen elämä

 

old but not unhealthyOlipa muinoin aika, jolloin vasta yli kaksikymppistä hevosta kutusttiin vanhaksi. Liekö tieto vai hevosten heikentyminen tahi molemmat vaikuttaneet siihen, että nyt jo 16v. hevosista aletaan puhua vanhoina. Pullukkahan tulee vuoden vaihteessa kääntymään 17. Se on aika paljon, mutta toisaalta se on ihan vedossa. Jotkut viisaammat sanovat, että hevosen ei kuulu vertyä hitaasti, sen kuuluu olla heti  säpäkkä. Kyse on kuulemma siitä, että hevonen on altistettu löysille avuille, ja näin hevonen onkin alkuun löysä. Sanoisin, että saattaapi olla, vaan saattaapi olla olemattakin. Olen nyt seikkaillut Pulden elämässä sen – ootas nyt – kuutisen vuotta, ja voin kertoa, että säpäkkyys ilmenee nykyään vain ulkoisen ärsykkeen ilmaannuttua. Ulkoinen ärsyke voi olla hassu henkilö ovensuussa tai suihkepullo ihmisen kädessä. Se voi olla myös kävelykoneen väliseinä. Se ei ole riippuvainen ratsastamisen laadusta, valitettavasti. Jos siis ulkoisia ärsykkeitä ei ilmaannu, puurramme nivelten ja lihasten vertymisen eteen puolisen tuntia. Toisinaan esteradalle vertyminen tapahtuu YHTÄKKIÄ, henkisen valveutumisen myötä. Yks kaks ollaankin kovin ketteriä. Otamme sen ilolla vastaan. Kiitämme myös aina, jos hevonen hieman riehaantuu – onhan se pulssin merkki!

Muistan toverini Marko Björsin joskus lohkaisseen kerrassaan hienosti jostain laiskahkosta hevosesta, että ”se on niin laiska, että se pitää pelästyttää liikkeelle.” Ymmärrän täysin mitä hän tarkoittaa. Pullukka ei tosin ole laiska vaan rakenteensa, työnsä ja ikänsä johdosta hieman tahmea tyttö. Itsekin olen helvetillisen hidas pääsemään käyntiin. Se kuulemma taas voi johtua ”kärsimästäni” kilpirauhasen vajaatoiminnasta (seis kaikki sääli! en koe olevani lainkaan sairas!).

Muistan aikanaan kun seilasin peltoja ensimmäisen hevoseni Korpun kanssa. Se oli 21v kun aloin vuokrata sitä. Sittemin omin sen kokonaan. Kutakuinkin 25 vuoden korvilla törmäsimme toisinaan maneesissa ikätoveriin, huippukouluratsu Pakistaniin. Korppu ja Pakistan eivät, vaikka molemmat kouluhevosia olivatkin, olleet ihan samalla akselilla. Korppu oli startannut elämänsä aikana lukuisia vaativiakin luokkia (ja Paul-Erik Sultsin mukaan osasi helpon A:n ulkoa), mutta Pakistan oli sentään olympialaisissa vuonna 1988, ratsastajanaan Tutu Sohlberg. Toinen kaviokas oli siis antanut ns. kaikkensa ja toinen vain joitakin kymmeniä prosentteja. Pakistan siitä pikku hiljaa siirtyikin loputtomille nurmikentille, kun taas puolalaiskääpämme jatkoi mummojen viemistä metsälenkeillä aina 29 ikävuoteen saakka. Ei siihen kykene, jollei ole voimat mitoitettu pituussuunnassa.

No mutta, tämä asiakokonaisuus pulpahti mieleeni, kun eräs tallikaverini ilmoitti tänään lunastaneensa lempihevosensa itselleen. Hevonen on jo 18, mutta saakelin hieno. Estehevonen alkujaan, mutta nyttemmin kouluhevosena mainetta niittänyt. Tuli ihan a) oma menneisyys mieleen (Korppu ja se ekan hevosen huuma) ja b) valtava ilo, kun tietää, että ainakin yksi hevonen elää taas maksimaalisen onnellisen loppuelämän hysteerisen onnellisen naisen kainalossa. Miten mahtavaa! Ja hevosen ei tarvitse muuttaa mihinkään, saa jatkaa elämäänsä kotosalla, ihan niin kuin ennenkin.

Lisää näitä! Ja näitähän tietty tulee, kun yhä useampi siirtyy vuokrahevosesta omaan. Pullukkakin toivottaa tervetulleeksi uuden vuokraajansa Eevan, jolla myös siintää näköpiirissä joskus oman hankinta. Sitä ennen pitää kuulemma hankkia taitoa. No siihen Pullukka on juuri oiva kaveri.

Back in business!

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka.

Kyllä täällä Lohjan nurmella pärjää ilman äitiäkin, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Terveiset Selviytyjistä, tarkemmin sanottuna Filippiineiltä! Kaikenmoisiin hommiin sitä ihminen joutuu, kun elättää kahta hevosta ja kahta koiraa. Kahta lasta lukuun ottamatta. Jo pelkkä ajatus siitä, että voi voittaa kerralla tukun rahnaa ajaa ällistyttäviin paikkoihin. Tällä kertaa se vei viideksi (vai kuudeksi?) viikoksi jumalan selän taakse, jossa normaali elämään kuuluivat ruokana pelkkä riisi ja nukkumasijana itse rakennettu maja. No mutta, se siitä! Ohjelma tulee ulos ensi keväänä, joten siihen asti joudun olemaan hiljaa.

