Pullukan matka Amateur Tourilla

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Hyppää, Pullukka, hyppää! Kohta pääset vuodeksi lomalle. Ja siitä eläkkeelle.

Helmikuussa se taidettiin tehdä: päätös siitä, että lapsi ja Pullukka kilpailevat tänä vuonna niin kuin vaan rahje riittää. Osasyy ratkaisuun oli se, että iskä lupasi osallistua lapsen kisakustannuksiin. Ryhmätyöllä siis alettiin tehdä Puldesta ja lapsesta kilparatsukkoa.

Onhan tässä muuttujia, paljonkin. Yksi kysymys on helmikuussa 16 vuotta täyttäneen neidon motivaatio. On nimittäin vetoa muuallekin kuin tallille. Toistaiseksi motivaatio on pysynyt kun on reenattu koko ajan ja tuloksiakin on saatu. Suuri merkitys oli Amateur Tourille ilmoittautuminen. Lapsen tallikaveri kertoi helmikuussa, että jos nyt ilmoittautuu, se on vielä halpaa. Pohdittiin sitä porukalla ja päädyttiin lähtemään mukaan. Amateur Tour on siis Horse Shown kisa, jossa hankitaan ensin kvaalit (neljä perusradan nollaa missä tahansa kisoissa) haluamalleen estekorkeudelle (Pullukalla ja lapsella 100cm) ja sitten kun ne on haalittu, päästään Ypäjälle semifinaaleihin. Matkan varrella saattaa eteen vielä tulla kisoja, joista on mahdollisuus päästä ohi semifinaalin suoraan finaaliin HORSE SHOWN AREENALLE. Onhan se siistiä kerran elämässä. Itsehän en voi kuvitellakaan kisaavani moisessa paikassa kakkaamatta housuun, mutta lapsi meinaa voida. Kvaalit on jo kasassa, nyt vaan odotellaa syksyä ja Ypäjää. Lupasin ostaa lapselle (!) Freejumpit, mikäli pääsevät finaaliin.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Neiti Määrätieto ja hänen hevosensa Monélt Syödää.

Pullukan kohdalla tilanne on vähän sama kuin lapsella. Ikää on 16 vuotta ja se on vähän niin kuin now or never. Mikäli Pullukalla haluaa vielä mitellä, niin hirveän montaa vuotta se ei enää loiki puhtaasti yli aitojen. Niinpä momentum on nyt. Lupasin Puldelle, että hän saa siemenet ensi keväänä sisäänsä jos kiskausi menee putkeen. Luulisi motivoivan. Ensi vuonna Pullukka on 17, joten on erittäin hyvä hetki siirtyä äityispoliklinikan kautta telakalle. Sen jälkeen eläkepäivät on jo ansaittu.

Vuoden päästä Hilpan selkään tyrkätään jo satula. Hjälp. Siinä vaiheessa meidän perheen hevostelu saa taas aivan uuden käänteen.

Niin, viime viikonloppunahan Pullukka ja lapsi niittivät mainetta taas voittamalla oman tallin 90cm -luokan ja tulemalla kakkoseksi 100cm -luokassa. Mainittakoon, että metrin luokassa jäivät voittajalle VAIN joitakin kymmenesosasekunteja. Pääasia oli kuitenkin se, että sekä ykkönen, kakkonen että kolmonen olivat meidän tallista. Ai niin, niin kuin neuvokas hevosnainen tekee, lapsi myi palkintonsa heti kättelyssä eniten tarjoavalle. Meillä oli jo satulasaippuaa ja ELEKTRONYYTTEJÄ, joten kaupaks vaan. Vastedes lapsi saa hoitaa kaikki talousasiamme.

"Äitiys is my thing." -Pullukka

”Äitiys is my thing.” -Pullukka

 

Mistähän tänään raivoisi?

Meil on melko kivaa yhyres. Kuva: Kirsi Tuura/Eeva

Meil on melko kivaa yhyres. Kuva: Kirsi Tuura/Eeva

Kuulopuheiden mukaan tämmöinen sattui kerran Helsingissä: Muinaisaikojen basisti ja elokuvanäyttelijä Silu Seppälä istui kantabaarissaan, kun Pelle Miljoona astui sisään. Silu siitä ilahtui ja kysyi vanhalta toveriltaan: ”Pelle moi! Mitäs tänään vastustetaan?”

Tuli vaan mielen kun selailin Facebookia ja joitakin keskustelupalstoja. Että kun pitää raivota joka asiasta. Siinähän menee terä jos koko ajan vauhkoaa. Lapsillekin neuvoin, että jos on pakko kiroilla, ole tarkka mihin kohtaan kirosanan isket, niin se toimii.

Ikä on siitä ihana asia, että yhä vähemmän jaksaa ottaa nokkiinsa, eikä myöskään herpaannu, vaikka muut eivät tee niin kuin minä. Aikanaan omistin koiran, joka ei elämänsä aikana koskaan tapellut kenenkään kanssa. Se oli aina vapaana. Pari kertaa joku yritti sen syödä, mutta ei se siitäkään traumatisoitunut. Sitten tuli tämä seuraava lemmikki. Sellaista koiraa ei ole, ketä tämä minun pikku kullanmuruni ei ole ainakin katsonut pahasti. Täysin sama kasvatus, ruokinta jne. MITKÄÄN samat säännöt eivät päde. Muun muassa nämä pari kiharapalloa ovat opettaneet minulle, että en voi hirveästi mennä mestaroimaan muiden tilanteita. You’ll never know.