Hevosilla oli mennyt hyvin, niin myös lapsella (kappas). Pullukka ja lapsi olivat avanneet pelin myös nurmikentällä ja hypänneet elämänsä ensimmäisen yhteisen 105 cm -radan. 4 vp! Melko jees! Hiukka taisi olla myös laihtunut se ratsu. (Itsekin olen laihtunut, toim. huom.)

Juuri nyt ollaan ihmisten kesken hääreissussa Walesissa, mutta täältä kun palaillaan, niin polkaistaan käyntiin Pullukan ja poikaystävänsä Nalbertin kanssa road trip, joka suuntautuu Keiteleelle. Siellä vietämme viikon Kavioliiton teemaleirillä.

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Mä hyppään ihan mistä vaan ja mitä vaan jos lupaat, että tän jälkeen saan olla raskaana. T. Pulde. Kuva: Nea Levonius

Lähitulevaisuudessa on luvassa myös hevosen hierontaopastusta (by Nina Lätti), kunhan ehdin sopia ajan. Lisäksi olen suunnitellut retkeä entisen opemme omalle tallille Siuntioon. Samalla kun tutustun kyseisen Niccolina Oscarssonin omaan talliin, varmistelen, että saan Hilpan ensikeväisen koulutuksen sovittua. Neidollehan istutetaan silloin satula selkään! En kestä.

Tänä kesänä Pullukka ei juuri lomaile. Kisoja riittää, mutta vastapainoksi hengaillaan ilman satulaa maastossa ja työllistetään hierojaa ja ties mitä hipeltäjiä. Ensi keväänä Pullukka saa hankkia uuden miehen ja raskautua. Kyllä sillä verukkeella luulisi jaksavan.

Ensi tiistaina Pullukkaa saapuu tapaamaan uusi vuokraajaehdokas, koska edellinen osti TAAS oman hevosen. Näin meidän vuokraajille käy AINA. Josko tämä ehdokas malttaisi hetken aikaa ilman omaa. Katsotaan!

Palaan pian taas asiaan, älkää jättäkö! Pieni tauko vaan lujittaa suhdettamme, eikö?

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

Äiti, tällanen pylly mul on nykyään, t. Pullukka. Kuva: Nea Levonius

 

Pullukan matka Amateur Tourilla

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Helmikuussa se taidettiin tehdä: päätös siitä, että lapsi ja Pullukka kilpailevat tänä vuonna niin kuin vaan rahje riittää. Osasyy ratkaisuun oli se, että iskä lupasi osallistua lapsen kisakustannuksiin. Ryhmätyöllä siis alettiin tehdä Puldesta ja lapsesta kilparatsukkoa.

Onhan tässä muuttujia, paljonkin. Yksi kysymys on helmikuussa 16 vuotta täyttäneen neidon motivaatio. On nimittäin vetoa muuallekin kuin tallille. Toistaiseksi motivaatio on pysynyt kun on reenattu koko ajan ja tuloksiakin on saatu. Suuri merkitys oli Amateur Tourille ilmoittautuminen. Lapsen tallikaveri kertoi helmikuussa, että jos nyt ilmoittautuu, se on vielä halpaa. Pohdittiin sitä porukalla ja päädyttiin lähtemään mukaan. Amateur Tour on siis Horse Shown kisa, jossa hankitaan ensin kvaalit (neljä perusradan nollaa missä tahansa kisoissa) haluamalleen estekorkeudelle (Pullukalla ja lapsella 100cm) ja sitten kun ne on haalittu, päästään Ypäjälle semifinaaleihin. Matkan varrella saattaa eteen vielä tulla kisoja, joista on mahdollisuus päästä ohi semifinaalin suoraan finaaliin HORSE SHOWN AREENALLE. Onhan se siistiä kerran elämässä. Itsehän en voi kuvitellakaan kisaavani moisessa paikassa kakkaamatta housuun, mutta lapsi meinaa voida. Kvaalit on jo kasassa, nyt vaan odotellaa syksyä ja Ypäjää. Lupasin ostaa lapselle (!) Freejumpit, mikäli pääsevät finaaliin.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Pullukan kohdalla tilanne on vähän sama kuin lapsella. Ikää on 16 vuotta ja se on vähän niin kuin now or never. Mikäli Pullukalla haluaa vielä mitellä, niin hirveän montaa vuotta se ei enää loiki puhtaasti yli aitojen. Niinpä momentum on nyt. Lupasin Puldelle, että hän saa siemenet ensi keväänä sisäänsä jos kiskausi menee putkeen. Luulisi motivoivan. Ensi vuonna Pullukka on 17, joten on erittäin hyvä hetki siirtyä äityispoliklinikan kautta telakalle. Sen jälkeen eläkepäivät on jo ansaittu.

Vuoden päästä Hilpan selkään tyrkätään jo satula. Hjälp. Siinä vaiheessa meidän perheen hevostelu saa taas aivan uuden käänteen.

Niin, viime viikonloppunahan Pullukka ja lapsi niittivät mainetta taas voittamalla oman tallin 90cm -luokan ja tulemalla kakkoseksi 100cm -luokassa. Mainittakoon, että metrin luokassa jäivät voittajalle VAIN joitakin kymmenesosasekunteja. Pääasia oli kuitenkin se, että sekä ykkönen, kakkonen että kolmonen olivat meidän tallista. Ai niin, niin kuin neuvokas hevosnainen tekee, lapsi myi palkintonsa heti kättelyssä eniten tarjoavalle. Meillä oli jo satulasaippuaa ja ELEKTRONYYTTEJÄ, joten kaupaks vaan. Vastedes lapsi saa hoitaa kaikki talousasiamme.

"Äitiys is my thing." -Pullukka

”Äitiys is my thing.” -Pullukka