Pullukkahan on metka likka. Siihen on kokeiltu kainelaisia juttuja ja lopulta vain pitkä pinna ja laaja ymmärrys ovat auttaneet. Ja oikeat välineet. Kukkahattu on ollut pakko asettaa välillä päästä kentän laidalle, koska se on ollut hevosen kannalta parempi vaihtoehto. Tällä hetkellä Pullukka on LAIHTUNUT ja muutenkin melko sporttinen likka. Lapsen kanssa tapellaan hirmu vähän ja hepan kanssa vielä vähemmän. Tie on löytynyt. Se on melko kivaa. (Kiimaa odotellessa)

Urheilijatytöt <3

Urheilijatytöt <3

Jos jonkun asian pitää kismittää, olkoon se sitten se, että voipi olla, että Pulde ei pääse tänä kesänä laitumelle. Se lihoaa kahdessa vuorokaudessa niin merkittävästi, että enpä taida uskaltaa. Tai vaihtoehto on tietty, että laitan kuonokopan, mutta kun se tuntuu niin inhottavalta. Tunnen oloni petturisiaksi. Vastapainoksi aion antaa hänen tiinehtyä vielä kerran. Uskon, että hän ymmärtää.

Kyllähän sekin harmittaa, että turparemmi ja muut suitset ovat eri väriset. Tosin niillä suitsilla pärjättiin viime viikonloppuna, joten tuskin uskallan vaihtaa enää ikinä.

Olen tosi pahoillani, mutta en nyt keksi kenenkään valmennuksistakaan mitään sanomista. En myöskään ruokinnoista tai loimittamisesta. Olkoot vaan kaikki semmosia kuin ovat.

Loppuun annan vinkin, jonka sain Outi Mäenpäältä, johon törmäsin missäs muualla kuin huoltoaemalla. Outi kertoi opiskelevansa hevosista niin paljon juttuja, että alkoi jo ahdistaa. Yhden hyvän ohjeen antoi hän: jos hevonen pelkää jotain, sille pitää antaa 14 sekuntia aikaa rekisteröidä tilansa. Sen jälkeen johtajuuttaan voi käyttää vahvistamatta pelkoa. Aion toteuttaa, ellen jopa ole jo toteuttanut.

Emälinja ratkaisee – olen pulassa

Haluan taas tähän tilanteeseen, t. Pullukka

Haluan taas tähän tilanteeseen, t. Pullukka

Kävin hiljattain lähes vakavan keskustelun ammattilaisen kanssa hevoseni laadusta. Ääneen ei liikoja lausuttu, mutta viesti oli selvä: eihän se mikään eriskummallinen ole. Jos hevonen on itse suorittanut 135-ratoja voitokkaasti, se ei vielä merkkaa oikeastaan mitään. Näin olen nyt havainnut. Se on kuulkaa emälinja, joka ratkaisee! Ja siltä osin olenkin aivan kusessa. Tilanne on nimittäin se, että omistan tamman, jonka äiti on kadonnut kuin pieru Saharaan. Pullukan äiti on nimeltään Pamela. Se on KWPN, ja voin kertoa, että niitä on paljon. Horsetelexistä ei kuitenkaan löydy yhtään ainutta Pamelaa, joka olisi syntynyt 1997, niin kuin Pulden äiti. On tsekattu rekisterinumerollakin. Pääsin ujuttautumaan johonkin KWPN-databaseenkin, eikä se löytynyt sieltäkään. Ja kuinka kummallista, ei löytynyt myöskään Pullukkaa. Tähän varmaan joku viisas osaa kertoa mitä on tapahtunut. Se ei kai riitä selvitykseksi, että hevonen on kuollut. Pitäähän sen silti näkyä jossain, että se on edes syntynyt.

Löysin yhden hevosen, jonka emä ja isä olivat samat kuin Pamelalla, mutta sen jälkeläisistä en löytänyt Pullukkaa. Outoa. Tässä on jotain mätää, meidän täytyy ottaa selvää, sanoisi Viisikko.

Juttelin äsken kaverini kanssa Pullukan ja Hilpan tulevaisuudesta. Päätimme seuraavaa: Pullukka lykätään raskaaksi vuoden päästä keväällä/kesällä. Hilpalle tarjotaan satulaa käyttöön samoihin aikoihin. Kesä menee tyttöjä silitellessä, toinen raskaana, toinen sisäistää oppejaan. Syksyllä Hilpan koulu jatkuu ja Pullukka alkaa katsella lastenhuoneeseen uusia verhoja. Vuosi taittuu seuraavaksi ja Pullukka lähtee telakalle. Hilppa ilmoitetaan nuorten kykyjen turnaukseen, eikä se voita mitään, koska silloin se olisi pakko myydä, enkä halua. Pullukka synnyttää ensimmäisen poikalapsensa Harrin. Harrin kanssa menee kesä ja sen jälkeen Pulde saisikin oikeastaan jo jäädä eläkkeelle. Hilppa jatkaa siitä mihin äitinsä jäi. Harri jatkaa elämäänsä – niin, missä?

Ongelmia tässä pläänissä on oikeastaan vain yksi: kuka kustantaa edes puolet tulevasta varsasta? Kysmys on tietysti turha, jos voitan suuren summan rahaa esim. arvonnassa. Niinpä murehdin sitä asiaa vasta tunnempana.

Pullukan tulevasta lapsesta kiinnostuneet: ilmoittautumiset tänne, kiitos!